Live: Godspeed You! Black Emperor – Kulttuuritalo, Helsinki 17.1.2011

20.01.2011
Idea keisarimainen, toteutus ei niinkään.
Kuva: Kymmenisen vuotta sitten telakalle jäänyt Godspeed You! Black Emperor on orkesteri, jonka kokemista elävänä olen odottanut tuon tauon alkamisesta lähtien. Jopa niin paljon, että vielä vuodenvaihteessa suunnitelmiin kuuluivat sekä Lontoon- että Helsingin-keikat. Matkasuunnitelmien kariuduttua oli tyydyttävä vain Kulttuuritalon kokemukseen. Pohjustetaanpa kokemusta hieman yhtyeen valtavan musiikin haasteilla. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa postrock-bändi Godspeed You! Black Emperorin matkatessa musiikissaan todella laajoihin sovituksiin, joihin kuuluu monipuolisten kappalerakenteiden ohella vaikutteita ambientista, dronesta, klassisesta musiikista ja vaikka mistä. Levyltä kuunneltuna eräs tärkeimmistä ansioista on, kuinka bändi on valtavasta informaatiotulvasta huolimatta onnistunut pitämään kiinni orgaanisesta ja dynaamisesta soundistaan. Kulttuuritalo ei ole koskaan antanut parhaita mahdollisia puitteita vähänkään raskaammalle musiikille. Ei tälläkään kertaa. Jo keikan alussa tuli selväksi, että tietyissä osissa salia pääpaino tulisi olemaan epämääräisellä suhinalla ja rummuilla, ja vähänkään paremman paikan löytäminen otti aikansa. Sitä ei löytynyt lopulta mistään, ja näin oli tyytyminen melkoisen raakilemaiseen soundiin, joka toi kyllä kappaleiden hiljaisemmissa osissa esille jouset ja pienimmätkin elementit, mutta sävellysten kasvaessa huomasi nopeasti menettävänsä otteen musiikkiin. Tällaisen musiikin kohdalla toivoisi kuulevansa elävänä jopa vielä levyversioita laajempia sovituksia, hypnoottisia venyttelyjä ja ehtaa elävää energiaa, joilla voitaisiin korvata ne livetilanteen ikävämmät puolet, kuten esimerkiksi mainitut heikot soundit, ympärillä vellova puhelias yleisömassa ja neljän tunnin seisoskelu. Godspeed You! Black Emperor oli lavalla ammattimainen yhtye, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta keikan anti oli vain suttuista hiilipaperikopiointia. Tietyllä tavalla alkuperäisversioiden kunnioittamisen ymmärtää, mutta Godspeed You! Black Emperor ei antanut juuri mitään syytä sille, minkä takia sen musiikkia menisi kuuntelemaan ennemmin keikalle kotisohvan sijaan. Olen aina kokenut bändin musiikin jotenkin niin monitasoiseksi ja keskittymistä vaativaksi, etteivät olosuhteet yksinkertaisesti olleet parhaat mahdolliset. Levyltä kuuntelemiseen verrattuna musiikista riisuttiin pois vahva tuotanto ja kaikki tasot esille tuova kirkkaus, joiden tilalle saatiin lähinnä rutiininomaista soittoa, suttuisia soundeja ja etäisyyttä. Siitä ei toki päästä mihinkään, että paperilla Godspeed You! Black Emperor antoi ainakin minulle täsmälleen sitä mitä bändiltä halusinkin. Nimensä mukaista suhinaa tarjonneen Hope Drone -intron jälkeen kuultiin otteita joka puolelta bändin tuotantoa, ja jos unohdetaan itsestään selvästi upeat Gathering Storm, World Police and Friendly Fire ja The Sad Mafioso, esimerkiksi uuden kappaleen Albanianin kuuleminen oli jo yksinään keikan näkemisen arvoista. Juuri tämän settilistan, bändin valtavan kokoonpanon ja sen ainutlaatuisuuden takia olikin sääli, että kaikki muu soti kokemusta vastaan. Syyttäkää liian korkeista odotuksista, pikkumaisuudesta tai vaikka molemmista, mutta tänä tammikuisena maanantaina lähdin katsomaan räjähtävän upeaa keikkaa mutta poistuin Kulttuuritalolta selvästi pettyneenä. Godspeed You! Black Emperorin arvoa keikka ei vähentänyt, mutta ennen ja jälkeen konsertin velloneita puheita mykistävästä livebändistä en jaksa ymmärtää. Nähtiinpä keikalla muuten lämppärikin. Vähintään mielenkiintoisena sellaisena esiintyi taiteilijanimi Lau Nau. "Kokeellinen musiikki" lienee enemmän kuin paikallaan neitosen kohdalla tämän käytettyä ilmeisesti konseptilevyltä poimittujen kappaleidensa esittämiseen tavallisempien soittimien ohella jos jonkinlaisia härveleitä. Ensimmäistä kertaa livetilanteessa kohdattuna tällainen anti on useimmiten lähinnä hämmentävää, mutta on pakko myöntää, että levyihinkin tulee varmasti tutustuttua – vaikkei niiltä sitten omituisia Tapio Rautavaara -covereita löytyisikään. Settilista: Hope Drone Gathering Storm Moya Albanian World Police and Friendly Fire BBF3 Dead Metheny The Sad Mafioso Teksti: Aki Nuopponen Kuva: GY!BE

Kymmenisen vuotta sitten telakalle jäänyt Godspeed You! Black Emperor on orkesteri, jonka kokemista elävänä olen odottanut tuon tauon alkamisesta lähtien. Jopa niin paljon, että vielä vuodenvaihteessa suunnitelmiin kuuluivat sekä Lontoon- että Helsingin-keikat. Matkasuunnitelmien kariuduttua oli tyydyttävä vain Kulttuuritalon kokemukseen.

