Kulttiyhtye Chrome sulatti naaman Fight the Night -festivaalilla

18.06.2014

Fight the Night 2 – Nightmare City, Helsinki, 13.–14.6.2014

”Emme tarvitse videoprojektioita tai valoshow’ta. Helios Creedin sulava ja valuva naama on psykedeelisin asia, jonka tulette koskaan näkemään”, keikkaansa odotteleva Chrome-kosketinsoittaja ja lukuisissa muissa sekavissa liemissä marinoitu Tommy Grenas kommentoi lauantaina Ääniwallin sisäpihalla.

Kaksi päivää myöhemmin korvissa vinkuu edelleen Helios Creedin kirskuva ja säröinen kitara. Hikisiä painajaisia on piinannut Helios Creedin sulava ja valuva naama.

20140613Master_8699web800px

Kyllä, niin vaikuttava oli kaksipäiväisen Fight the Night -festivaalin pääesiintyjä. Chrome riepotteli kehon riekaleiksi taivaan ja helvetin välillä, kärvensi aivot hapon polttamilla ääniaalloillaan ja esiintyi arvaamattomasti kuin vauhtiöverien partaalla jyskyttävä avaruusolio puutarhasakset käsissään.

20140613PsychedelicWarlords_7920-3web800px copy

Hattupäisen honkkelin Helios Creedin kitara syöksi kristallisia tikareita vahvasti efektoidun kaahauksen muodossa ja sulava naama julisti maailmanloppua lähes yhtä vahvasti efektoituna. Creed johti nykyistä kokoonpanoaan letkeällä, mutta äärimmäisen tiukalla soitollaan. Muu yhtye toi peliin kaoottisen ulottuvuuden: lavamonitorit saivat kyytiä ja välillä näytti että homma saattaa äityä tappeluun.

Chrome tempaisi lähinnä levyjen Half Machine Lip Moves (1979) ja 3rd from the Sun (1982) maisemiin. Eläimellinen punk-kohkaus, painajaismaisesti vellova psykedelia ja Ääniwallin teollisuusympäristössä ylimääräisen vaikuttavuusasteen saanut industrial-kolina vyöryivät päälle voimalla joka sai haukkomaan henkeä ja luovuttamaan kropan kontrollin lavalla melskanneelle kultille.

20140613PsychedelicWarlords_MG_8278web800px

Fight the Night -tapahtuma laajeni viimesyksyisestä yhden illan ja kotimaista underground-selkäsaunaa esitelleestä kattauksesta kaksipäiväiseksi, ihka oikeaksi festivaaliksi. Chromen lisäksi ulkomaalaisvieraita saatiin moneen makuun, muun muassa tämän raportin kuvissa esiintyvien Claudio Simonetti’s Goblinin, Masterin ja molempina iltoina esiintyneen Hawkwind-tribuutti Psychedelic Warlordsin muodossa, mutta niistä raportointi jääköön muiden harteille.

20140614RideForRevenge_9827web800px

Ääniwalli on edelleen kiehtova tila tapahtumille, mutta kitarakokoonpanoilla on soundiongelmia, joista ei näköjään olla pääsemässä eroon, vaikka eteenpäin on onneksi menty. Perjantai myös alkoi päälavan aikatauluongelmilla, joiden takia kahden lavan esiintyjät joutuivat soittamaan toistensa kanssa päällekkäin. Aloituspäivän ohjelmassa pikkupuolen nälkäiset kokoonpanot vetivät väkevien nokkamiestensä ansioista pisimmät tikut ja työnsivät ne nimekkäämpien artistien kynsien alle.

Jumalationin väkijuomienkatkuinen ja vanhakantainen thrash soi aggressiivisesti ja tuli tyylikkäästi kokeneiden konkarien selkärangoista. Taurus Exterminio otti homman haltuun ja läksytti yleisöä vihaisella räksytyksellään. Nahkaan verhoiltu karvainen ja hikinen paketti oli niin tiukka, että nyrkit rei’ittivät ilmaa viimeisiin säveliin asti.

20140613Goblin_8881web800px copy

Todellista haltuunottoa nähtiin myös Obnoxious Youthin toimesta. Härskeillä viiksillä varustettu ja hapsupaitaan pukeutunut solisti Affe Piran johti yhtyettään niin röyhkeällä itsevarmuudella, ettei – loppua kohden onneksi terävöitynyt – soundisekamelskakaan haitannut. Ruotsalaisyhtyeen turboahdettu hardcoren ja heavyn luonteva kädenpuristus on ääniraita kaljan läikyttämiselle ja rappusissa kaatumiselle.

Malicious Deathin aikaan yleisö ja artisti tuntuivat olevan samalla sekavalla aaltopituudella. Yllä toistellut termit kaoottisuudesta kaatuiluun sopivat kaikki summaamaan tätä räkäistä ja rujoa thrash-vetoa. Greger Grönholm piti mekkalaa juomat rinnuksilla huojuneen yleisön joukossa välillä melko uhkaavastikin – ainakin itseään kohtaan.

inferno_ObnoxiousYouth_8485web

Underground-festivaali onnistui kokoamaan metallin eri sävyjen, avaruusrockin ja jopa punkin ystävät nauttimaan sulassa sovussa sekä vanhemmista kulttiakteista että näytönpaikkoja kärttävistä tulevaisuuden nimistä. Yleistunnelma oli mitä mainioin koko viikonlopun: sisällä seurattiin bändejä silmä kovana ja ulkona kävi iloinen puheensorina. Ensimmäisen illan aikataulu- ja paikoittaisia soundiongelmia lukuun ottamatta kaikki sujui kuin rasvattu.

Toivon mukaan seuraava Fight the Night -kattaus jatkaa samanhenkisellä tinkimättömällä linjalla – sen verran moni festivaalivieras tuntui havainneen sen hyväksi.

Lisää luettavaa