Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Eija Mäkivuoti
Tätä on odotettu. Devin Townsend ensimmäistä kertaa Suomessa täysimittaisen keikan merkeissä. Peräti kahden keikan buukkaaminen isoille klubeille ei ollut huti sekään, Kaapelitehtaan ja Teatrian liput kun myivät komeasti.
Viime vuoden tuplakeikka Tuskassa oli toki mainio kokemus sekin. Varsinkin Ziltoid-spektaakkeli jäi Devinin itsensäkin mieleen erityisenä kokemuksena.
– Se oli yksi elämäni mahtavimmista hetkistä! Olen aina unelmoinut mahdollisimman eeppisistä keikoista ja vaikka miten hölmöistä yksityiskohdista. Tuskaa varten minun oli tehtävä suurin osa näkyvistä jutuista itse ja hommassa liikuttiin aika ruohonjuuritasolla, mutta se toimi silti. Ehkä joskus saan aikaiseksi kaikki hampurilaistykit, jättiläisziltoidit ja valtavat kuorot. Aina pitää olla jotain mihin tähdätä, olkoon se sitten vaikka hampurilaistykit!
Vielä Strapping Young Ladin loppuaikoina Devin tunnettiin ihmisenä, jolle kiertueet aiheuttivat suunnatonta tuskaa. Tämän vuoksi muodonmuutos nykyiseen on korostunut erityisen näkyväksi.
– Nämä viimeiset kiertueet ovat yllättäneet minut tavoilla, joita en olisi uskonut. Vietin vuosia uskotellessani itselleni, etten kykene jatkamaan uraani, tai varsinkaan kiertelyä, jos olen täysin rehellisesti oma itseni. Nämä kiertueet ovat osoittautuneet todella helpoiksi juuri sen takia, etten ole yrittänyt esittää mitään jota en oikeasti ole.
Viime kesän Ziltoid-keikka sai monet olettamaan, että se nähdään hyvinkin pian myös dvd:llä. Kattavan konserttitallenteen suhteen Devinilla on kuitenkin ihan muita suunnitelmia, kuten marraskuulle Lontooseen buukatut neljä keikkaa osoittavat.
– Tuskan Ziltoid-keikka saattaa tulla saataville jossain muodossa, mutta se tarkoittaa todennäköisesti jonkinlaista jakelua netin kautta. Kun lopulta teen dvd:n, haluan sen olevan jotain paljon enemmän! Kun katsoin tuonkin keikan tallennetta jälkikäteen, ihmettelin jopa omaa pukeutumistani. Valtavat hirveät kengät valkoisien sukkien kera?
– Energiani suuntautui niin paljon kaikkien (tausta)videoiden tekemiseen ja keikan läpikuljettamiseen, etten voisi julkaista siitä keikasta täysimittaista tallennetta hyvällä omatunnolla. Dvd on kuitenkin työn alla, ja lupaan, että se tulee olemaan jotain brutaalia!
Monien mahdottomaksi kuvittelema haave Devin Townsendin ja ex-Gathering-solisti Anneke van Giersbergenin yhteistyöstä toteutui puolitoista vuotta sitten, kun Devin Townsend Projectin toinen albumi Addicted! julkaistiin monien sattumien summana. Anneke ihmettelee tänä päivänä itsekin asioiden kulkua.
– Olin kuunnellut varsinkin Strapping Young Ladia jo vuosikausia, ja itse asiassa kuulin Devinin laulua ensimmäistä kertaa vielä paljon aiemmin, kun hän lauloi Steve Vain Sex & Religionilla. Devin teki minuun vaikutuksen oikeastaan kaikessa mitä hän teki, ja oltuamme vuosien ajan samalla levy-yhtiöllä tunsin aina, että on vain ajan kysymys, milloin teemme jotain yhdessä.
