”Emme tee kompromisseja, emmekä sovellu oikein mihinkään normeihin” – haastattelussa espanjalaisyhtye Ovakner

Pakanalegendoja ja urbaania rappiota villisti tempoilevaan kuolocrustiin yhdistelevä Ovakner on mielenkiintoinen espanjalaistulokas, jonka huoleton luomistyö saattaa kantaa vielä pitkälle.

09.11.2017

Sanoituksenne kertovat pakanallisuudesta ja urbaanista tuhosta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

– Konsepti pyörii enimmäkseen galicialaisten pakanalegendojen ja myyttien ympärillä. Muutamassa tapauksessa tekstit kertovat urbaanista kaaoksesta ja rappiosta, kuten esimerkiksi Inexpugnable-kappaleessa, joka on synkkä tribuutti kotikaupungillemme Ferrolille. Se paikka on huumeiden, mädännäisyyden, hylättyjen rakennusten ja muiden ihanien asioiden tukahduttama pimeä loukko, biiseissä julmasti huutava laulaja-kitaristi Roberto Bustabad tunnelmoi.

Ar/Lume-ep:nne on mielenkiintoinen sekoitus eri genrejä: neljän biisin sekaan mahtuu monenlaista kamaa aina death/crustista akustiseen folkiin.

– Joo, me soitamme ihan mitä tahdomme, eikä mitään linjaa ole varsinaisesti harkittu. Emme tee kompromisseja, emmekä sovellu oikein mihinkään normeihin. Annamme vain virran viedä kappaleita kirjoittaessamme.

– On selvää, että death metal ja crust punk ovat soundimme selkäranka, mutta sekoittelemme siihen mukaan muita juttuja, kuten akustisia introja, ehkä hieman koskettimia ja jotain progekamaa… mutta pohja on ehdottomasti raa’assa ja punkahtavassa death metalissa.

– Debyytti-ep ei ole ehkä helpoin keino kehittää musiikillista linjaa, mutta jostainhan tämän on lähdettävä, ja ep iskee kyllä varmasti musiikkimme ytimeen.

Mitkä artistit ovat vaikuttaneet Ovaknerin musiikkiin eniten?

– Fanitamme Iron Maideniä, Running Wildia, Rushia, Dioa, legendaarisia vanhan koulun death metal -juttuja, Wolfpackiä ja Wolfbrigadeä, perinteikästä rockia ja punkkia, synkkää folkmusaa… Kuuntelemme siis musiikkia todella avoimin mielin.

– En oikein tiedä, ovatko nämä kaikki bändit ja genret vaikuttaneet suoraan soundiimme, mutta jonkinlainen merkitys niillä on varmasti ollut.

Espanja on suuri maa, mutta vain muutamat paikalliset metallibändit ovat saavuttaneet mainitsemisen arvoista kansainvälistä menestystä. Millaisena näet kotimaasi metallitilanteen?

– En ole juurikaan kontaktissa mihinkään ”skeneen”, enkä ole koskaan ollutkaan, edes edellisen Machetazo-bändini kanssa. Minulla on kuitenkin hyviä ystäviä vähän siellä sun täällä, ja arvostan muutamia todella cooleja bändejä kuten Looking for an Answeriä, Wormedia, Balmogia, Altaragea, Graveyardia, Nashgulia, Maniacia ja niin edelleen.

– Eihän Espanjalla ole kuitenkaan mitään jakoa Suomen ja monen muun kanssa, kun puhutaan maailmanlaajuisesti menestyneistä bändeistä. Tästä tuskin tarvitsee edes keskustella.

Ar/Lune on saanut osakseen ilmeisen hyvää palautetta, joten tulevaisuus näyttänee kohdallanne valoisalta. Onko kokopitkä albumi jo suunnitteilla?

– Ovaknerin tulevaisuus näyttää olevan tiheän aluskasvillisuuden peitossa, koska tänä päivänä kaikki tuntuu tapahtuvan niin nopeasti. Yhtenä päivänä olet rundilla, tai buukkaamassa lentoja tuhansien kilometrien päähän kotoa, ja seuraavana aamuna sinulla ei ole enää bändiä. Ei ole todellakaan helppoa nähdä, mitä kulman takana odottaa. Tänä päivänä muusikon tulee olla entistä vakaampi ja omistautuneempi – ja sitähän me olemme, ehdottomasti!

– Lyhyellä tähtäimellä aiomme keikkailla mahdollisimman paljon, nauhoittaa ensimmäisen levymme ensi vuonna ja lähteä sen jälkeen takaisin kiertueelle.

Julkaistu Infernossa 8/2017.

Lisää luettavaa