Ylväs ja itsevarma suurteos – arviossa Hooded Menace

Julkaistu Infernossa 7/2021.

HOODED MENACE
The Tritonus Bell
SEASON OF MIST

Niin paradoksaalista on elämä, että vuoden kovin musiikillinen yllättäjä ei ole toisaalta yllätys ollenkaan. Ja mikä hienointa, levy on kotimaista tekoa.

Hiljaa hyvä tulee, tämän jos minkä on jo perustamisvuodestaan 2007 saakka tiennyt kotimaamme doom death -ylpeys Hooded Menace. Tasaista laatua muutaman vuoden välein julkaissut, kitaristi Lasse Pyykön kipparoima joensuulais-helsinkiläinen poppoo on nyt kuudennen levynsä julkaisun kynnyksellä.

The Tritonus Bell uudistaa bändin soundia isolla kädellä. Mukaan on hiipinyt vanhan brittiläisen heavy metalin rautaisesta työkalupakista ammennettuja sovitusratkaisuja. Tämä kuuluu suoraviivaisuutena, ja tempot pidetään aiempaa nopeampina. Kitarakuvioita hyräilee vielä levyn päätyttyäkin. Samaan aikaan levy hengittää joka solullaan kotimaisen doom metalin ansiokasta historiaa.

Vaikutteiden annetaan kuulua, ja kappaleiden yllä leijuu mukavan synkeä Länsi-Yorkshiren usva. Huolellisesti sävelletyt biisit imevät sydänverensä kertakaikkisen upeista ja takaraivoon imeytyvän simppeleistä kitaramelodioista. Andy LaRocque (King Diamond / Death) on loihtinut levylle mehukkaan äänimaiseman. Pekka Koskelon rumpusoundissa on kivitalon painoa, virvelin isku lätkähtää kuin päättäväinen kivivasara lauta-arkun kanteen. Harri Kuokkasen murinoissa on täsmälleen oikeanlainen kaiutus, ja hän tulkitsee kappaleet painokkaasti ja selkeästi artikuloiden.

Sanotaan se ääneen: vertauksilta vanhaan Paradise Lostiin ei voi välttyä. The Tritonus Bell kulkee ylväänä ja itsevarmana kuin Shades of Godin ja Iconin välistä jäänyt suurteos. Jippo onkin siinä, ettei tekijämiehistä koostuva Hooded Menace harhaudu hetkeksikään tylsään apinointiin. Kun osaaminen, oikeat ihmiset ja aina yhtä helposti määriteltävä ”hyvä maku” sulautuvat yhteen, syntyy se pimeä aine, jonka vaikutuksella tehdään merkittäviä asioita.

Tässä on kaikki ainekset tulevaksi kotimaisen metallin klassikoksi ja ehdottomasti vuoden 2021 levyksi. Jätetään kirveenpuolikas varastoon lämpiämään, mutta nyt uhitellaan jo todella lähellä napakymppiä.