Vallattomasti naureskeleva suomalaisen hevikitaroinnin legendaukko Sami Yli-Sirniö ei ole vuoden 2018 Tuskassa ensi kertaa pappia kyydissä. Omien laskujensa mukaan mies on soitellut Suvilahdessa ja Kaisaniemessä Kreatorin kanssa kolmesti, Barren Earthin kanssa kahdesti ja Jimsonweedinkin kanssa kerran.
– Onhan täällä nyt todella kotoisaa, kun tuntee nää ihmiset pitkältä ajalta. Mikäs sen mukavampaa kuin soittaa kotikaupungissa. Broidi ja sen eukkokin olivat yleisössä, Sami juttelee.
Niin, täällä sitä vaan nähtiin taas Kreator, saksalainen 1980-luvun alkupuolella startannut thrash metal -pioneeri, joka on säilynyt hengissä alusta saakka ja porskuttaa vahvasti pitkin pitäjiä ja mantereita edelleen 2010-luvulla. Allekirjoitatko väitteen, että thrash metal on ajatonta musiikkia?
– Kyllä se mulle ainakin on. Ihan eka bändi, mitä aikanaan teininä kuuntelin ja soittelin, oli Stone. Mulla oli sen niminen bändi kuin Brainwash, millä muuten vedettiin vuosi sitten tuolla kattilahallissa vanhoja thrash-demoja. Ainahan tollanen musa on kolissut myös, koska siinä on ollut se huumori- ja ironia-aspekti messissä. Jossain 1990-luvulla siitä ei jaksanut välittää, ja sitä saattoi silloin olla jopa vakavissaan, paitsi ehkä studiossa, Sami hekottaa.
– Opin soittamaan kitaraa joskus 13-14-vuotiaana, kun sain lahjaksi ekan skitan. Tai siis enhän mä vieläkään ole sitä oppinut (naurua). Pyrin Helsingin konservatorioon, missä olin vähän aikaa, samoin Ogelissa (Oulunkylän pop/jazz-konservatorio) olin vähän aikaa. En mä niistä koskaan valmistunut, kun jo teininä alkoi sitä keikkaa olla ihan riittävästi. Ei vaan jaksanut jatkaa. Ehkä sitä vois ehkä ensi vuonna opetella soittamaan kitaraa, Sami virnuilee.
Olisitko penskana uskonut, jos joku olisi sanonut, että soitat Kreatorissa heviä 2010-luvulla?
– En varmasti. Kaikkihan on käynyt tosi vahingossa kaikissa niissä bändeissä, missä olen ollut mukana. Niitä vahinkoja on ihmisten kanssa sattunut erilaisten kohtaamisten kautta, mutta sehän on vaan hauskaa. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan jotain uutta mukavaa.
Kreatorista puheen ollen, on pakko kehaista maestrolle viime vuonna ilmestynyttä tuoreinta Gods of Violence -levyä, joka oli yksi menneen kalenterikierron kovimmista lajeissaan. Mitenkäs ihmeessä vanhat ukot saivat aikaiseksi näin kovan äänitteen?
– Kiitos kovasti kohteliaisuudesta. Vuoden verran tehtiin biisejä, ja helvetisti demoja, ja mietittiin niitä pitkään. Oli päämäärä, että se ei saa ainakaan tuotannossa ja omasta mielestä biisimatskussa jäädä edellisen levyn (Phantom Antichrist, 2012) varjoon. Siihen tietysti pyritään aina, mutta juttuhan on kuitenkin se, että miten siinä onnistutaan. Sen jälkeen voi vaan odotella, että tykkääkö levystä kukaan, Sami luonnehtii.
Osaatko sanoa, missä bändissä olet vuosien saatossa ollut eniten kotonasi – Waltarissa, Kreatorissa vai Barren Earthissa?
– Waltarissahan soittaa nykyään toinen kitaristi ja siinä soittamisesta on jo kauan aikaa. Barren Earth on taas sellaista, että sitä tehdään, kun keretään. Ja esimerkiksi keikat sovitaan niin, että ne tehdään, mitkä tuntuu hyviltä ja mitkä sopii kaikkien aikatauluihin. Siis ihan frendipohjalta siinä mennään. Kreatorin kanssa olen ollut jo niin kauan ja tehnyt niin paljon, että siitä tulee se kotoisa tunne. Ja jos sitä ei olis, niin olisin varmaan lopettanut soittamisen jo kauan sitten.
– Mutta hei, mähän olen nuori vielä. Olen nyt 46 eikä se tunnu siltä, ainakaan tänään! Ei kannata miettiä liikaa numeroita. Ei lasketa ikävuosia eikä viinilaseja! Sami filosofoi.
Sami ja Infernon kymmenen sanaa:
1. Musiikki: Elämä
2. Sosiaalinen media: Liikaa
3. Ruoka: Tärkeää
4. Juoma: Vielä tärkeämpää
5. Urheilu: Ei tarpeeksi omassa elämässä
6. Unelma: Musiikki
7. Väkivalta: Paha
8. Sateenkaari: Tänään
9. Kreator: Metallia
10. Suomi: Metallia!