– Satuimme jossain vaiheessa coveroimaan Agua de Anniquen kanssa Ziltoid-albumilta löytyneen Hyperdrive-kappaleen. Lähetin Devinille videolinkin YouTuben kautta ja ajattelin samalla, kuinka hienoa olisi säveltää Devinin kanssa.
– Meilasin hänelle noin vain udellen, haluaisiko hän tehdä kanssani musiikkia Agua de Anniquen albumeille. Devin innostui heti ajatuksesta, mutta kirjoitti heti samassa lauseessa, että ”työskentelen muuten itsekin parhaillani sellaisen albumin parissa, joka suorastaan huutaa kaltaistasi ääntä”. En siis tiedä itsekään, tuliko muna vai kana ensin!
Viime vuosina Anneke on esiintynyt oman bändinsä ohella muutamissa akustisissa kokoonpanoissa, mutta näin raskaat keikat ovat jääneet etäisiksi sitten The Gatheringin aikojen. Viime päivät ovatkin olleet Annekelle melkoisen vauhdikkaita mutta samalla kuin paluu omille juurille.
– Se on ihan totta! On Agua de Anniquellakin aika rokkaavia ja raskaitakin kappaleita, mutta onhan Devinin musiikki ihan toista maata. Näillä muutamilla keikoilla olen saanut laulaa niin kovaa kuin minusta irtoaa, ja se kaikki energia bändin ja yleisön välillä on ollut mahtavaa nähtävää.
– Tavallaan tällaiset keikat ovat todella raskaita, mutta kun olen mukana vierailijana, minun on vain annettava kaikki itsestäni ja keskityttävä samalla nauttimaan itse keikkojen huumasta, mikä on tietenkin omalla tavallaan rentouttavaa irrottelemista!
Keikkailtaman aloittanut norjalaisversio Shiningista on tullut aiemmin sivuutettua puhtaasti olankohautuksella. Syyttä. Kutsutaan sitä sitten avantgardeksi, fuusiojazziksi tai ihan miksi tahansa, Shining oli lavalla kuin järkensä menettänyt tai yliannostuksen kiellettyjä aineita ottanut progebändi helvetistä. Musiikkia, jota monet kieltäytyvät kutsumasta musiikiksi, koska kaikkien korvissa siinä ei vain ole minkäänlaista päätä tai häntää. Eli juuri sitä osastoa, joka toimii toisinaan itselleni ahdistavan hyvin.
Kenties Shiningin jäsenet olisivat voineet esiintyä hieman enemmän musiikkinsa näköisesti. Vaikka sitten The Dillinger Escape Planin mielipuolisuuden malliin. Tästä huolimatta musiikki puhui puolestaan, ja lavalta raikunut, huippuunsa viritetty venkoilu saksofoneineen ja hämärine koskettimineen ei vain voinut olla viemättä mennessään. Päällimmäisenä jäi toki mieleen kakofoninen versio King Crimsonin 21st Century Schizoid Manista, mutta pitkästä aikaa lämppäri teki tehtävänsä ja varmisti sen, että tuotantoon tulee syvennyttyä entistä enemmän.
Tässä vaiheessa ilta oli kuitenkin vasta alussa. Sen tekivät selväksi hieman ennen Devin Townsend Projectin keikkaa screeneille ilmaantuneet Ziltoid-logot, jotka käynnistivät lyhyen mutta sitäkin paremmin yleisöön uponneen Ziltoidin dj-setin. Vai mitä sanotte vaikka Aquan Barbie Girlistä, Beyoncen Single Ladiesista tai Lou Began Mambo No. 5:sta? Sitähän minäkin!
Tämän jälkeen Devin Townsend pääsi aloittamaan keikan kuin varkain, ja valtava puristus yleisössä oli taattu. Seuraava parituntinen osoitti jälleen, kuinka Devin on nykyisellään itse setä aurinkoinen verrattuna siihen pimeään puoleensa, jota saatiin todistaa vielä muutama vuosi sitten Strapping Young Ladin keikoilla. Devinin esiintymisestä paistoi läpi täysi vilpittömyys ja aitous miehen nautittua täysin rinnoin faniensa vastaanotosta, ja fanit puolestaan ottivat kaiken irti lavalla tapahtuneesta ilottelusta.
