”Bändi jakaa sataprosenttisesti vision sekä musiikillisesta, visuaalisesta että eritoten lyyrisestä annista” – haastattelussa Aethyrick

Anonyymiä linjaa vetävä Aethyrick on suomalaiskokoonpano, jonka esikoislevyllä kuullaan syvälle sieluun porautuvaa tunnelmallista black metalia.

Aethyrick on tuore nimi. Mistä ajatus bändin kasaamisesta lähti liikkeelle?

– Puhuimme joskus syksyllä 2016 puolihuumorilla siitä, että meidän olisi varmaan syytä perustaa yhtye, koska olemme niin vahvasti samalla sivulla sekä musiikillisten mieltymysten että ideologisten ja esoteeristen painotusten suhteen. Jokin aika tuon jälkeen ensimmäiset raakaversiot muutamasta biisiaihiosta sinetöivät ajatuksen lopullisesti, kaksikon toinen puolisko Exile kertaa.

– Sivumainintana on pakko sanoa, että tämä tapahtui sattumalta talvipäivänseisauksena, mikä tietysti omalta osaltaan alleviivaa miellyttävällä tavalla päätöksen oikeellisuutta.

Musiikkinne menee tunnelmallisen black metalin lokeroon. Tiesittekö jo bändiä perustaessanne, että linja tulee olemaan tämä?

– Kyllä se oli ihan selvä juttu alusta lähtien. Black metalin koko spektristä löytyy myös muita itsellemme rakkaita värinhäivähdyksiä, mutta tämä tyylisuunta puhuttelee kumpaakin vahvimmin. Tämä on kuitenkin sellainen potero, jossa koemme olevamme eniten kotonamme, ja se tarjoaa oikeanlaiset aseet laajan tunteiden kirjon ilmaisemiseen.

– Itse olen saanut aina kovimmat kylmät väreet biiseistä, joissa yhdistyy sekä kaihoisa tunnelma ja viiltävät melodiat että aatteellisessa ja/tai uskonnollisessa mielessä väkevät sanoitukset. Tätä pyrimme toteuttamaan myös itse.

Sanoituksenne ovat jotenkin unenomaisia ja monitulkintaisia, eli mitään Dark Funeral -osaston menoa ei todellakaan löydy. Millaisina levyn tekstit esiintyvät sinulle?

– Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että sanoituksemme ovat hyvin monitulkintaisia ja niissä vilisevät kielikuvat ovat paikoin kryptisiä, mutta itse koen ne tästäkin huolimatta varsin konkreettisina. Aiheet ja rivien väleissä pujottelevat punaiset langat ovat juurtuneet enemmän käytäntöön kuin puhtaasti teoreettiseen pyörittelyyn, vaikkei tätä näe välttämättä ensisilmäyksellä raskaalla kädellä harjoitetun lyyrisen maalailun alta.

– Tässä kuitenkin piilee bändimme temaattisen puolen ydin. Esikoislevy kantaa nimeä Praxis, sillä se heijastelee juuri tätä lähestymiskulmaa okkulttisia asioita kohtaan.

Taustallanne on paljon soittokokemusta. Eroaako Aethyrick jotenkin konkreettisesti muista bändeistänne?

– Kieltämättä, monessakin mielessä. Yksi melko tuntuva ero on, että tämä on bändeistä ensimmäinen, joka ei treenaa koskaan yhdessä, vaan kaikki luomis- ja muokkaustyö hoituu äänitiedostoja hyödyntäen. Kuulostaa äkkiseltään tylsältä, mutta siinä missä tämä puoli on aiemmin lähinnä ärsyttänyt, nyt se on vähintäänkin neutraali juttu. Aina kun alkaa tapahtua, tapahtuu melko lailla heti, eivätkä asiat jää roikkumaan pitkiksi ajoiksi.

– Toinen ja ehdottomasti merkityksellisempi ero menneisiin kuvioihin on se, että koko bändi jakaa sataprosenttisesti vision sekä musiikillisesta, visuaalisesta että eritoten lyyrisestä annista. Lisäksi puheet tekemisestä kohtaavat varsinaisen tekemisen, mikä on palauttanut ainakin omalla kohdallani sellaisen nuoruuden vimman tätä hommaa kohtaan.

Olette pistäneet materiaalia ulos melko tiuhaan tahtiin. Näetkö bändin tulevaisuuden yhtä aktiivisena?

– On vaikea alkaa ennustaa asioita kovin kauas tulevaisuuteen, mutta ainakin tällä hetkellä tahti vaikuttaisi pysyvän tasaisen tappavana, sillä meillä on piakkoin jo levyllinen uusia biisejä valmiina.

– Tämä ei tietystikään ole mikään itsearvoisesti tavoiteltava asiaintila, mutta koska materiaalia tuntuu pulppuavan ulos suhteellisen kovalla paineella, ilman mitään pakottamista, niin antaa virran viedä vapaasti mukanaan.

Julkaistu Infernossa 10/2018.