Lauantai 5.11.2018
Aamu alkoi kolmen minuutin suihkulla ja mäkkärin aamiaisella. Netin hitaudesta johtuen edellisen blogitekstin kirjoitusten ja videon uploadaamista joutui odottamaan yhteen asti, joten uni maistui vähän liiankin pitkään aamulla.
Paul [Logue, basisti] haki mut ja Thorstenin [Köhne, kitaristi] hotellilta klo 9:30 ja aamiaisen jälkeen ajeltiin harjoitusstudiolle veivaaman illan setti läpi vielä kerran vierailevan tähtösen, Barbara Clellandin kanssa. Hän tulee lavalle laulamaan viimeisen kappaleen nimeltään Angels & Demons.
Barbara Clelland treeneissä.
Harjoitukset menivät mallikkaasti. Ei mitään valittamista ja bändillä tuntuu olevan virtaa hyvin ja positiivinen ennakkofiilis illan keikasta. Väkeä pitäisi olla paikalla arviolta 1500-2000 henkilöä. Muut pakkaa tällä hetkellä pakua ja mä hoidan tätä blogia ja muuta some-paskaa, heh. Kohtapuolin kurvataan SWG3:sen pihaan ja alkaa sisäänroudaus ja souncheck.
Mahtava venue! Vanha tehdashalli, joka vetää ehkä 2500 ihmistä. Bäkkäri on myös mukava ja siisti hienoilla suihkutiloilla varustettuna. Poikkeaa aika paljon niistä pienemmistä klubeista, missä olen tottunut kiertämään. Virvokkeita ja pientä naposteltavaa on runsaasti tarjolla.
Itse soundcheckiä joutuu vielä venaamaan. Herra Schenker tekee ensin checkin ja sitten on meidän vuoro ennen esiintymisaikaa, joka onkin klo 18:30. Pientä jännityksen poikasta tunnettavissa mahanpohjassa.
Soundcheckissä oli pientä hämminkiä eikä meillä ollut kovin paljon aikaa hakea asetuksia. Kolme minuuttia ennen kuin ovet aukesivat saatiin homma klaaraamaan! Herra Schenker tekee ensin oman tsekkinsä ja sen jälkeen heillä on Meet & Greet -tilaisuus, jonka aikana heidän porukka soittaa jokaisen laulajan kanssa yhden biisin paikallaolijoille. Mutta nyt meillä on yhden mestan asetukset muistissa, niin seuraavien keikkojen tsekit pitäisi mennä helpommin.
Itse keikka meni hemmetin hyvin! Yleensä jännittäminen vie ekoilta keikoilta hiukan potkua, mutta tällä kertaa ei stressannut yhtään. Tupa oli täynnä ja jengi tuntui tykkäävän setistä. Kaikin puolin hemmetin mahtava meininki ja tästä on hyvä jatkaa!
Keikan jälkeen kattelin muutaman biisin Schenkerin settiä ja hienosti tuntui rullaavan. Todella hyvin vanhat rokkistarat osasivat ottaa yleisönsä! Huomasi, että on kilometrejä ukoilla mittarissa.
Laulajat veti kans kaikki mallikkaasti vaikka ikää löytyy; Graham Bonnet on jo kunnioitettavassa 73-vuoden iässä ja veti paremmin kuin monet kolmikymppiset. Oli kuitenkin itsellä sen verran täpinät päällä, että vetäydyin muutaman biisin jälkeen takahuoneeseen rentoutumaan. Kyllä tässä vielä kerkee Schenkerin porukan esiintymistä nähdä.
Yöllä ajeltiin hotellille Livingstoniin (noin 45 min Glasgowsta) ja aamulla matka jatkuu kohti Birminghamia!
Tiistai 6.11.2018
Aamulla herätyskello soi 6:50 ja heräsin aivan tokkurassa. Vajaa kuusi tuntia unta alla, kun lähdettiin huoltsikalle aamiaiselle. Tänään on pitkä viiden tunnin ajo edessä Livingstonista Birminghamiin, niin piti lähtee aamulla jo liikenteeseen. Nätit maisemat kylläkin vaikka kevyessä sumussa ajellaan. Kumpuilevaa karua maastoa ja paljon lampaita laiduntamassa.
Maisemia maantien varrelta.
Vajaa kuus tuntia ajossa meni taukojen kanssa. Meidän laulaja Nikola [Mijić] on ehkä maailman huonoin aikataulujen kanssa, joten viiden minsan kusitauot venähtivät 20 minuutin mittaisiksi. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin venuella, joka näyttää Glasgow’n venueta pienemmältä, mutta itse asiassa väkeä mahtuu enemmän. Mesta on vanhan teatterin näköinen paikka parvilla, joten porukkaa mahtuu yhteensä 2000.
Schenker vetää juuri Meet & Greet -yleisölle privaattiesitystä ja sitten me kipitetään pikapikaa lavalle ja tehdään soundcheck. Hyvä fiilis, koska eilen meni niin hyvin. Eiköhän tänäänkin rokata niin maan perkeleesti!
Näköala kosketinkioskin takaa Birmingham Institutessa.
Hehe, soundcheck oli katastrofi! Aika loppui kesken ja kaikkien monitorikanavat oli kytketty väärin. Aivan viime metreille kanavat saatiin venuen puolesta kytkettyä oikein, mutta balanssit oli ainakin mulla ihan päin helvettiä.
Noh… joskus sitä saa soittaa unelmasoundeilla niin kuin eilen ja joskus pitää pärjätä sillä, että kuulee vain itsensä. Mulla on oma pieni mikseri velkrolla kiinni kiippareissa, johon vedän omat koskettimet kuulokepistokkeesta, joten kuulen ainakin aina itseni, vaikka olisi mitä ongelmia miksauspäässä. Rummut onneksi kuuluvat lavalta tarpeeksi akustisesti, jotta pysyy taimissa. Seuraavaksi lavalle kattoo mitä tästä tällä kertaa tulee, heh!
Hyvä show oli, mut paska kuuntelu. Pistin kyllä parastani lavalla ja uskon, että yleisöön kuulosti hyvälle. Paljon hymyileviä naamoja yleisössä ja ihan kivasti porukkaa. Permannoilla oli kans jengiä, niin vaikee sanoo oliko enemmän vai vähemmän kuin Glasgow’ssa. Nyt pari olutta ja suihkuun. Se on kiva tän kokoluokan saleissa, että löytyy kunnon bäkkärit ja suihkutilat.
Tony Martin, entinen Black Sabbathin laulaja, oli yleisössä. Kävin morjestaa ja antoi ainakin peukkua, et pirun hyvältä kuulosti.
– Christian ”Chrism” Pulkkinen, Eden’s Curse
Vasemmalta oikealle: Tony Martin, Christian ”Chrism” Pulkkinen ja Doogie White.