Lauantai 3.11.2018
Jaahans! Se olis menoa sitten! Edessä runsas viikko englantilaisia aamiaisia, masentavan kosteaa keliä ja kalpeita, mutta erittäin lupsakoita faneja. Veikkaan vahvasti, ettei Pulkkisen poika tule samana miehenä (ei ainakaan yhtä laihassa kunnossa) takaisin, mutta mitäpä sillä väliä. Kokemusten takia elämää eletään!
Työkalut kiertuepäiväkirjan tekemiseen.
Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on kuitenkin jännitys ja odotuksen tunne siitä, mitä kaikkea tuleva viikko tuo tullessaan. Stressiä tosin ei ole ollut enää hetkeen, sen verran hyvin on biisit hallussa. Aina sitä tosin pohtii ja yrittää varautua niihin odottamattomiin tilanteisiin mitä saattaa tulla vastaan, kun muuttujia on paljon.
Esimerkiksi 2017 lensin Saksaan soittamaan Rock Of Ages -festareille. Lento Amsterdamiin meni ongelmitta, seuraava ei niinkään. Lentäjä kolaroi lentokoneen siiven johonkin kun lähdettiin siirtymään terminaalista kiitoradalle. Noin 45 min odotuksen jälkeen tarkastaja saapui paikalle ja tarkasti siiven kunnon. Hetken päästä tuli kuulutus, että tällä lentokoneella ei missään nimessä lennetä minnekään ja meidät kuskattiin takaisin terminaaliin odottamaan. No eipä se mitään! Aikaa oli runsaasti showtimeen!
Kahden tunnin odottelun jälkeen saimme uuden koneen alle ja matka kohti Saksaa jatkui. Olin vielä hyvillä mielin. Olihan sitä aikaa runsaasti, heh. Kun saavuin perille Saksaan, kyyti oli myöhässä ja Saksassa olivat koululaisten kesälomat juuri alkaneet. Siinä sitten körötettiin monta tuntia jäljessä aikataulusta 40km matka 30km/h. Missasin soundcheckin. Löin ikivanhan muistikortin 20-vuotta vanhaan lainakiippariin ja menin suoraan keikalle. Muuten homma klaaras hyvin, mutta yhdestä biisistä puuttu pianosoundi kokonaan. Siinä sitten hölmönä painelin koskettimia ja hymyilin yleisölle, vaikka ei mitään kuulunut.
Kokemus oli stressaava, mutta opetti varautumaan kaikkeen mahdolliseen näillä keikkareissuilla. Nyt oon teknisesti varautunut kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Mukana on varapuhelin, läppäri, useita latureita, pari kannettavaa varavirtalähdettä, muistikortteja joissa on keikkapresetit, äänikortti läppäriin sekä muutama pieni videokamera keikkojen taltioimiseen. Jos vaan löytyy luppoaikaa, niin ajattelin editoida teille lukijoille vaikka biisin joltakin keikalta usean kameran kuvakulmilla.
Hiukan väskättää nyt, koska 11h matkustusta takana. Glasgowhun joutuu lentämään Amsterdamin kautta ja kaiken lisäksi asun Turussa, joten bussimatkat Helsinki-Vantaan lentoasemalle pitkittävät päivää parilla tunnilla. Lennot menivät kyllä oikein mallikkaasti ja tapasinpa pari mukavaa italiaanoa ensimmäisellä lennolla Helsingistä Amsterdamiin. Pojat puhuivat sen verta huonoa englantia, että luulen ymmärtäneeni toisen puheista hänen olevan pornoalalla ja myyvän mafialle tietoa vakuutusasioista. Veikkaan, että ymmärsin väärin, mutta pirun siistiä, jos en ymmärtänyt, haha!
Christian ja italiaanot Marco Battistuta (vas.) ja Matteo Monte.
Se tuli muuten huomattua, että Helsinki-Vantaalla olut kustantaa kympin halvimmassa paikassa ja Amsterdamissa 5,50€. Jopa paikallinen baarimikko sanoi, että mua kusetettiin Helsingissä! Voitais tästä ehkä tehdä Infernon lukijoiden voimin joku adressi Helsinki-Vantaan eri kuppiloille.
Tällä hetkellä istun muuten Travel Lodge lentokenttähotellissa oluella miettien samalla, mitä kaikkia aiheita käsitellä tulevissa kiertueblogikirjoituksissani. Mutta rehellisesti sanottuna en ikinä ole ollut mikään lyyrikko, joten kirjoitelkaa ihmeessä sosiaalisen median kommenttikenttiin kysymyksiä, jos teitä kiinnostaa tietää musabisneksestä tai soittohommista jotain spesifiä, niin voin koittaa avata aiheta teille.
Huomenna on Eden’s Cursen 12h treenipäivä, joten painunpa tästä pehkuihin ja jatkan huomenna raportointia!
Sunnuntai 4.11.2018
Heikosti nukuttu yö takana ja muutama olunen sekä viini, jotka matkan aikana tuli nautittua tuntuu kropassa, mutta ei onneks pahast! 12h bänditreenejä edessä.
Meidän ääninainen, joka on muun muassa miksaillut Motörheadiä erinäisillä kiertueilla tulee myös mestoille tsekkaa soundit ja kuuntelun kuntoon. Pientä häslinkiä oli, koska hänen äänilaittestonkuljetuspakunsa pöllittiin viime viikon loppupuolella. Ilmeisesti usean kymmenen tuhannen punnan arvosta lähti kamaa rosvojen matkaan. Saatiin kuitenkin suhteiden kautta lainaan kiertueelle Allen & Heath QU-32, joten kaikki pitäisi olla kunnossa.
Meillä on harjoitustilat vuokrattu Berkeley 2 nimisestä yrityksestä, joka on itseasiassa Ison-Britannian suurin harjoitusstudio. Täältä monet Ison-Britannian kiertueet lähtevät liikkeelle sijainnin takia. Glasgow sijaitsee aivan Ison-Britannian pohjoisosassa ja täältä on luontaista lähteä ajamaan alas kohti etelää. Täällä studiolla ovat muun muassa Beyoncé, Emeli Sande, Wet Wet Wet, Neil Young, Robert Plant, Lionel Richie sekä Slash treenanneet ennen omia UK-kiertueitaan. Kompleksissa on lukuisia eri kokoisia tiloja ja seuraavaksi seuraa pieni sekava videoesittely meidän harjoituskopista:
Ollaan nyt oltu täällä harjoitustudiolla 11h. Soitto kulkee pirun mallikkaasti, mutta on nää vaan brutaaleja epistolia soittaa aamusta iltaan. Muutama tunti meni ensin kamojen pystyttämisessä ja kuuntelun säätämisessä. Meillä 4/5 bändistä käyttää korvamonitoreita, joten jokaiselle säädettiin mieleinen soitinten balanssi ja tallennettiin digimikseriin.
Huomenna homma jatkuu vielä siten, että tullaan kymmeneks tänne treenaa kerran setti läpi ja sitten lähdetään SWG3 venuelle tekee soundcheckiä. Meidän soittoaika tällä kiertueella on klo 18, joka on itse asiassa melko normaalia kaikkialla paitsi Suomessa. Mun mielestä se on piristävä ajatus, että keikka on yleisölle ennemminkin etkot kuin jatkot.
Seuraavassa tekstissä pääseekin jo makustelemaan keikkakokemuksia!
– Christian ”Chrism” Pulkkinen, Eden’s Curse
