Voi seitan, kun ei vain pysty…
Minusta Volbeat on kammottavaa jollotusta.
Kuinka paljon tämä siirappinen ”elvismetalli” lopulta tekee eroa jonkun Baseballsin harrastamaan sidukkarockabillyyn? Henkisesti kumpikin ahdistaa yhtä paljon. Milteipä fyysisestikin.
Volbeatin biisit ovat halpoja, aidan ali luikertelevia ratkaisuja käyttäviä kliseekimppuja, joista saa etsiä sydäntä kirurginveitsen kanssa – eikä löydy elintä. Kuuloelimet sen sijaan tekee mieli tukkia sementillä, kun solisti Poulsen mylvii menemään Hetfield-maneereita viskellen ja häpeää tuntematta.
Voi Barney, minkämoiselle levylle menit vierailemaan.
– riekin matti
Levyn arvostelu 24.9. ilmestyvässä Infernossa.