Pohjustetaanpa kokemusta hieman yhtyeen valtavan musiikin haasteilla. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa postrock-bändi Godspeed You! Black Emperorin matkatessa musiikissaan todella laajoihin sovituksiin, joihin kuuluu monipuolisten kappalerakenteiden ohella vaikutteita ambientista, dronesta, klassisesta musiikista ja vaikka mistä. Levyltä kuunneltuna eräs tärkeimmistä ansioista on, kuinka bändi on valtavasta informaatiotulvasta huolimatta onnistunut pitämään kiinni orgaanisesta ja dynaamisesta soundistaan.

Kulttuuritalo ei ole koskaan antanut parhaita mahdollisia puitteita vähänkään raskaammalle musiikille. Ei tälläkään kertaa. Jo keikan alussa tuli selväksi, että tietyissä osissa salia pääpaino tulisi olemaan epämääräisellä suhinalla ja rummuilla, ja vähänkään paremman paikan löytäminen otti aikansa. Sitä ei löytynyt lopulta mistään, ja näin oli tyytyminen melkoisen raakilemaiseen soundiin, joka toi kyllä kappaleiden hiljaisemmissa osissa esille jouset ja pienimmätkin elementit, mutta sävellysten kasvaessa huomasi nopeasti menettävänsä otteen musiikkiin.

Tällaisen musiikin kohdalla toivoisi kuulevansa elävänä jopa vielä levyversioita laajempia sovituksia, hypnoottisia venyttelyjä ja ehtaa elävää energiaa, joilla voitaisiin korvata ne livetilanteen ikävämmät puolet, kuten esimerkiksi mainitut heikot soundit, ympärillä vellova puhelias yleisömassa ja neljän tunnin seisoskelu. Godspeed You! Black Emperor oli lavalla ammattimainen yhtye, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta keikan anti oli vain suttuista hiilipaperikopiointia.

Tietyllä tavalla alkuperäisversioiden kunnioittamisen ymmärtää, mutta Godspeed You! Black Emperor ei antanut juuri mitään syytä sille, minkä takia sen musiikkia menisi kuuntelemaan ennemmin keikalle kotisohvan sijaan. Olen aina kokenut bändin musiikin jotenkin niin monitasoiseksi ja keskittymistä vaativaksi, etteivät olosuhteet yksinkertaisesti olleet parhaat mahdolliset. Levyltä kuuntelemiseen verrattuna musiikista riisuttiin pois vahva tuotanto ja kaikki tasot esille tuova kirkkaus, joiden tilalle saatiin lähinnä rutiininomaista soittoa, suttuisia soundeja ja etäisyyttä.

Siitä ei toki päästä mihinkään, että paperilla Godspeed You! Black Emperor antoi ainakin minulle täsmälleen sitä mitä bändiltä halusinkin. Nimensä mukaista suhinaa tarjonneen Hope Drone -intron jälkeen kuultiin otteita joka puolelta bändin tuotantoa, ja jos unohdetaan itsestään selvästi upeat Gathering Storm, World Police and Friendly Fire ja The Sad Mafioso, esimerkiksi uuden kappaleen Albanianin kuuleminen oli jo yksinään keikan näkemisen arvoista. Juuri tämän settilistan, bändin valtavan kokoonpanon ja sen ainutlaatuisuuden takia olikin sääli, että kaikki muu soti kokemusta vastaan.

Syyttäkää liian korkeista odotuksista, pikkumaisuudesta tai vaikka molemmista, mutta tänä tammikuisena maanantaina lähdin katsomaan räjähtävän upeaa keikkaa mutta poistuin Kulttuuritalolta selvästi pettyneenä. Godspeed You! Black Emperorin arvoa keikka ei vähentänyt, mutta ennen ja jälkeen konsertin velloneita puheita mykistävästä livebändistä en jaksa ymmärtää.

Nähtiinpä keikalla muuten lämppärikin. Vähintään mielenkiintoisena sellaisena esiintyi taiteilijanimi Lau Nau. ”Kokeellinen musiikki” lienee enemmän kuin paikallaan neitosen kohdalla tämän käytettyä ilmeisesti konseptilevyltä poimittujen kappaleidensa esittämiseen tavallisempien soittimien ohella jos jonkinlaisia härveleitä. Ensimmäistä kertaa livetilanteessa kohdattuna tällainen anti on useimmiten lähinnä hämmentävää, mutta on pakko myöntää, että levyihinkin tulee varmasti tutustuttua – vaikkei niiltä sitten omituisia Tapio Rautavaara -covereita löytyisikään.

Settilista:

Hope Drone
Gathering Storm
Moya
Albanian
World Police and Friendly Fire
BBF3
Dead Metheny
The Sad Mafioso

Teksti: Aki Nuopponen Kuva: GY!BE

Lisää luettavaa