Slipknot vakuutti jälleen Helsingissä – lue liveraportti ja tsekkaa kuvagalleria!

Slipknot, Suicidal Tendencies – Hartwall Arena 18.1.2015

Kuva: Nelly Tatti

Slipknot konsertoi edellisen kerran Suomessa vain 11 kuukautta sitten loppuunmyydyssä Helsingin Jäähallissa. Vaikka yhtye kuuluu itselläni pienen matalasuhdanteen jälkeen jälleen kaikkein kovimpien joukkoon, näin nopean paluun mielekkyys epäilytti hieman ennakkoon. Varsinkin, kun yhä kierretään saman 5: The Gray Chapter -levyn (2014) merkeissä.

Vuonna 1982 perustettu thrash/punk/funk-bändi Suicidal Tendencies on kelpo ryhmä, mutta myös sen valinta Slipknotin kaltaisen yhtyeen lämmittelijäksi herätti kummastusta suunnassa jos toisessa. Mike ”Cyco Miko” Muir joukkoineen meuhkasi lyhyen settinsä läpi kiitettävällä intensiteetillä, mutta yleisö tuntui olevan vielä pakkassään kohmettamaa. Loppua kohden yhtye sai silkalla periksiantamattomuudellaan puristettua katsojista liikettä ja ääntä. Pledge Your Allegiance -finaalibiisin ST-huudot tulivat ilmoille jo komeasti.

Juuri ennen kuin Slipknot astui lavalle, bändi kunnioitti hiljattain kuollutta David Bowieta soittamalla Ashes to Ashes -kappaletta PA:sta. Sitten mentiinkin jo Be Prepared for Hell -alkusuhinoihin, ja energinen maskishow 6000 katsojan edessä sai alkaa.

Varsin pian kävi selväksi, että epäilykseni olivat jälleen turhia. Ensinnäkin settilistaa oli laitettu kiitettävästi uusiksi. Alun The Negative One ja Disasterpiece toki kuultiin jo viimeksi, mutta Eyelessiä ei. Tämän jälkeen tulleet Skeptic ja I Am Hated olivat livesetissä ensimmäistä kertaa koskaan. Loppupuolella tulleen Metabolicin aluksi laulaja Corey Taylor painotti, että kyseessä on kappaleen ensiesitys Suomen lavoilla.

Slipknotin voimasta kertoo, ettei keikan jännite tippunut harvinaisempien kappaleidenkaan kohdalla yhtään. Myös puolivälin peräkkäin esitetyt ”herkemmät” Killpop ja Dead Memories sopivat hienosti kokonaisuuteen. Niin sanotuista varmoista paloista ei kuultu esimerkiksi The Heretic Anthemia, mutta toisaalta Iowa-levy (2001) oli muuten mukavasti esillä.

Visuaalisen annin puolella uudistuksena oli iso taustascreeni, jolta esimerkiksi The Devil In I -musiikkivideo näytti aidosti pelottavalta. Pyrotekniikkaa ei ollut tällä kertaa mukana ollenkaan, mutta eipä sitä jäänyt kaipaamaankaan. Liikettä oli entiseen tapaan, ja Slipknot tuntuu antavan joka kerta lavalla kaikkensa.

Jos Slipknot tosiaan jää näiden Euroopan-esiintymisten jälkeen kertomalleen pidemmälle tauolle, se jätti hyvät muistot itsestään. Note to self -osastolla allekirjoittaneen pitää alkaa vihdoin muistaa, että Slipknot repii aina ylös nuutuneisuuden alhoista. Toisaalta hyvä, että niin sanottu yllätys on joka kerta positiivinen.

Slipknot:

Suicidal Tendencies: