Ville Valo julkaisee ensimmäisen soololevynsä. Tieto kerrottiin ilmoille kuluvan vuoden keväällä ja oli uutinen jo itsessään. Asia kiinnosti massoja jo pelkästään Valon kunniakkaan HIM-taustan vuoksi.
Se oli kuitenkin myös uutinen, jota oli osattu odottaa. Samalla koko projektin ympärillä oli säilynyt tietty salaperäisyys ja mystisyyden usva.
Jo 20. maaliskuuta 2020 julkaistiin ep-levy Gothica Fennica Vol. 1, jonka yhteydessä kävi ilmi, että Valo operoi nyt VV-taiteilijanimen alla. Gothica Fennica sisälsi kolme kappaletta ja julkaistiin pelkästään suoratoistoversiona. Myös julkaisua tai sen mahdollista jatkoa koskeva informaatio oli tuolloin lähes olematonta.
Tänä vuonna todellisuuteemme ovat tipahtaneet singlet Loveletting, Echolocate Your Love ja The Foreverlost. Vuoden 2023 alussa on luvassa kauan odotettu pitkäsoitto Neon Noir. 12 kappaletta sisältävä levy sisältää kaikki edellä mainitut kuusi VV-biisiä.
Patterit hyytyivät
Ennen varsinaiseen VV-projektiin pureutumista on pakko puhua Valon edellisestä yhtyeestä, vuosina 1995–2017 toimineesta HIMistä. Pakottavin tarve asian käsittelyyn syntyy taiteellisista lähtökohdista.
Neon Noir on täysipainoinen, tarttuva ja omillaan toimiva levy, mutta siitä, kuka sen on tehnyt, ei ole mitään epäselvyyttä. Albumi on tunnistettavan villevalomainen, minkä vuoksi kuulijan on helppo pitää sitä jatkona HIMin tuotannolle.
Miksi siis saamme kuultavaksemme VV-nimen alla syntynyttä musiikkia? Eikö tämän kaiken olisi voinut tehdä HIM?
Helsinkiläisen hotellin aulatiloissa istuva Valo ei häkelly kysymyksestä, vaan muistuttaa, että musiikin tekeminen on muutakin kuin lopputulos. Musiikintekijöiden keskinäiset suhteet ja ympäröivät olosuhteet vaikuttavat paljon. Yhtyeessä olemisen pitää esimerkiksi olla hauskaa ja hedelmällistä.
– Kaikki jäsenet vain jossain vaiheessa väsähtivät HIMin tekemiseen. Se ei ollut oikeasti sen dramaattisempaa, Valo pohjustaa.
– Jukka ”Kosmo” Kröger tuli rumpaliksi Gasin [Mika ”Kaasu” Karppinen, bändissä vuosina 1999–2015] jälkeen. Se antoi meille tosi paljon potkua hanuriin, mutta ei lopulta riittävästi. En tietenkään syytä Kosmoa siitä, vaan meillä ei vain ollut enää tarvittavaa intohimoa.
Yhtye yritti tehdä Tears on Tapen (2013) jälkeen uutta materiaalia, mutta riittävää paloa ei löytynyt.
– Kukaan ei yksinkertaisesti ollut innoissaan uusista aihioista, ja silloin sellaisia ei kannata tehdä. Kysyimme myös manageriltamme, edesmenneeltä Seppo Vesteriseltä [1948–2020], että pitäisiköhän lähteä rundille ja katsoa sitten asioita uusiksi. Hän sanoi, että ei teitä kukaan enää halua nähdä. No, ei hän sitä tietenkään noin ilmaissut ja toteamusta seurasi menestyksekäs jäähyväiskiertue, mutta karrikoiden sanottuna sanoista välittyi se viimeisten aikojen tunnelma, Valo kertoo.
– Patterit hyytyivät. Ja olen tosi tyytyväinen, että heitimme lapaset narikkaan. Olisihan sitä voinut jatkaa puoliväkisinkin, mutta HIM oli aivan liian erityinen juttu sellaiseen.
Valo muistuttaa HIMin lähtökohdista.
