Phoenixin Fox 10 haastatteli ex-Megadeth-basisti David Ellefsonia, joka oli mukana Ozzy Osbournen ja Black Sabbathin jäähyväiskonsertissa 5. heinäkuuta. Parhaillaan yhteislevyä laulaja Jeff Scott Soton kanssa työstävältä Ellefsonilta muun muassa kysyttiin, missä tämä oli, kun kuuli Osbournen nukkuneen pois.
”Olin täällä [Battery-studiolla Lontoossa], alakerrassa. Olimme tekemässä jotain video- ja promootiohommia ja pidimme juuri taukoa. Istuin alakerrassa sohvalla, kun kitaristimme Walter tuli alas: ’Kuulitko, että Ozzy on ehkä kuollut?’ ja hän lähetti minulle Sky Newsin videopätkän. Laitoin välittömästi viestiä Slashille, joka on ystäväni ja jonka kanssa olimme juuri soittaneet jäähyväiskonsertissa. ’Onko tämä totta?’ kysyin. ’En tiedä, mutta pahalta näyttää’, hän vastasi. Lopulta KISSin Eric Singer soitti Jeffille ja totesi, että totta se on, se on varmistettu. Yhtäkkiä siitä tuli iso shokki”, Ellefson muistaa.
”Hän oli meidän Elviksemme. Kasvoin maatilalla Minnesotassa ja äitini oli iso Elvis-fani. Muistan, miten sinä päivänä kun Elvis kuoli, aika pysähtyi. Koko maailma pysähtyi. Siltä samalta tuntui [kun Ozzy kuoli]. Ja sama tunne on vielä tänäänkin. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt.”
Ellefson, joka oli Ozzyn jäähyväiskonsertissa osana Osbournen soolotuotantoa esittänyttä vaihtuvaa superkokoonpanoa, on iloinen, että konsertti toteutui ja Ozzy selviytyi kunnialla omista seteistään soolobändin sekä Black Sabbathin kanssa. 10 tuntia kestänyt maratonkonsertti oli basistin mukaan todella merkittävä asia koko metalliyhteisölle.
”Se oli fantastinen show, kuten kuka tahansa sosiaalista mediaa tai nettistriimiä seurannut varmasti huomasi. Se oli heavy metalin Live Aid. Se tuntui todella erityiseltä”, Ellefson tuumaa.
”Kaikki me epäilimme, tuleeko tämä onnistumaan? Ja tietysti se onnistui. Sharon (Ozzyn vaimo ja manageri) antoi minulle ja muutamalle muulle passit VIP-alueelle, jossa hengailimme keikan jälkeen. Myös Ozzy tuotiin sinne ja hän viittoi minut luokseen. Juttelimme muutaman minuutin ja hän suorastaan hehkui. Se oli sitä hehkua, joka tulee aina keikan jälkeen, varsinkin, jos olet esiintynyt isolla stadionilla. Ja hän näytti hyvältä. Hän istui tuolissaan, mutta näytti aivan juhlien kuninkaalta – joka hän olikin.”
”Upein asia konsertissa oli se, että… Kyllähän me kaikki tiesimme, että Ozzyn aika oli loppumassa kaikkien niiden terveysongelmien vuoksi. Joten sen sijaan, että olisimme pitäneet muistokonsertin [kuoleman jälkeen], pääsimme hyvästelemään hänet etukäteen ja hän pääsi hyvästelemään meidät ja kaikki faninsa. Juhlimme hänen elämäänsä jo ennen kuin hän lähti. Mielestäni se oli mahtava asia. Sillä nyt kun hän on poissa, meillä on kaikki nämä upeat muistot hänestä ja viimeisestä konsertista. Sen sijaan, että ajattelisimme, että: ’Vitsit, olisinpa voinut nähdä hänet vielä kerran.’ Siinä on jotain ylimaallista kauneutta.”