Visva, vihtahousu ja veri – arviossa Carnifex

Arvio julkaistu Infernossa 7/2016.

10.12.2016
Carnifex
Slow Death
Nuclear Blast

 

Kalifornian aurinko ja huojuvat palmut eivät ole vuosien saatossa pehmittäneet San Diegon viisikkoa. Jos Parkway Drive ja Bring Me the Horizon lipuvat kohti stadionrockia, Carnifex ei tingi edelleenkään synkistelystään. Visva, vihtahousu ja veri – siinäkö uuskalifornialainen mentaliteetti?

Bändi tekee kuudennella kokopitkällään hieman pesäeroa deathcorejuuriinsa. Slow Death tarjoaa toki matalavireistä blastbeatistä breakdowniin -mättöä, mutta miehet ujuttavat mukaan bläkkisvaikutteista synamattoa ja ohjelmointia. Vanhat ja uudet tuulet yhdistyvät mainiosti esimerkiksi nimikappaleessa, Drown Me in Bloodissa ja Six Feet Closer to Hellissä. Äärisynkän paahtamisen keskeyttää kaunis instrumentaali Life Fades to Funeral.

Kymmenen biisin jälkeen mättämisennälkä on todellakin tyydytetty, mutta jotakin levyn kuunneltuaan jää aina kaipaamaan. Ehkä sitä pientä pilkettä silmäkulmassa, chillausta, dynamiikkaa? Rajansa se on raskaudellakin.

Lisää luettavaa