– Me yhtyeen varsinaiset perustajat, minä, Linde [Mikko Lindström, kitaristi] ja Mige [Mikko Paananen, basisti] olimme 12–13-vuotiaina toisiinsa tutustuneita lapsuudenystäviä, jotka löysivät yhdessä Black Sabbathin ja opettelivat soittamaan kimpassa. Se ei ollut mikään sellainen homma, että aikuiset ukkelit istuvat baarissa ja päättävät perustaa bändin. Se oli intensiivinen ihmissuhde, joka kesti noin 25 vuotta. Me kasvoimme yhdessä HIMin myötä, Valo alleviivaa.
– Ei ole ehkä lopullisesti niin, että kaikki sanottava tuli sanottua, mutta ainakin tällä erää tilanne on tämä.
Syy elää
HIMin vuoden 2017 jäähyväiskiertueen jälkeen Valon seuraava näkyvämpi ulostulo oli yhteistyö legendaarisen Agentsin kanssa. Projektin siemenet oli kylvetty jo vuonna 1999 Agentsin isännöimässä Laulava sydän -musiikkiohjelmassa. Tällä kertaa kollaboraation hedelmänä oli helmikuussa 2019 julkaistu Ville Valo & Agents -albumi ja sitä seuranneen kesän hyvän vastaanoton saanut festivaalikiertue.
Siitä päästäänkin jo VV-vaiheen alkuajatuksiin.
– Halusin pysyä liikkeellä. Minulla ei kuitenkaan ollut halua alkaa rakentaa uutta bändiä koko sen HIMin perhemäisen ajanjakson jälkeen.
– Olen aina ollut kiinnostunut äänittämisestä ja vähän kaikesta, mitä levyn tekemiseen liittyy. Oli jotenkin luonnollista ja turvallista lähteä kokeilemaan, pystyisinkö toteuttamaan koko homman täysin itsenäisesti.
Onkin huomionarvoista ymmärtää, että Valo on säveltänyt, sanoittanut, äänittänyt, soittanut ja laulanut Neon Noirin yksinään kotistudiossaan, jonka hän rakennutti HIMin jälkeen.
– Olen totta kai ollut tekemässä monia levyjä, mutta tämä oli aivan uudenlainen tilanne. Siinä, että painaa ihan itse äänitysnappulaa tai katsoo, että kaikki piuhat ovat oikeissa paikoissa ja kaikki toimii, on tosi paljon uusia temppuja vanhalle koiralle.
Jokainen kotiäänittelijä ja läppärimuusikko tietää, että erilaisten nykypäivän studio-ohjelmien avulla saa tehtyä yksinkin musiikkia, joka kuulostaa etäisesti kokonaisen rockyhtyeen soittamalta. On kuitenkin aivan eri asia saada lopputulos vastaamaan kaikkiin mahdollisiin pro-tason vaatimuksiin – saati sitten taiteellisiin odotuksiin.
– Musiikillisten maailmojen luominen tässä juuri oli se kiinnostavin homma. Tein tuon levyn todistaakseni itselleni, että saan sen tehtyä. Ja kaiken lisäksi levy sisältää biisejä, jotka resonoivat oman mielentilani kanssa. Se oli ikään kuin selviytymisriitti.
– Näitä kappaleita ja kokonaisen levyn tekemällä annan itselleni tekosyyn olla olemassa. Olisi ehkä liian ylevää sanoa, että musiikin tekeminen on tehtäväni maailmassa, mutta joka tapauksessa olen jättänyt tänne jälkeni. Neon Noir on jälleen yksi tolppa merkiksi siitä. Laulu jää pystyyn.
– Tavallaan se on selviytymistä. Ja minä olen jälleen selviytynyt. Olen elossa. Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja, kuten joku aikoinaan sanoi, Valo virnistää.
Ystävä auttaa yksinpuurtajaa
Aivan yksin Valo ei silti ollut. Levyn on miksannut jo HIM-yhteyksistä tuttu brittiläinen tuottaja-miksaaja Tim Palmer, jonka mittavaan ansioluetteloon kuuluu työskentelyä muun muassa U2:n, Ozzy Osbournen, Robert Plantin ja Porcupine Treen kanssa.
