Inferno 5/2018: Mokoma, At the Gates, Black Crucifixion, Amorphis, Poison Whisky, Euge Valovirta, Lee Aaron…

Sadasviideskymmeneskahdeksas Inferno julki perjantaina 25. toukokuuta.

Sytykkeistä löytyy kesän kuumilla korvilla ainakin black metalia, rässäystä, melodista kuolemaa ja progemetallia, kun Joni Juutilaisen isännöimällä palstalla esiintyvät yhtyeet Paara, National Napalm Syndicate, Wheel, Inkvisitor ja Suotana.

Kolumnivuorossa on miesten sukkahousuissa viihtyvä avustajamme Jaakko Silvast, joka pohtii, kuka on oikeutettu kirjoittamaan omaelämäkertakirjan. Heavy Cooking Clubissa puolestaan kokkaa Ajattaran Rainer Tuomikanto, jolla on alati piirakka mielessä.

Mitäh, osa 1: Kuoroja ja mitä lie orkestereita Amorphisin levyllä! No näin on päässyt käymään, ja Esa Holopainen ja Santeri Kallio selittävät, miksi ja miten. Kyseinen albumi, Queen of Time, julkaistiin viime viikolla.

Kuva: Ester Segarra

Tuoretta kamaa on myös ruotsalaisen At the Gatesin (yllä) toinen paluun jälkeinen levy To Drink from the Night Itself, joka on pitänyt allekirjoittaneen soittimessa pintansa yllättävänkin hyvin. Bändin biisit nykyään pitkälti rustaava basisti Jonas Björler tarinoi Infernolle, mitä velipoika Andersin poistuminen AtG:n riveistä merkitsi paitsi hänelle myös koko bändille. Laulaja Tomas Lindberg pääsee puolestaan purkamaan albumin sanoituspuolta. 

Lisää legendaarisia ukkoja kehiin: yhdessä edesmenneessä The Black League -yhtyeessä musisoineet Taneli Jarva ja Maike Valanne, nuo Oulusta etelään valuneet veijarit, rätkyttävät tätä nykyä Motörhead-löyhkäistä ja punkpitoista ”perusmusaa” Poison Whiskyn (alla) merkeissä. Mistä löytyi into alkaa kaahata omien sankarien paaluttamin sävelin setämiesiässä?

Kuva: Mika Vuoto

No se nyt ainakin tiedetään, missä piilee Gruesome-yhtyeen innon perusta. Exhumed-yhtyeestä paremmin tunnetun Matt Harveyn enemmän tai vähemmän vitsihuumorimielessä perustama projekti tuuttaa silkkaa Deathiä, siis Death-yhtyettä. Biisit ovat omia, mutta kalmahommat hoidetaan 2001 kuolleen Chuck Schuldinerin askelmerkein  – mikä myös myönnetään auliisti. Tällaistakin voi olla maailmassa. 

No, Black Crucifixion (alla) onkin sitten täysin toista maata, eikä vuodesta 1991 toimineen yhtyeen mustaa musiikkia voi kuvailla muuta kuin ainutlaatuiseksi. Wigwam-kitaristi Rekku Rechardtin sessiosoitannalla jälleen siunattu BC-uutuus Lightless Violent Chaos on julki kesäkuun alussa, ja levy ansaitsee kummallekin poskelleen kunnon limaisen muiskun.

Mitäh, osa 2: Taas Mokoma kannessa! Aivan niin, juurihan tuo oli kuusi vuotta sitten. Uhmaamme rotaation lakeja laskemalla julki laajan haastattelun, jossa Mokoma-laulaja Marko Annala ja -kitaristi Tuomo Saikkonen kertovat, mistä bändin uudessa Hengen pitimet -albumissa on kysymys. Ei ainakaan masennuksesta, varsinaisesti, kertoo ”Suomen masentunein mies” Annala.

Enpä muuten tiennytkään, että muiden muassa Godsplaguessa, Suburban Tribessa ja Shiningissa kitaroineella Euge Valovirralla on jääkiekkotausta. Enkä kyllä montaa muutakaan asiaa miehestä. Pistetään vaikka paskalehtityyliin, että mies on Pölkyllä-palstallamme siis todella avoimena.

Salamyhkä-palstalla tutkaillaan Raven-albumia, jota on yleensä pidetty suurin piirtein bändin kehnoimpana, ja levyarvioiden paalulla patsastelee aivan helevetin hienon levyn jälleen leiponut yhdysvaltalaistrio Yob.

Lehti päättyy tällä kertaa harvinaisen sykähdyttävissä merkeissä, kun Vanha liitto tarjoaa kaikkien meidän 80-luvulla hevirokkihommiin ryhtyneiden märkien unien kohteen, kanadalaislaulajatar Lee Aaronin haastattelun. Ihan tässä… tuota… tihihihi.

Että tällaista. Perjantaina 25. toukokuuta.