”Puolalaisessa juomavedessä on oltava jotain erityistä” – haastattelussa kuoloveteraani Hate

Suurten puolalaisten death metal -yhtyeiden joukkoon luettava Hate on tasainen onnistuja. Uran kymmenes levy vahvistaa alati muutosta etsivän kuoloveteraanin asemia entisestään.

 

Tremendum on 1990-luvun taitteessa alkunsa saaneen Haten vahvimpia kiekkoja. Sillä menneisyyden vihaisuus yhdistyy oivasti nykyiseen tekniseen taituruuteen ja koviin biiseihin.

Matka on ollut pitkä, mutta bändin sisällä virtaa veri edelleen entiseen malliin.

– Tämä tuntuu todella mahtavalta. Olen ylpeä ja iloinen, että olemme pitäneet Haten elossa näinkin kauan, laulaja-kitaristi Adam the First Sinner [alias Adam Buszko] ilakoi.

– Homma alkoi 27 vuotta sitten, jolloin olin vielä teini, mutta tunnen edelleen sen saman energian, joka puski tuolloin tekemään musiikkia. Nyttemmin pystyn tosin ilmaisemaan itseäni paljon paremmin, koska olen niin paljon kokeneempi ja taitavampi muusikko.

Millainen tarina Tremendumin kappaleiden takaa löytyy?

– Monet biiseistä pohjaavat esikristilliseen aikaan sekä erityisesti slaavilaisiin juuriin ja perinteisiin. Tunsin asian tärkeäksi, koska koko esikristillinen slaavilainen kulttuuri on ikään kuin kadonnut, eikä oikeastaan kukaan tiedä siitä tänä päivänä mitään.

– Sen arvot ja filosofia on tuhottu ja haudattu kristinuskon toimesta jo aikaa sitten. Paljon kirjoituksia ja muuta vastaavaa on löydetty viimeisten vuosikymmenten aikana, ja minusta aihepiiri on ehdottomasti jotain, mihin kannattaa perehtyä.

Hate eroaa monesta muusta death metal -yhtyeestä lähinnä musiikin tunnelman ansiosta. Siinä on jotain omaleimaisella tavalla mahtipontista ja pahaenteistä. Koetko bändinne soittavan jonkinlaista ”tunnelmallista death metalia”?

– Pyrin välttämään musiikin luokittelua. Minusta kamamme on vain vihaista ja syvällistä metallia, ja Tremendumin kohdalla se kuulostaa raa’alta, orgaaniselta ja aidolta – soitimme sitä sitten treenikämpällä tai lavalla.

– Pyrimme uudistamaan palettiamme jatkuvasti, etsimme uusia soundeja ja tapoja tuoda musiikkiamme esiin. Toivottavasti kuulijat kokevat tämän mielenkiintoisena.

Olette yksi harvoista kuolometalliyhtyeistä, jotka käyttävät lavalla ja promokuvissa black metal -yhtyeille tyypillisiä kasvomaaleja eli corpse paintejä. Mikä ajatus tämän takana on?

– Teemme sen itseämme, emme yleisöä varten. Maalaamme kasvomme, koska se helpottaa meitä keskittymään siihen, mitä lavalla tulee tapahtumaan. Se myös luo tiettyä energiaa keskuuteemme. Tuntuu että motivaatio on korkeampi ja yhteys bändin muihin jätkiin paljon tiukempi – aivan kuin olisi osa jonkinlaista missiota tai taistelua.

Haastattelin hiljattain toista puolalaista death metal -yhtyettä, Azarathia. Bändin kitaristi Bart kertoi minulle monen puolalaisen äärimetallibändin saavan vihansa ja raivonsa nuoruudestaan kommunistis-katolisessa yhteiskunnassa. Oletko samaa mieltä Bartin kanssa?

– Osittain kyllä. Koko touhu on ehdottomasti reaktio traditionaaliseen ja katoliseen yhteiskuntaan, jossa kasvaa mutta jota kohtaan tuntee samalla vahvaa vastenmielisyyttä.

– Puolalaisessa juomavedessä on kuitenkin oltava jotain erityistä, koska maan metalliskene on aivan huikea ja uusia kiinnostavia bändejä nousee esiin koko ajan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 5/2017.