Aware! Beware! War! Deströyer 666 ei ole kadonnut mihinkään.
Sotaisan australialaismetallin sapekkain iskuryhmä tekee väkivahvan paluun, mutta ei aivan sellaisin asein, joilla vimmaisia paluita yleensä tehdään.
Deströyer 666:n uusi Defiance-levy ei edusta kiihkoa, suoranaista röyhkeyttä ja rivakkaa rytmiä siinä määrin kuin todelliset statement of intent -levyt, esimerkiksi yhtyeen edellinen kokopitkä, loistelias Cold Steel… for an Iron Age (2002). Tässä paluussa on enemmän ikuisen sävyjä: uljasta epiikkaa, mustunutta hevimetallia, melodista keskitempoisuutta, jopa melankoliaa. Metallin alalajeja bändin tunnusomaisen intensiivisesti sekoittavalla tavalla, toki.
Aiemmasta D666-tuotannosta Defiancen verrokeiksi nousevat Phoenix Risingin
(2000) black metal -sävyt ja Terror Abraxas -ep:n (2003) monitahoisuus. Uutuudelta
löytyy samaa jäistä tummuutta, jos kohta soinnillisesti ollaankin ammattimaisemmalla pohjalla.
Eeppinen eronteko vaikkapa Cold Steel… -levyn rähisevään painostukseen
ei soolokitaristi Shrapnelin mukaan ollut missään määrin tietoinen ele, vaikka
bändillä onkin joskus ollut tapana säveltää aiempia tekosiaan vasten.
– Maalinamme oli luoda helvetin painava ja voimakas julkaisu. Musiikinteko on jatkuvaa oppimista, aina löytyy asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin tai eri tavalla. Sitä yrittää kehittyä ja yltää lähemmäksi täydellistä albumia. Siksipä kai jokainen D666-levy poikkeaa edeltäjästään.
– Yhdessä vaiheessa mietimme otsikoksi Last Standia, koska ajattelimme että tästä
tulisi viimeinen julkaisumme. Hiljalleen tuli alkoi roihuta, osoitimme itsellemme että kehityskelpoisia ideoita riittää edelleen. K.K. (Warslut, bändin laulaja-kitaristi, perustaja ja sielu) päätyi lopulta Defiance-nimeen, koska se sopi täydellisesti yhteen sanoitusten kanssa. Minullekin Defiance sopii. Se edustaa uhmakkuutta, jonka voimin olemme selvinneet nykypisteeseen.
Lue koko juttu Infernon numerosta 67! (Teksti: Mikko Kuronen)