Live: Stam1na, Barren Earth, Eläkeläiset – Pakkahuone & Klubi, Tampere, 16.3.2012

18.03.2012

Teksti ja kuvat: Vilho Rajala

Koska elämä on joskus (aina) viheliäistä, en päässyt Pakkahuoneelle seuraamaan Eläkeläisten humppashow’ta alusta alkaen. Ehdin kuitenkin nähdä olennaisen, eli pitkin poikin Pakkahuoneen salia luikerrelleen humppamadon.

On ällistyttävää, miten elinvoimainen Eläkeläisten sekoilupartio on edelleen, kaikkien kosteiden vuosien jälkeen. Vaikka Stam1na oli tämän illan pääesiintyjä, Eläkeläisten aikana sali oli selvästi täydempi. Voi tosin olla niinkin, että osa kansasta tuli pahaksi onnekseen liian kovaan juhlakuntoon liian aikaisin.

Barren Earth soitti Klubin puolella ja hyvin soittikin. Bändin The Devil’s Resolve -levy on taatusti siinä joukossa, josta tämän vuoden kovimmat metallilevyt valitaan.

Bändi on lavalla yksinkertaisesti sanottuna äärimmäisen tyylikäs, parhaimmillaan aivan vangitseva. Soittotaitoa löytyy yli oman tarpeen ja lavaläsnäolo on kaikessa koruttomuudessaan todella karismaattista. Tärkeintä on kuitenkin se, että yhtyeellä on väkevä nippu ensiluokkaisia biisejä esitettäväksi.

Huippuhetkeksi pitää mainita uuden levyn huikea As It Is Written. Ei tällaista soittojuhlaa kovin usein pääse elävänä todistamaan. Fantastinen keikka!

Stam1na pelasi toisenlaisilla aseilla. Viimeksi bändi esiintyi Tampereella Klubin puolella, mutta niin vain myytiin Pakkahuonekin tällä line-upilla loppuun.

Eläinpäähineet päähän, bändi lavalle ja urku auki.

Stam1na on maamme liveakteista ehkä se kaikkein hämmästyttävin, kerta toisensa jälkeen. Viisi laukausta päähän starttasi setin, jonka intensiteetti ei hellittänyt missään vaiheessa. Ainoastaan uuden Nocebo-levyn hieno Lepositeet -teos soi bändille pienen hengähdystauon, se kun ei ole ihan samanlaista hakkausta kuin kaiken maailman Tavastia palamaan -repäisyt.

Perjantai-illan huuma oli yleisössä erittäin korkealla ja bändikin vaikutti aistivan tämän. Siinä eivät kitarankielten katkeamiset paljoa painaneet.

Viime aikoina Pakkahuoneella on tullut nähtyä keikkoja, joilla yleisö on ollut vähälukuinen ja vaisu, ja niinpä tällainen hurmos oli erittäin piristävä kokemus.

Hupaisa yksityiskohta oli Antti Hyyrysen vihjailu siitä, kuinka kultaa myynyt Nocebo saattaa saavuttaa pian hieman kirkkaampaa metallia. Kuten mies itsekin kuittasi, myyntimiehen rooli ei häntä oikein pue. Hienoa silti, että niin laaja ostava yleisö on yhtyeen löytänyt.

Stam1na palasi lavalle peräti kahdesti Ei encorea -biisin jälkeen. Minä en ainakaan keksi parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa kuin hillua tällaisella keikalla.

Lisää luettavaa