Valon ja Palmerin yhteinen työskentelytapa ei kuitenkaan ollut niitä kaikkein tavanomaisimpia. Perusta mallille luotiin projektin alkuhetkillä, syksyllä 2019, kun Valo alkoi hahmotella materiaalia, josta lopulta rakentui Neon Noir.
– Ensimmäinen tekemäni kappale oli Run Away from the Sun. Kun se alkoi omissa sessioissani edistyä, lähetin työversioita Timille ja kysyin, haluaako hän lähteä tällaiseen projektiin mukaan.
– Samassa yhteydessä pohdiskelin, että Run Away from the Sunissa voisi olla vielä jotain – lisäkitaroita tai muuta. Tim auttoi juuri tuollaisissa jutuissa. Jos olin todella metsässä jonkin kappaleen kanssa, saatoin kysyä häneltä vinkkejä ja ehdotuksia.
Ensimmäisen kerran HIMin Love Metal -levyllä (2003) miksaajan ominaisuudessa mukana olleesta Palmerista on muodostunut vuosien varrella Valolle luottoihminen luovassa työssä.
– Tim on ensinnäkin frendi, mutta hän myös ymmärtää epätoivoisenkin taiteiluni erilaisten genrejen ja tunnetilojen välissä. Että pitää olla särökitaraa, mutta sen pitää olla hempeää. Pitää olla synkkää, mutta siinä pitää olla myös toivoa. Tim ymmärtää kaiken tällaisen todella hyvin, Valo havainnollistaa.
Run Away from the Sunista projekti eteni biisi kerrallaan.
– Tein yhden kappaleen valmiiksi kerralla, eli kirjoitin ja äänitin sen ja heitin sitten Timille miksattavaksi. Sen jälkeen aloitin uuden biisin täysin nollasta, Valo kertoo.
Valolla ei siis ollut ennen projektiin ryhtymistä valmiina vaikkapa kymmentä kappaletta, joita hän olisi alkanut työstää eteenpäin. Musiikillinen iisakinkirkko syntyi hyvin selväpiirteisesti palanen kerrallaan, eikä palasiin juuri palattu niiden oltua valmiita.
– Kävimme tästä Timin kanssa paljon filosofisia keskusteluja. Pitää osata päästää yhdestä jutusta irti ja ymmärtää, ettei se enää yksityiskohtia hieromalla parane. Yksittäinen kappale on ikään kuin performanssi, jota tehdessä ihminen unohtaa itsensä, ja kun se on tehty, se on siinä. Kaikki parhaat jutut ovat jo kasassa, enempää ei kannata lisätä.
Puhdas kokemus
Kun Valo–Palmer-duo oli saanut edellä kuvatulla metodilla valmiiksi kolme kappaletta – Run Away from the Sunin, Salute the Sanguinen ja Saturnine Saturnalian –, tuli tarve esitellä aikaansaannoksia maailmalle.
– Olin perustanut jo kesän 2019 jälkeen symbolisen Heartagram Recordsin. Nämä kolme biisiä käsittäneen Gothica Fennica -ep:n idea oli itselleni se, että en halunnut lähteä myymään autoa, jota ei ole vielä olemassa.
– Halusin laittaa biisit täysin omin voimin ulos ja katsoa, ovatko kuulijat kiinnostuneita niistä. Samalla näin, olivatko levy-yhtiöt kiinnostuneita ja onko tälle mitään tilausta. Emme kuitenkaan tehneet median suuntaan mitään promootiota siinä vaiheessa, halusin vain tarkkailla tilannetta sivusta.
– Naputtelimme aivan itse biisien nimet ja latasimme kappaleet suoratoistopalveluihin jaettavaksi, eli olin itse mukana siinä todella perushommassa. Oli jännä ja toisaalta stressaava kokemus painaa nappulaa: ”Nyt ne ovat siellä, kuka varmistaa, menikö kaikki oikein?”, Valo hekottaa.
Levy-yhtiöpuolelta löytyi kiinnostusta kansainvälisiltäkin toimijoilta, mutta lopulta päädyttiin Valon termejä käyttäen ”lähiratkaisuun” eli Universaliin ja sen alaiseen suomalaislähtöiseen Spinefarmiin.
