Kuluvana keväänä on elävän musiikin tarjonta vihdoin osoittanut kunnolla elpymisen merkkejä parin vuoden pakollisen hiljaiselon jälkeen. Yleisö on päässyt nauttimaan niin isoista spektaakkeleista kuten Nightwishin ja Ghostin areenakeikoista, mutta myös pienemmillä venueilla on päästy kokemaan taas livemusiikin ihanuudesta.
Viime lauantaina (7.5.) Turun Utopiassa elävää musiikkia tarjoiltiin kahden paikallisen orkesterin voimin. Tiukkaa hard rockia soittava Bad Signal juhli keikallaan kymmenvuotista taivaltaan, kun taas chileläiskitaristi Erick Avilan ympärilleen kokoama ryhmä tarjoili mielenkiintoista progressiivisen metallin ja latinorytmien yhdistelmää.
Liekö viime vuosien hiljaisempi tahti keikkailussa tai juhlakeikan humu tuonut mukanaan ekstrajännitystä, mutta energiseksi livebändiksi vuosien varrella todettu Bad Signal aloitti illan ehkä hieman varovaisesti ja tunnustellen. Hyvin pian ylimääräinen jännitys kuitenkin karisi viisikon harteilta ja meininki äityi tutun välittömäksi ja hyvällä tavalla levottomaksi. Bändin lavapresenssissä on yhä sitä samaa riemua ja pilkettä silmäkulmassa kuin alkuaikoina vuosikymmen sitten ja vanhimmatkin edelleen setissä mukana olevat kappaleet nappaavat koukkuunsa edelleen yhtä tehokkaasti kuin silloin takavuosina.
Liidisolisti Ida Kangasniemi yhdessä laulavan basistiveljensä Ilarin kanssa muodostavat karismaattisen ja toisiaan hyvin täydentävän lauluduon, jollaisia ei ihan joka autotallista ja treenikämpästä ponnahda. Kaksikko onkin paikoin lähellä varastaa koko show’n – kiinnittyyhän huomio luonnollisesti eniten laulajiin – mutta muu ryhmä ei onneksi jää yhtään statistiksi bänditoveriensa rinnalla.
Bad Signalin lämmitettyä lauteet asteli lavalle Erick Avelan nimeä kantava yhtye, joka esittää Suomessa nykyään asustavan kitaristi-säveltäjä-tuottajan säveltämää musiikkia, jossa kylmä metallimusiikki kohtaa kuumat latinorytmit kuten salsan, cuecan ja bossa novan. Yhdistelmä kuulostaa käytännössä yhtä mielenkiintoiselta kuin paperillakin ja näiden eri maailmojen fuusiosta syntyvä, vahvasti progressiivisilla elementeillä sävytetty metallimusiikki on – allekirjoittaneen tuttavaa lainatakseni – hauskaa metallia, muttei millään humoristisella, spinaltapmäiseen tai manowarmaiseen tapaan.
Joko täysin instrumentaalit tai Avilan laulamat kappaleet vaativat soittajiltaan paljon, mutta yhtye selviää parhaimmillaan/pahimmillaan varsin kimuranteista osioista jämäkästi ja sulavasti. Pelkkää kikkakolmosten viljelyä ei Avilan musiikki ole, vaan välillä hyvinkin tummasävyistä ja tunnelmallista. Itse asiassa ainakin allekirjoittaneeseen teki suurimman vaikutuksen nimenomaan maalailevampi puoli.
Teksti ja kuvat: Vesa Siltanen
Bad Signal
Erick Avila
