Virnistys ja hyvä meininki välittyvät – arviossa Ace Frehley

Julkaistu Infernossa 8/2020.

ACE FREHLEY
Origins Vol 2
SPV

Entinen KISS-mies sooloilee jälleen lainamateriaalin parissa. Sinänsä se taitaa olla 69-vuotiaalle kitaristille ihan mielekäs tapa pitää itsensä soittovireessä, sillä oman materiaalin loihdinnassa miehen kynä on tuntunut olevan aika vaihtelevassa terässä.

Jos nyt ei sentään mikään tajunnanräjäyttäjä, Origins Vol 2 on yllättävän virkeä tuotos. Ace kavereineen (John 5, Robin Zander, Lita Ford ja niin edelleen) leipoo mainiolla energialla todellista vanhan liiton aineistoa, josta osa on coverkäsittelyissä jo kulahtanutta.

Ihmeellistä kyllä kuluneimmat raidat mäiskivät parhaiten. Led Zeppelinin Good Times Bad Times ja Kinksin Lola jytkyvät yllättävän vetävästi. Myös Deep Purplen Space Truckin’ (jossa Ace tietenkin laulaa ”space Ace truckin’”), The Beatlesin I’m Down ja Mountainin Never In My Life ovat oikein kelpoja. Loput raidat sopivat Acen hanskaan vähän löysemmin, joskaan rimanalituksia ei ole eksynyt mukaan.

Frehleyn laulu toimii komeasti ja kitarakin soi tyylillä. Ukkelin omalaatuisen stailin äärellä on närvän verran liian modernista soundista ja sisällöllisestä kädenlämpöisyydestä huolimatta mukava fiilistellä, kun hommasta välittyy virnistys ja hyvä meininki.

Biiseihin on ujuteltu sopivan jäykällä huumorilla omia mausteita, joten lopputulema on sangen positiivinen. Kirsikkana kakussa on siististi tampattu bonusluenta KISSin She’stä.

Lisää luettavaa