– Levy-yhtiöiden kanssa keskustelu on totta kai bisnespuolta, mutta aika paljon se on myös henkilökohtaisia suhteita ja sitä, kenen kanssa tulee juttuun, keneen luottaa ja missä on hyvä fiilis. Sen kautta päädyttiin tähän ratkaisuun.
Valolle itselleen oli selvää, että hän haluaa julkaista nimenomaan kokopitkän levyn.
– Levy-yhtiöt puhuvat nykyään paljon yksittäisten kappaleiden julkaisemisesta. Minulla taas kaikki lähtee vinyyli-lp:n ajatuksesta ja siitä, että se on se kokonaistaideteos, jota lähdetään tekemään. Tähän liittyen esimerkiksi Love Metal oli iso juttu, koska se oli ensimmäinen HIMin levy, joka julkaistiin myös vinyylinä. Se tuntui oikealta julkaisulta.
Samalla kun levy-yhtiötä etsittiin, Valo ja Palmer jatkoivat kappaleiden synnyttämistä.
– Jossain vaiheessa Tim ehdotti, että ottaisin mukaan muitakin soittajia, jotka kävisivät esimerkiksi fiittaamassa muutamassa kappaleessa tai vastaavaa. Näistähän on esimerkkejä maailmalta, Valo kertoo.
– Itse kuitenkin palasin aina siihen ajatukseen, että ei, yksin tekemällä levy on paljon puhtaampi. Sen kaiken nyhjäisee tyhjästä aivan itse. Ja kun alkoi kuulla työn hedelmiä, se oli aika taianomaista. Kukaan ei ollut soittanut rumpupohjia valmiiksi, vaan minä itse olin vetänyt osuuksia vesikellot sormissa niin kauan, että sain ne menemään oikein.
Bassokitaralla oman soittoharrastuksensa nuorena aloittanut Valo on hallinnut jo vuosikymmeniä perusteet kitarasta (”semmosta rämpyttelyä”) ja rummuista (”soitin vähän koulussa ja otin muutamia tunteja”), mutta nyt ne piti ottaa haltuun kunnolla. Valo ei kuitenkaan halua nostaa jotain yksittäistä oppimisprosessia muita haastavammaksi.
– Ehkä vaikeinta oli itseluottamuksen löytäminen. Ne ovat aina tuon tyyppisiä juttuja. Alussa on vain tyhjä Pro Tools -sessio. Ei raidan raitaa, ei mitään. Vain se joku akustisella kitaralla tehty sointukuvio tai melodianpätkä. Sitten alkaa vain jauhamaan niin kauan, että siitä tulee jotain omaan korvaan hyvältä kuulostavaa ja ryhtyy rakentamaan muuta ympärille.
– Se on tosi hidasta rakentamista, jossa pitää olla itseluottamusta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna se on absurdia ja surrealistista. Se on itselleen näyttämistä. Joku treenaa maratonia varten ja voittaa siten itsensä.
Gothica Fennican julkaisun aikaan maailma alkoi vajota koronakurimukseen. Suuri osa Neon Noirin materiaalista onkin valmistunut pandemia-aikoina.
– Täytyy myöntää, että aloin itsekin vähän seota. Vähemmästäkin leviää pää, kun on lukittautunut pimeään studiohuoneeseen ja koko projektin valmistuminen tuntuu välillä epärealistiselta. Pieni happihyppely, ja kyllä se siitä taas iloksi muuttuu!
Helmikuussa 2022 kappaleita oli valmiina levyllinen. Musiikillisen kokonaispaketin valmistuttua tiedotuskoneisto ulkomaailmaan päin alkoi viimein heräillä. Huhtikuussa 2022 julkaistiin Loveletting-single, jonka myötä fanit saivat tietoonsa, että kokopitkä Neon Noir olisi luvassa alkuvuodesta 2023. Julkaisun rakennetta miettiessä oli päädytty ratkaisuun, että mukaan tulevat myös Gothica Fennican kappaleet.
