Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti
Vielä kaksi vuotta sitten Ulverin näkeminen keikalla tuntui mahdottomuudelta. Asialta, josta ei osannut oikein edes haaveilla. Sitten ilmoille tupsahti tieto yhdestä keikasta Norjassa, jolle tuli melkein lähdettyä. Pian keikkoja oli kaksi. Nyt Ulver on vieraillut Suomessakin kolme kertaa ja peräti neljän keikan merkeissä, mikä alkaa olla tämän viimeisimmän kerran perusteella tarpeeksi.
Kaikki Nosturille saapuneet eivät olleet selvästi tietoisia, mitä illalla on luvassa. Etukäteen oli kuitenkin tiedossa, että Ulver tulee soittamaan ainoastaan yhden vanhan biisin encorena ja keikka tulee muuten koostumaan Wars of the Roses -albumista kokonaisuudessaan. Ratkaisu ei selvästikään ollut maksavan yleisön mieleen.
Kaksijakoisesta levystä muodostui eläväksi muunnettuna kaksijakoinen keikka. Wars of the Roses on kyllä kelvollinen albumi, jonka parhaat biisit ovat jopa Ulverin parhaimmistoa, mutta levyversioista selvästi riisuttu soitanta tuntui tekevän hallaa itse albumille.
Osa kappaleista lähti February MMX:n ja September IV:n tavoin suorastaan lentoon, mutta jo levyllä monotoniseen improvisointiin perustuva runonlausunta Stone Angels latistui saksofonien ja elävän improvisoinnin uupuessa todella unettavaksi hetkeksi, jota edes encorena kuultu Hallways of Always ei täysin pelastanut.
Ulverin nokkamies Kristoffer ”Garm” Rygg kertoi ennen keikkaa, että bändi soittaa uuden albuminsa kokonaisuudessaan, koska se on ajankohtaisinta musiikkia bändille itselleen ja siksi se kaikkein paras vaihtoehto soitettavaksi. Lavalla tämä ei näkynyt.
Bändi vaikutti välispiikkejä myöten jotenkin kyllästyneeltä ja uneliaalta. Tunnelma muistutti ennemmin suoranaisesta pakkopullasta kuin siitä viime vuoden helmikuussa nähdystä Ulverista, joka vaikutti versioivan studiomusiikkiaan livenä lähes hurmoksellisesti.
Harvoin sitä on nähnyt yhdeltä rakkaimmista bändeistään kaksi näin eritasoista keikkaa. Jos keikoilla oli jotain yhteistä, se oli Kristofferin mainiot vokaalit ja joidenkin yleisönedustajien tavoite terrorisoida tunnelmaa mahdollisimman paljon.
Tämän huomasi erityisen voimakkaasti, kun aloitti keikan katsomisen eturivin tuntumasta. Löysä soitto pakotti siirtymään taaemmas, missä kyllästyneitä taisi olla hieman enemmänkin. Keikka kyllä kulki läpi kestonsa, mutta se ei viihdyttänyt niin millään.
Kristoffer Rygg totesi myös, ettei Ulver aio lähiaikoina kiertää enempää, jotta rundaus ei muutu rutiiniksi bändille. Ratkaisu saattaa olla oikea, sillä puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista keikkailua näkyi tällä kertaa vain monotonisena virkamiesmäisyytenä, josta oli kadonnut suurin osa aiemmasta soittamisen riemusta.
Ulver-haastattelu 20.5. ilmestyvässä Infernossa.