Selfietikulla silmään sitä, joka vanhoja kaivelee. Kaivelen kevyesti senkin uhalla. Todistin viimeksi Moonspellin livekuntoa samaisella Tavastia-klubilla vuonna 1996. Tuolloin vastikään läpimurtolevynsä Irreligiousin julkaissut goottimetalliryhmä oli kiihkeä ja nälkäinen. Muistelen että kyseessä oli vaikuttava keikka. Yhtye lämmitteli Type O Negativea, joka kiisi goottilaisen aallon huipulla kenties merkittävimmän levynsä, October Rustin siivittämänä.
Hieman alle kahdessa vuosikymmenessä on tumman metallin kentällä ehtinyt tapahtua paljon. Moonspellkin hyppäsi 1990-luvun loppupuolella kokeellisuuden ja uusiutumisen kelkkaan, ja siitä loikasta toipumiseen menikin useampi vuosi. Nyt yhtye on jälleen vahvassa vedossa levyllä, ja mietin olisiko se sitä myös livenä.
Harvaan levittäytynyt yleisö alkoi kerääntyä tiiviiksi massaksi, kun kello löi kymmenen ja intron ensisävelet alkoivat kantautua ämyreistä. Uuden levyn lopetusbiisi La Baphomette sai toimia hieman muutetussa muodossa keikan avauksena. Muut Moonspell-miehet saapuivat lauteille ennen päävampyyria, laulaja Fernando Ribeiroa. Extinctin avausraita Breathe rävähti käyntiin, ja ensitahdeista lähtien alkoi varmistua tunne siitä, että tästä tulee hyvä ilta.
Jo keikan alkupuolella kuultu Irreligious-levyn hittibiisi Opium sekä samalta levyltä heti perään isketty Awake! alkoivat tehdä perjantai-Tavastiasta selvää jälkeä. Extinctin menevät ja tarttuvat kappaleet antoivat viimeisen voitelun yleisön nivelille – simallakin saattoi olla osuutta asiaan – , ja Ribeiron johtamat taputtelu- ja nyrkinnostotuokiot olivat tosiasia.
Ribeiro on goottirokkikukko, joka täyttää lavan karismallaan. Hän viittilöi kuin kapellimestari Karpaateilta, kuin susien ja yön lasten kuoron johtaja. Vampiria-kappaleen ajaksi haettiinkin jo Draculan viittaa rekvisiitaksi. Ribeiro örisi voimalla, ja puhtaissa lauluissa äänensä oli pehmeä kuin tumma sametti. Kohtalokasta ja väkevää tunnelmaa välittyi janojuomiaan nauttineeseen yleisöön.
Seurasin lähes koko keikan ylhäältä sivulta, joka osoittautui oivaksi valinnaksi. Sekä bändin että yleisön toimintaa pystyi observoimaan helposti ja soundit olivat sinne yllättävänkin hyvät. Moonspellin soittoniekat olivat mukana niin sanotusti kybällä, eli tukat heiluivat ja eläytyvää liikettä riitti. Touhua oli ilo seurata. Kokeneet soturit vaikuttivat nauttivan esiintymisestä, vaikka kilometrejä on takana niin paljon, että kaikki on varmasti jo nähty ja koettu. Helsinkiä ja Suomea ylistettiin vähän joka välissä. Ilmeisesti se oli ihan vilpitöntä hehkutusta, joskin hieman päälleliimatultahan tuollaisten mantrojen toisto aina vaikuttaa.
Kenties keikan hilpeimmät hetket todistettiin 20-vuotisjuhliaan viettävältä debyyttikokopitkä Wolfheartilta lohkaistun Trebarunan aikana. Pillipiiparimaisella folk-otteella etenevä ralli kirvoitti jopa Moonspell-ukot pieniin kansantanhuihin lavalla. Piristävä ja suupieliä nostattava vaikutus kappaleella tuntui olevan, kun yrmyimmätkin katsojat alkoivat nyökytellä hymynpilke kasvoillaan.
Kappaleita kuultiin siten, että kolme tuli Wolfheartilta, kolme Irreligiousilta, suuri osa uudelta sekä yksittäisiä vetoja muilta levyiltä. Night Eternal -levyn (2008) Scorpion Flower -biisin naislaulut kävi vetämässä illan ensimmäisen lämppärin, kreikkalaisen Jaded Starin Maxi Nil. Ehkä kovimmat nyökytykset ja hytkymiset saatiin varsinaisen setin päätösbiisin, Alma Materin aikana. Rauhallisemmat vedot, kuten Sin/Pecadon (1998) Magdalene antoivat hielle mahdollisuuden kuivahtaa ja yleisön vaipua keskittyneeseen huojuntaan. Illan sinetöi massiivinen ja komea Full Moon Madness.
Tavastian-keikan ja uusimman levyn perusteella näillä kokeneilla metalligooteilla on vielä paljon hyvää annettavanaan. Moonspell olisi hyvä saada pian takaisin Suomeen. Kenties ensi vuonna jotain Irreligiousin kaksikymppisten tiimoilta? Toivoa ainakin sopii.
Settilista: Breathe (Until We Are No More) / Extinct / Night Eternal / Opium / Awake! / Domina / The Last of Us / Medusalem / Magdalene / Scorpion Flower / Nocturna / Malignia / Vampiria / Trebaruna / Alma Mater / encore: Everything Invaded / The Future Is Dark / Full Moon Madness
Klikkaa kuvaa suuremmaksi ja navigoi nuolin. Kuvaaja: Tomi Pohto