– Hieman sitä pohdittiin, mutta ne ovat kuitenkin osa kokonaistarinaa. Pidän todella paljon esimerkiksi Saturnine Saturnaliasta, se on sellainen raskaampi Black Sabbath -tyylinen kappale. On myös hyvä saada ep:n kappaleet lopulta mukaan fyysiselle julkaisulle, eivätkä ne varmaan ainakaan haittaa ketään ollessaan mukana levyllä. Kaikki tiskiin vaan!
Yhdestä tulee monta
Sitten oli aika pohtia, kuinka Neon Noirin materiaalia esitettäisiin konserttielämystä janoaville massoille. Yhtyettä ei ollut valmiina, eikä Valoa itseään voisi kopioida moneksi toistamaan kotistudiossa soitettuja osioita.
Neon Noirin ilmestymisestä infonneen tiedotteen yhteydessä syyskuussa 2022 kerrottiin, että VV-keikkakokoonpanon muodostavat suomalaismuusikot Risto Rikala (rummut), Sampo Sundström (kitara), Juho Vehmanen (basso) ja Mikko Virta (kitara).
Mielenkiintoista olisi tietää, mikä oli tärkein kriteeri VV-taustayhtyettä muodostettaessa.
– Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan, Valo kertoo huvittunut virne kasvoillaan.
– Siis ihan oikeasti. Kysyin muutamalta frendiltä, miten tämän asian kanssa pitäisi menetellä. Hain ihan käytännön neuvoja ja pedagogiaa siitä, miten yhtye kootaan. Olen perustanut bändin edellisen kerran teini-iässä, eikä minulla ollut täysin rehellisesti sanottuna mitään käsitystä, miten olisin toiminut, Valo muistelee.
– Toisaalta en halunnut niinkään ikuisuuden kasassa olevaa bändiä, vaan kiertueelle ryhmän soittajia, jotka ovat samalla hyviä tyyppejä.
Aivan levytysprosessin alkuvaiheessa Valo leikitteli ajatuksella, että hän muodostaisi kansainvälistä nimistä koostetun taustayhtyeen.
– Kyseessä eivät olleet mitkään nimityypit, joiden kertominen olisi välttämättä ylittänyt uutiskynnyksen. Lähinnä ystäviä yhtyeistä, joiden kanssa on tullut rundattua, Valo vihjailee.
Koronan tulo ja matkustusrajoitukset jäädyttivät kuitenkin nämä suunnitelmat. Näytti epätodennäköiseltä, että Valo olisi päässyt harjoittelemaan ympäri maailmaa koostetun yhtyeen kanssa. Muutenkin hän halusi keskittyä ensin levyn saattamiseen valmiiksi.
– Lopulta kiertuebändin kokoaminen sujui yllättävän iisisti. Minulle suositeltiin, että istahda alas rumpali Risto Rikalan kanssa. Tapasimme kesällä 2021 ja kerroin, että tämä on minulle ihan uusi tilanne. ”Ripa, mitäs tehtäis?”
Rikala on ollut rumpalina muun muassa Jenni Vartiaisen, Kaija Koon ja Elastisen taustayhtyeissä. Rockin puolelta hänellä on kokemusta esimerkiksi Ben Granfelt Bandin tuuraavana soittajana.
– Risto on siis soittanut monenlaisten ihmisten kanssa ja paljon erilaista musaa. Kerroin hänelle, minkä tyyppistä juttua olin hakemassa. Olennaisinta oli, etten halunnut mitään HIM-kopiota. Se, että olisi etsitty ihan samantyyppisiä soittajia, olisi ollut ihan dorkaa.
Valo halusi käyttää oikeanlaisten soittajien löytämisessä lähtökohtana Neon Noirin materiaalia.
– Hevisoittajia olisi toki ollut pilvin pimein. Olen kuitenkin aina ollut kallellaan tiettyyn HIMiä indiempään osastoon, olen esimerkiksi suuri Queens of the Stone Age -fani. Minusta levylläkin on pieniä sen tyyppisiä viritelmiä, ja tuntui jotenkin oikealta miettiä mahdollisia soittajia sitä kautta. Toisaalta levyllä on kasarivivahteita ja esimerkiksi vähän Duran Duranista muistuttavia juttuja. Tietynlaisena tilauksena oli, että bändin pitää näyttää lavalla Queens of the Stone Agen ja Kentin välimuodolta. Jää nähtäväksi, sainko sitä mitä tilasin, Valo arvuuttelee.