Devinin otettua Anneke van Giersbergenin mukaan muutamille keikoilleen Kaapelitehtaalla kuultiin luonnollisesti paljon kappaleita Addicted!-albumilta. Vaikka Anneke vaikutti olevan lavalla hieman hukassa pidempien instrumentaaliosuuksien kohdalla, otettuaan selvästi etäisyyttä näin raskaan musiikin keikkoihin, viimeistään mikkien korjaamisen jälkeen naisen ulosannissa ei ollut mitään moitittavaa. Keikan avannut Addicted, Supercrush, jumalainen Numbered ja Anneken soolona laulama Hyperdrive tekivät selväksi, ettei tämä timanttinen laulaja ollut mukana ainoastaan huvin vuoksi.
Vielä iloisempaa oli huomata, kuinka tällä kokoonpanolla soiteltiin paljon muutakin. Erityisesti Devinin ikivihreät Kingdom ja Bad Devil muuttivat yleisön bilettäväksi ihmismassaksi, ja kohokohdat vain seurasivat toisiaan. Sanoinkuvaamattomat Truth, Deadhead, Earth Day ja Deep Peace, huumaavan kitarasoolonsa kera, ansaitsisivat kappaletolkulla hehkutusta, mutta todettakoon sen sijaan, ettei settilistan lievä ennalta-arvattavuus häirinnyt lainkaan, kun tarjolla oli herkullisia sävellyksiä.
Niin paljon kuin mies yrittikin jakaa huomiota muulle bändille, Bend It Like Benderin aikana lavalle päästetylle yleisölle ja jopa turvamiehille, keikka oli valovoimaisen Devinin show. Devinin jos jonkinlaisiin asentoihin vääntyvä naamataulu tuntui elävän omaa elämäänsä ja välispiikkeihin mahtui paljon kepeää tunnelmaa ylläpitävää stand-upia, mutta yleisökontaktin ylläpitäminen ei sekään päässyt unohtumaan.
Tästä piti huolen tanssi- ja poseerauskoulujen ohella yleisöstä lavalle heitetty muovisydän, joka päätyi lopulta Devinin housuihin, mikä ei estänyt miestä nuuhkimasta ja lipaisemasta sitä. Kaiken tämän takana ei ole musiikkinero tai -stara, vaan melkoisen itseironiantajun omaava… nörtti. Nimenomaan hyvässä mielessä.
Joku saattaa olla sitä mieltä, että muutaman vuoden takainen, limaisilla rastoilla varustettu, hermoromahduksen partaalla ollut, pilveä poltellut ja arvaamattomasti oikutellut Devin Townsend oli paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin nykyinen hyvää mieltä levittävä ja täydellisen tasapainon löytänyt Devin. Viime vuonna Tuskassa ja nyt Kaapelitehtaalla koettujen keikkojen perusteella liputan kyllä itse aurinkoisen Devinin puolesta. Vielä muutamia vuosia sitten en olisi uskonut todistavani mieheltä näin räjähtäviä ja mukaansatempaavia keikkoja, joilta on saanut poistua hymy korvissa.
Ai niin. Tokihan Kaapelitehtaan soundeissa oli korjaamisen varaa, voisin luetella kymmeniä settilistasta puuttuneita kappaleita ja teknisiltä ongelmiltakaan ei vältytty. Mutta hei, sehän on vain viihdettä, hyvät ihmiset!
Settilista:
Addicted
Supercrush
Numbered
Kingdom
Deadhead
Truth
Om
By Your Command!
Hyperdrive
Life
Earth Day
Bad Devil
//
Color Your World
The Greys
Deep Peace
//
Bend It Like Bender