Metallica on parhaillaan tuoreimman 72 Seasons -albuminsa promootiokiertueella. Kiertueeseen kuuluu aina kaksi keikkaa yhdessä kaupungissa ja molemmilla keikoilla soitetaan kaksi täysin toisistaan poikkeavaa settiä eli mikäli menee katsomaan molemmat keikat, ei samaa biisiä kuule kahdesti. Samalla yhtye on nostanut setteihinsä myös joitain hieman harvinaisempia kappaleita, joita ei ihan joka keikalla kuule tai jotka eivät soi joka päivä radiokanavilla.
Twisted Sister -keulahahmo Dee Sniderin mielestä tällainen konsepti ja harvinaisuuksien soittaminen ei ole pelkästään hyvä asia. Sniderin mielestä faneja palvelee enemmän se, että yhtye – oli kyseessä sitten Metallica tai joku muu – pysyttäytyy suurimmissa hiteissään.
”Kuulin tästä [Metallican] konseptista vasta hiljattain. Kaikki kunnia heille, mutta mielestäni sellainen palvelee lähinnä soittajaa itseään ja vetoaa vain pieneen osaan yleisöstä. Suurin osa keikoille suuntaavasta porukasta, oli kyseessä sitten Metallica, Kiss tai Twisted Sister, tulee sinne kuulemaan hittejä. Se ryhmä, joka tuntee kaikki harvinaisemmatkin siivut ja pärjäävät ilman että kuulevat Enter Sandmanin yhtenä iltana, on lopulta todella pieni”, Snider tuumaa tuoreessa Shout It Out Loudcastin haastattelussa.
Metallican lisäksi Snider käyttää pointtinsa esimerkkinä Iron Maideniä, joka vuoden 2006 kiertueellaan soitti siihen aikaan tuoreimman A Matter of Life and Death -albuminsa kokonaisuudessaan sekä vain muutaman suurimman hittinsä jättäen esimerkiksi keikkavakio The Number of the Beastin soittamatta.
”Yleisö oli siitä raivoissaan. Bruce (Dickinson, Iron Maidenin laulaja) huusi yleisölle, koska vastaanotto oli niin vaisu. Seuraavalla kiertueellaan he soittivatkin sitten pelkästään suurimpia hittejään hyvittääkseen asian.”
Snider lisää Twisted Sisterinkin oppineen asian kantapään kautta.
”Kun teimme ensimmäisen reunion-keikan New Yorkissa [2001], bändin jätkät nostivat settiin jotain todella harvinaisia juttuja kaukaa bändin alkuhämäristä, kun soitimme vielä pienissä räkälöissä. Sellaisia biisejä, joita ei koskaan levytetty. Muistan elävästi, miten soitimme niitä ja yleisö oli aivan kuollutta. Hyvä jos kahdeksan kättä nousi ilmaan, että ’Hei, he soittavat Come Backin’. Pystyin kirjaimellisesti laskemaan ne kädet, jotka nousivat ilmaan”, Snider kertoo.
”Sen jälkeen jätkät totesivat, että ’Okei. Ei enää soiteta sitä kamaa’. Koska se on pelkkää itsensä palvelemista, eikä se oikeasti kiinnosta kuin murto-osaa yleisöstä.”