Yhtyeen hikeä, kylmiä väreitä ja kyyneleitä nostattava apokalyptinen jälkipunk välittyy hienosti – arviossa Grave Pleasuresin livelevy

Julkaistu Infernossa 11/2019.

Grave Pleasures
Doomsday Roadburn
Century Media

Hollannin jointinkäryinen pörinäfestari Roadburn lienee tapahtuma, jolta julkaistaan enemmän livelevyjä kuin muilta soittojuhlilta yhteensä. Tällä kertaa vuoron saa kotimainen (joskin englantilaiskeulainen) maailmanlopun post-punk-retkue.

Grave Pleasures on keikkaolosuhteissa todella mainio tapaus, joka jatkaa alkuperäisen muotonsa, Beastmilkin, viitoittamalla tiellä. Doomsday Roadburn tarjoaakin Beastmilk-nimellä tehdyn Climax-debyytin ystäville erityisherkkua, sillä neljästätoista livebiisistä peräti viisi on mainitun esikoislevyn materiaalia.

Käytännössä Roadburn-live on yhdistelmä Climaxia ja viimeisintä Grave Pleasures -levyä Motherbloodia (2017). Tämä passaa äärimmäisen hyvin, sillä mainittujen välissä ilmestynyt, täysin sivuutettu Dreamcrash (2015) on paria poikkeusta lukuun ottamatta vain himmeä varjo edellä mainituista.

Doomsday Roadburn on (tietenkin) hyväsoundinen ja siisti live, jolta yhtyeen hikeä, kylmiä väreitä ja kyyneleitä nostattava apokalyptisen tumma jälkipunk välittyy hienosti. Levyn tahtiin on hyvä keinuttaa persettä palavan maailman laidalla, tuhon liekkien loimussa. Siihen vielä päälle pari Motherblood-sessioista ylijäänyttä laatusiivua, niin ydintuho ei paljoa painele.