”Abba on melkeinpä genre” – haastattelussa Amberian Dawn

Amberian Dawn on valinnut mitä hienoimman tavan juhlistaa kymmenenteen albumiin edennyttä tuotantoaan. Take a Chance ei ole mikä tahansa pitkäsoitto, vaan levyllinen Abbaa uusina sovituksina.

17.02.2023

Tuomas Seppälä, Amberian Dawnin säveltävä kitaristi, miksi juuri Abba? 

– Me ollaan tehty vuosien ajan melodista metallia, jossa Abba-vaikutteet ovat vahvasti läsnä melodioissa ja lauluharmonioissa, joten tämähän oli bändin pitkäaikaiselle fanille luonteva siirto. 

– Muutama vuosi sitten tehtiin Lay All Your Love on Me -cover. Se herätti niin valtavan myönteistä vastakaikua keikoilla, että seuraavaksi kysyttiin, miksi emme tekisi lisää. Enkä keksinyt mitään syytä, miksi ei! 

Abba on maailmanlaajuisesti ja yli sukupolvirajojen syvästi rakastettu yhtye, mutta sen ikonisuudesta kertoo vielä enemmän se, että toisinaan bändin nimeä käytetään myös haukkumasanana. ”Liian poppia” metallia kutsutaan usein ”Abba-metalliksi”. 

– Väittäisin, että Abba on melkeinpä enemmän genre kuin vain yhden yhtyeen tyyli, Seppälä pohtii. 

– Abba voi olla yhtä hyvin substantiivi kuin adjektiivi, ja välillä on vaikea nähdä, tarkoittaako joku haukkua vai kehua, jos se sanoo, että musiikista kuuluu Abba selvästi läpi. Se on oikeastaan pirun hauskaa. 

– Monille Abba on vain isoimmat hittinsä ja aika iloista musiikkia, mutta bändillä on myös valtavan hienoja surumielisempiä kappaleita, joita kaikki eivät tunne. Mitä tahansa he tekivätkään, se oli tunnistettavaa. 

Niin hittejä kuin harvinaisuuksia Abballa todellakin riittää, joten 11 kappaleen valitseminen levylle ei varmasti ollut helppoa? 

– Head over Heelsin ja The Day Before You Camen halusin ehdottomasti mukaan, mutta niiden jälkeen katalogia olikin käytävä läpi huolella ja mietittävä, mitkä kappaleet voisivat toimia metallisella ilmeellä. 

– Kuuntelin Abba-biisejä laidasta laitaan ja fiilistelin, mitkä lähtisivät taittumaan luontevimmin Amberian Dawn -formaattiin. Tein niistä demoja, ja jotkin biisit eivät lähteneet toimimaan ollenkaan, kun taas jotkin ihan mahdottoman oloiset kappaleet yllättivät. Sitä ei voinut ennustaa lainkaan. 

– Dancing Queen ja Eagle taas olivat sellaisia, joista tunnistin heti, että niihin ei ole oikein mitään lisättävää. Se olisi mennyt sellaiseksi väkisin heviksi muuttamiseksi, joten tietyllä tapaa näissä oli vain luotettava vaistoihinsa. 

Seppänen halusi, ettei lopputuloksena olisi coverkokoelma vaan oikeasti uuden albumin kuuloinen levytys. 

– Tästä tuli isolla vaivalla levy, jota pystyn itsekin kuuntelemaan. Aina niin ei ole meidän levyjen kohdalla käynyt. 

– Gimme! Gimme! Gimme! tuntui lähtevän tosi helposti. Siinä piti luottaa ominaissoundiin, olla kajoamatta asioihin liikaa, ja siitä tulikin yksi levyn parhaista versioista. 

– Sitten taas The Day Before You Came oli todella vaikea. Suhtauduin siihen lähes pakkomielteisesti ja olin jo vähällä skipata koko kappaleen, kunnes sitten tartuin sen päämelodiaan ja annoin kappaleen rakentua sen ympärille. 

Mitä uutta opit musiikista, kun paneuduit Björn Ulvaeusin ja Benny Anderssonin sävellyksiin näinkin syvällisesti? 

– Ei hävetä yhtään myöntää, että tämä oli todella silmiä avaava kokemus monellakin tavalla. Ulvaeus ja Andersson eivät ainoastaan jaa melodiarooleja koskettimien ja laulujen kesken, vaan nämä elementit ovat aidosti yhtä. Se on heidän musiikissaan ihan käsittämättömän hieno asia. 

– Meidän sovituksissa on tietenkin astetta raskaampia kitaroita, mutta huomasin lähestyväni sovittamistakin uudella tavalla, kun taustalla oli ihan erilaisia tapoja sovittaa myös rumpuja ja bassoja. 

– Laulut oli meidän tapauksessa kaikkein helpointa tehdä, koska Capri on tiukka ammattilainen ja Abba oli niissä niin kova. Laulumelodioita ja -stemmoja muutettiin kaikkein vähiten. 

Kun Seppäseltä kysyy, mikä on hänen suosikki-Abba-albuminsa, vastausta ei tarvitse odottaa sekuntiakaan. 

– Sen pystyy päättelemään meidän biisilistasta, jolla on peräti neljä biisiä The Visitorsilta. Toki pari poiminnoistani on levyn bonusbiisejä, ja on ihan mahdollista, että moni kuulee nuo kappaleet nyt ensimmäistä kertaa. Se, miten hienoja nuo bonukset ovat, kertoo vain The Visitorsin vahvuudesta. 

– The Visitorsilta voi aistia sen musikaalimeiningin, johon Björn ja Benny olivat matkalla. Se on hillittömän monipuolinen albumi, jolla ei selvästikään tarvinnut pidätellä enää mitään. 

Julkaistu Infernossa 11/2022.

Lisää luettavaa