To the Goddess Unknown on neljäs levynne. Minkälainen albumista muodostui?
– Luulin, että tästä tulee kevyempi ja herkempi kuin edellisestä Blackguardista [2022]. Annettiin kuitenkin painoarvoa sillekin ajatukselle, että nyt sitä death metalia, ja tulikin helvetin tymäkkä albumi, laulaja Timo ”Galzi” Kallio aloittaa.
– Levystä tuli edeltäjäänsä monimuotoisempi. Ääripäitä hilattiin entistä kauemmaksi toisistaan, minkä tarkoituksena oli saada dynamiikkaa ja kontrastia. Onnistuimme mielestäni melkoisen hyvin. Maksimaalinen synkkyys kohtaa rankemman poljennon kuin veitsellä leikaten, kitaristi Seppo Nummela jatkaa.
– Albumi kuvaa hyvin bändin tämänhetkistä tilaa. Kun synkistellään, synkistellään kunnolla, ja kun mennään rankempaan poljentoon, vaikutteet otetaan 1990-luvun Morbid Angelin ja Carcassin kaltaisilta yhtyeiltä.
Minkälaisen kuvan luotte levyn nimessä esiintyvästä ”tuntemattomasta jumalattaresta”?
– Kokonaisuus on uhrilahja pieneltä mitättömyydeltä jollekin suurelle, olkoon se kuka kenellekin, Kallio sanoo.
– Taitaa sopia väliintulona tämän hetken meininkiin, jossa pienet näköalattomat urokset purkavat mitättömyyttään ja pelkoaan naaraisiin. Esiin manaamamme jumalatar on kaikkivoipa ja oikeamielinen, ei lahjottavissa eikä alistettavissa. Se antaa viisauttaan, jota kuka tahansa ei osaa ottaa vastaan.
Olette olleet lähivuosina todella aktiivisia. Onko soittoon löytynyt uusi kipinä?
– Soittoon ja biisien tekoon on ollut aina aivan älytön kipinä, Nummela heittää.
– Menneinä vuosina oli vaikea saada kaikkia jäseniä toimimaan tarpeeksi aktiivisesti, jotta olisi saatu julkaistua levyjä. Siinä oli toki kaiken maailman Warner-kuviot ynnä muut sotkemassa. Nyt kaikkia kundeja tuntuu kiinnostavan. Fleshgod Apocalypsen lämppärislotti 2022 tuli kuin tilauksesta ja lisäsi hinkua tehdä lisää kiekkoja ja saada hyviä keikkaslotteja.
Musiikkinne on melankolista. Soiko levysoittimissanne pääosin vastaava synkistelymusiikki?
– Nykymateriaalin referenssit ovat takaraivossa ja sitä ysärin doom-henkeä pidetään taustalla, mutta ei orjallisesti. Aikuisia miehiä kun ollaan, niin tehdään mitä tehdään, Kallio sanoo.
– Liekö nuo muut kovin päämäärätietoisesti mollivoittoista kurnutusta luukuttavat, herrasmiehet ovat iloisia ja hauskojakin. Viime keikkareissulla, kun mentiin kahdella autolla, lähestyin taukopaikalla toista kulkinetta, ja ihan kuin olisin nähnyt, että siellä ruuvattiin kiireesti Deathin Symbolic päälle.
– Levylautasilla soi Kummelista ja Husbandistä lähtien kaikenlainen musiikki, joka groovaa, Nummela jatkaa.
– Toki kingstonwallien ja muiden jussipattitussien lisäksi soittimeen löytää raskaampia ja synkempiä levyjä. Viime aikoina olen kuunnellut Cemetery Skylinea, Gojiraa, Type O Negativea, Leprousin uusinta, Sleep Tokenia sekä vanhoja grunge-klassikoita.
Pyörähditte hiljattain Baltian-keikoilla. Minkälainen vastaanotto teillä on ulkomailla noin yleensä?
– Enimmät kuulijat taitaa löytyä ulkomailta, ja lyhyemmänkin live-effortin huomaa kantavan pitkään, Kallio kiittelee.
– Me itse vasta arvostetaankin, kun jengi vaivautuu paikalle katsomaan ja diggailemaan sätkimistä. Mielellään ollaan menossa aina kun kysytään!
Julkaistu Infernossa 10/2024.