Trio Niskalaukauksen solistilla Timo Rautiaisella ja kitaristi Jarkko Petosalmella on takanaan ties kuinka monennes Tuska-keikka. Keski-Suomen ehkä raavaimmat viihdetaiteilijat nauttivatkin ansaitusta lepohetkestä Tuskan takahuonealueen bäkkärikontissa virvokkeita särpien ja toisiaan veljellisesti olalle taputellen.
Rentoon tunnelmaan ja silminnähden erittäin hyvään yhteishenkeen on moniakin syitä, muun muassa juuri soitettu keikka – siitäkin huolimatta, että Jarkon kitaravahvistimen mikrofoni sanoi työsuhteensa irti kahden viimeisen kappaleen ajaksi.
– Näitä nyt vaan sattuu ja turha siitä on lavalla ruveta kiukuttelemaan. Tekniikka kyllä korjasi sitä koko ajan, ehkä sieltä ne vikan biisin loppusoinnut kuului, Petosalmi naurahtaa.
– Keikkahan meni ihan helevetin hyvin. Eilen soitettiin kylmässä ja pimeässä Etelä-Savon yössä. Bändi soitti hyvin, mutta minä siellä hölömöilin ja se harmitti ihan suunnattomasti. Onneksi täällä nyt näin päin. En tarkoita tällä tosin sitä, että juvalaisille pitäisi soittaa huonosti. Ja eikä sitä yleisö välttämättä huomannut. Tuskassa soitto oli todella kuitenkin nautittavaa, Timo Rautiainen juttelee.
Herroista molemmat ovat nähneet Tuska-meininkiä lavan puolelta ihan alusta saakka. Onko joku vedoista jäänyt jotenkin erityisesti mieleen?
– Kaikki ovat olleet hyviä ja tietyllä tapaa samanlaisia, mutta olikos se vuosi 2003, kun Tuomas Holopainen (Nightwish) oli mukana ja se oli tietysti erilaisempi keikka, Timo muistaa.
– Hauskaa on myös muistella niitä ekoja Tuskia, kun oltiin Tavastialla Gorgorothin kanssa samoilla lauteilla. Soitettiinhan me aikanaan myöskin makasiineilla, Jarkko fiilistelee.
– Muistan vielä, kun (silloinen) Suomi Finland Perkele -lehti uutisoi vuoden 1998 Tavastian Tuska-tapahtumasta, että ”ehkä oudoimman setin tarjosi Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus.” Ja olikos sitten vuosi 1999 vai 2000, ja tämä tapaushan kerrotaan myös siinä meidän kirjassa, kun olin vielä jollain lailla sutjakassa kunnossa. Olin hommannut sellaisen mustan verkkopaidan. Sen kun tempasin keikalle päälle, niin just ennen lavalle menoa joku sanoi, että ”varohan, ettei tiaiset noki hengiltä”, Timo nauraa.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus löi uransa ensimmäisen vaiheen osalta pillit pussiin Jyväskylän Lutakossa soitetun keikan myötä loppuvuodesta 2004. Pitkän horroksen jälkeen porukka palasi lavalle viime kesänä useammalla eri festarilla. Vielä vuosi sitten Tuskassa Niskalaukauksen esiintymisessä oli vielä havaittavissa pientä ruosteilua, mutta syksyn kiertueen päätteeksi viime joulukuussa Lutakossa lavalla möyrysi jo aivan toisen näköinen ja kuuloinen bändi. Miten metallistiarki on sujunut comebackin jälkeen?
– Viime kesänä mietin itse, että mitenkä sitä pitää taas olla heviä, kun olin ollut kuvioista niin monta vuotta poissa, Timo aloittaa.
– Silloin, kun aloitettiin uudestaan, oli sellainen olo, että jossakin vaiheessa se honeymoon loppuu ja alkaa se sama jurnuttaminen, mihin tämä aikanaan loppui. Ja sitten pitää taas miettiä, että miten tästä jatketaan. Mutta sitä jurnuttamista ei ole vieläkään tullut. Meillä on ollut helvetin hauskaa. Tietysti silloin aikanaan bändihommat oli elämän suurin asia kaikille. Nyt se ei sitä enää ole, siis positiivisessa mielessä. Tehdään rennommin, mutta kuitenkin hyvin. Se on todella mukavaa ja äärimmäisen nautinnollista, Timo juttelee.
– Jos verrataan sitä vuotta 2004 tähän vuoteen, niin kuinka vitusti paljon enemmän me nauretaan nyt. Naurettiin me silloinkin, mutta bändissä oli sellaisia eri kuppikuntia. Ei mitään pahaa, mutta se oli sellaista jurottamista väen väkisin, hauskuus oli hävinnyt. Nyt on helvetin hauskaa, Jarkko sanoo.
– Kun aloiteltiin uudestaan, sovittiin, että pidetään kiinni, että tehdään hommat tietyllä tasolla. Ajetaan bussilla, on omat PA:t, valot ja ukkoja tarpeeksi mukana. Ei lähdetä pakettiautolla polvet suussa kiertämään, koska niin ei ole tehty ennenkään. Eikä sitten olla katkeria hommasta, jos ei siitä tulekaan mitään. Jos ei ole kysyntää, niin sitten ei vaan tehdä. Eikä me olla hemmoteltuja tähän hommaan, pidetään se vaan mielekkäänä, Timo selventää.
Hän näkee, että Trio Niskalaukaus jatkaa niin pitkään kuin ”joku meistä kuukahtaa.”
– Ei niin, että tehdään kaksi vuotta, ja sitten antaa olla. Ensi vuonna ei varmaan tehdä keikkoja, kun tehdään uutta levyä, mutta sen jälkeen taas nasahtaa. Kokonaisia uusia biisejä ei vielä ole, mutta paljon on ideoita, Timo ja Jarkko lupailevat.
Loppuun vielä Timo ja Jarkko ja tämän vuoden Tuska-minihaastisten viimeiset Infernon kymmenen sanaa:
1. Musiikki: Suuri rakkaus (Timo)
2. Sosiaalinen media: Paha (Jarkko)
3. Ruoka: Vaarallinen (Timo)
4. Juoma: Hyvää (Jarkko)
5. Urheilu: Välttämättömyys (Timo)
6. Unelma: Perusarki (Jarkko)
7. Väkivalta: Turhaa (Timo)
8. Sateenkaari: Toimii (Jarkko)
9. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Elämäni suuri rakkaus (Timo)
10. Suomi: Hieno maa (Jarkko)
