Kannibaalit areenalla – Cannibal Corpsen keikka tekstein ja kuvin

Cannibal Corpse – Nosturi, Helsinki, 19.7.2018

Kuva: Tomi Pohto

Sanotaan se heti: Cannibal Corpse oli kova! Yhdellä koko death metal -genren merkittävimmällä yhtyeellä on takanaan melkoinen määrä kilometrejä, mutta ne eivät näyttäneet painavan pätkääkään. Nosturin lavan verhot aukesivat tasan kello 21:30, ja kuolomiehet seisoivat jo tukevasti tonteillaan. Eivätkä he muuten illan aikaa juuri niiltä sijoilta liikkuneetkaan. Nuijiminen alkoi uuden Red Before Black -levyn Code of the Slashersillä, jonka hidas alku vyörytti jykevän äänivallin ihmisiä tursuavalle salille.

Buffalolaislähtöinen floridalaisviisikko mutiloi vankalla kokemuksella ja varmuudella. On ihanaa katsoa kun kuolo lähtee just eikä melkein. Cannibal Corpse ei ole mitään sirkustemppuilija, eli fokus on musiikissa, ja teatteriesitykset jätetään muille. Ainoat alkuperäiskannibaalit, eli rumpali Paul Mazurkiewicz sekä basisti Alex Webster loivat vahvan tukirangan, jonka ympärille kitaristit Rob Barret ja Pat O’Brien sahasivat tapporiffinsä. Kirsikkana kakun päällä tietenkin George ”Corpsegrinder” Fisherin takuuvarmat örinät.

Corpsegrinder

Cannibal-komentaja on lavalla yhdistelmä lupsakkaa rupattelijaa ja brutaalia mörisijää. Naapurin jätkän oloinen Corpsegrinder veti alkuun usean biisin ilman ainuttakaan välispiikkiä – keino joka korosti musiikin tylyä armottomuutta. Sitten kun sanainen ruumisarkku aukeni, olivat tarinat rentoa jutustelua, joiden kautta löytyi välitön yhteys bändin ja fanien välille. Vaikka Corpsegrinderissa on hassuttelijan vikaa, ei se syö ukon karismaa lainkaan. Kun Devoured by Vermin öristään, haihtuu stand up alta aikayksikön.

Ei Canni-keikkaa ilman mainintaa Corpsegrinderin epäinhimillisen paksusta niskasta. Ja voi pojat, että hän myös hyödyntää sitä. Siinä missä muu bändi veteli melko pienillä eleillä, viemärilaulaja antoi letin lentää. Se kuuluista tuulimylly pyöri sellaisella vauhdilla, että sillä olisi tuottanut sähköt pieneen kaupunkiin. Mutta tarvittiin lavalla ihan oikeitakin propelleja, kun tuulettimet puhalsivat ilmaa liikkeelle. Huomaavainen Corpsegrinder osoitti oman tuulettimensa useaan otteeseen hikiseen yleisöön päin.

Sulamispiste

Niin, hiki. Suolaista nestettä nimittäin piisasi sen verran, että Kuollutmerikin olisi ollut kateellinen. Ulkona oli kuuma, mutta Nosturin yläkerrassa oli KUUMA! Aikataulullis-logistisista syistä näkemättä jääneet lämppärit Mörbid Vomit ja Pillorian olivat näköjään todellakin lämmittäneet paikan. Ilman happipitoisuus oli nollan tietämissä, eikä ilmanlaatukaan ollut sieltä raikkaimmasta päästä. Tavallaan täydellistä floridalaisille corpsehommille, kylläkin. Viidenkympin korvilla olevat kuoloukot jaksoivat brutaloida sulamatta – lakki nousee kunnioituksesta.

Yleisö

Jos oli pääesiintyjä kova, niin sitä oli myös suomalaisyleisö. Aivan upeaa osallistumista ja mukana elämistä alusta Hammer Smashed Facen viimeiseen vasarointiin saakka. Aiemmin mainitut sääolosuhteet eivät tuntuneet vaikuttavan vannoutuneimpiin faneihin laisinkaan. Jengi pui nyrkkiä, lauloi ja huusi mukana, ja päät pyörivät kilvan Corpsegrinderin kanssa. Hikinen ja puolipukeinen pitti rundasi lähes taukoamatta, ja muutama onnellinen pääsi heittäytymään jopa vanhaan kunnon crowd surfing -iloon. Kuumassa ja kosteassa ilmassa oli suuren death metal -juhlan tuntua, eikä vähiten katsojien panoksen ansiosta.

Teksti: Tami Hintikka
Kuvat: Tomi Pohto