Ylitulkinnallinen ja hajanainen kokonaisuus – arviossa Hei’An

Julkaistu Infernossa 11/2022.

30.01.2023
HEI’AN
Imago
SAOL

Äh, taas sellaista kamaa, että tuntee kuinka ikä painaa ja väsy tulee. Slovenialaisyhtye touhuaa sen verran monella sektorilla, että aineksiinsa nähden rankasti ylimittaisista biiseistä koostuva ylimittainen levynsä on aika kova pala sulateltavaksi. Bändi koettaa selkeästi kanavoida pakahduttavaa elämäntuskaa ja valtaisaa melankoliaa. Järin syviksi tuntemuksiksi tämä ei kuitenkaan muotoudu.

Hei’An soittaa ”post progressive metalia”, mutta oikeastaan tässä kuuluvat progehtava AOR ja mieto black metal sekä yleinen post- ja äärimetalli poikabändipoppissävyihin yhdistettynä. Progressiivista kenties yhdistelmänä, mutta ei perinteisessä kikkailusoitannollisessa mielessä. Kopla osaa kyllä soittaa ja vilauttelee osaamistaan ihan tyylikkäästi.

Laulaja-kitaristin sooloprojektina liikkeelle lähteneen yhtyeen touhussa on potentiaalia, mutta lievästi ylitulkinnallinen kokonaisuus jää hajanaiseksi. Pahimpia haittatekijöitä ovat pakottava tarve päälleliimattujen karjuntojen käyttöön, paikoitellen banaalit melodiat ja sanat sekä isoa vesurinsivallusta vaativat sovitukset.

Lisää luettavaa