”Black metalin ei pidä missään nimessä olla turvallista tai salonkikelpoista” – haastattelussa Sielunvihollinen

Mielipiteitä tiukasti jakava Sielunvihollinen on edennyt viidennelle kokopitkälleen. Linja säilyy omaehtoisena. 

21.10.2023

Uuden levyn nimi on Helvetinkone. Minkälaisesta masiinasta on kyse? 

– Vaikka sanoitukset kappaleessa ovat konkreettiset, Helvetinkone ei varsinaisesti viittaa kirjaimelliseen koneeseen vaan oman tiensä kadottamiseen ja antautumiseen osaksi laumaa. Kun maailma sortuu ympäriltä, oletko koneen osa muiden joukossa vai se sorkkarauta, joka isketään koneen rattaisiin? bändin takaa löytyvä Ruttokieli asettelee. 

– Monet kulkevat laput silmillä kyseenalaistamatta ääneen maailman kehityssuuntaa, mikä vaikuttaa tällaisesta ikuisesta pessimististä vuosi vuodelta synkemmältä. Vaikkei tämä ole mikään teemalevy, monet kappaleista käsittelevät oman tien löytämistä pimeyden keskellä. 

Helvetinkone kuulostaa kenties rankimmalta Sielunvihollinen-albumilta. Oletko samaa mieltä? 

– En täysin. Itse näen sen hyvin melodisena, mutta sitä kuuroutuu väkisin omalle musiikille. Albumin teko venähti turhankin paljon, minkä koen turhauttavana. Kappaleet on sävelletty pääosin jo 2021, ja lopullista miksausta odotellessa tein Sielunmurskaaja-ep:n. 

– Sielunmurskaajan kappaleiden rinnalla levy tuntuu vähemmän raskaalta, mutta paljon hiotummalta ja harkitummalta. Näen, että musiikki on muovautunut suuntaan, jossa alkupään rockvaikutteet ovat jääneet vähemmälle tehden musiikista nopeampaa ja raskaampaa, melodisuutta unohtamatta. 

Musiikkisi on black metalia, mutta sen melodiamaailmasta löytyy vanhaa suomirockia. Koetko sen musiikillisena vaikuttajana? 

– Ehdottomasti. Suomirock on paikoin hyvin synkkää ja melankolista, vaikka ammennan sieltä myös sitä voitokkaampaa väriä. Olemme myös coveroineet useita suomirockbiisejä, joista on tullut keikoilla suosittuja, muun muassa Tommi Läntisen Via Dolorosan, Popedan Pohjantähden alla ja CMX:n Luotisuoran. 

Sanoituksissasi esiintyy muiden aiheiden ohessa kritiikkiä islaminuskoa kohtaan, mikä on suuri tabu. Miksi tartuit aiheeseen? 

– Black metalissa on ruoskittu aina kristinuskoa, mutta islam on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Monet pelkäävät asian käsittelyn seurauksia. Black metalin ei pidä missään nimessä olla turvallista tai salonkikelpoista musiikkia. Monet yrittävät muovata sitä siihen suuntaan, aina epäonnistuen. 

– Kristinuskon puhkihakatun hevosen piekseminen on turvallinen vaihtoehto, vaikka se tulee kuulumaan aina black metalin kivijalkaan. Islam taas on aiheena ajankohtaisempi ja relevantimpi siitä syntyneiden tuhoisten lieveilmiöiden johdosta. Islaminuskon rienaaminen on vain murto-osa käsittelemistäni teemoista, mutta aiheen tulenarkuuden johdosta se kieltämättä pistää silmään ja jää mieleen. Sielunvihollinen on samasta syystä monien mustalla listalla, mikä ei haittaa ollenkaan. 

Sielunviholliselta on tullut musiikkia tasaiseen tahtiin. Oletko jatkuvassa biisinkirjoitusmoodissa? 

– Kirjoitan kausiluonteisesti. Teen musiikkia usealle bändille, joista mainittakoon vaikka White Rune ja Barathrum, ja niille on oma aikansa. 

– Sielunvihollisen julkaisut syntyvät useimmiten lyhyellä aikataululla. Saatan kirjoittaa muutamassa viikossa 20–30 biisiä, joista parhaat kahdeksan valitaan albumille. Luovien kausien jälkeen saatan olla useamman kuukauden säveltämättä yhtään mitään. Aion pitää seulan jatkossakin tiukkana korkean laadun ylläpitämiseksi.

Julkaistu Infernossa 7/2023.

Lisää luettavaa