Silmiinpistävää on, että yhtyeessä on kaksi kitaristia, mutta ei kosketinsoittajaa.
– Se oli alusta asti tarkoitus. Koskettimet tulevat narulta, samoin tietyt taustalaulut. Nyt pystyn ensimmäisen kerran toteuttamaan kaikki ne HIMin isot taustaköörit, joita on vaikkapa The Funeral of Heartsin kaltaisissa kappaleissa.
– Olen siis vielä levynteon jälkeen laulanut kaikkien mukaan tulevien HIM-kappaleiden taustalaulut uusiksi kotistudiossani. Mige ja Burton [Janne Puurtinen, kosketinsoittaja] lauloivat ne aina livenä HIMissä, mutta kahden ihmisen laulamana se kuulostaa pieneltä. Taustanauhojen avulla muutamat kappaleet ovat pari piirua lähempänä levyversioita.
– Sama juttu koskettimien kohdalla. Neon Noirilla on juttuja, joihin kaksi kättä ei olisi riittänyt. Olisi pitänyt olla kuoro ja kolme synansoittajaa. Se on helpompi tehdä nauhoilla. Tämäkin on ollut mielenkiintoinen oppimisprosessi, en ole aiemmin pörrännyt taustanauhojen kanssa.
Myös kahden kitaristin taktiikka on tarkoin mietitty.
– HIMissäkin oli alussa tarkoitus, että mukana olisi kaksi kitaristia. Oskari ”Oki” Kymäläinen soittikin yhtyeessä hetken 666 Ways to Love: Prologue -ep:n [1996] aikoihin, Valo muistuttaa.
– Oki hyppäsi pois ja mukaan tulleen Antto Melasniemen synat ikään kuin korvasivat monia kahden kitaran juttuja. Minä kuitenkin rakastan vaikkapa The Smashing Pumpkinsin suuria kitaravalleja tai toisaalta Allman Brothers Bandiä, missä useampi kitara tekee toisistaan poikkeavia juttuja.
– Nyt voimme toteuttaa paremmin juttuja, joita esimerkiksi Linde ei voinut tehdä yksinään. Toinen kitara vetää vaikkapa mörssäriosastoa ja toinen nätimpiä kuvioita. Tämä antoi mahdollisuuden tehdä ihan tietoista pesäeroa HIMiin. Automaattisesti tulee myös vertailuja HIMiin. Silloin on parempi, että on tehty selkeästi eri tavalla.
Valinnan vaikeus ja ilo
Tammikuussa alkavan laajan VV-kiertueen keikoilla kuullaan totta tosiaan myös HIM-tuotantoa. Valolla oli miellyttävä vastuuasema koostaa mahdollisimman toimiva setti.
– Totta kai kysyin muilta apua, ettei unohdu mitään olennaista. HIMillä oli, luojan kiitos, pitkä historia ja paljon biisejä, joista monet olivat tunnettuja ja jopa listoilla. Sieltä oli nasta valita.
Määrällinen sekoitussuhde on selkeä.
– Se on fifty-fifty. HIMiä ja Neon Noir -materiaalia kuullaan siis yhtä paljon. Minusta se on kaikkein selkeintä niin. Ensin ajattelin, että pitää olla jopa vielä enemmän HIMiä, mutta sitten tajusin, että tämä on oma rundini, Valo sanoo.
– Toisaalta bändit tekevät joskus sen virheen, että soittavat keikan alkuosan ajan vain uusimman levyn kappaleita ja vasta lopuksi muutaman vanhan hitin. Se on ihan helvettiä!
Valo kertoo VV-kokoonpanon treenanneen juuri viikon verran ja luettelee kappale kappaleelta setin alkuosan rakennetta. Siitä käy ilmi, että uutta ja vanhaa on ripoteltu biisilistalle tasaisesti vuoronperään.
– Sellainen rakenne toimii aivan helvetin hyvin. Siinä huomaa myös, kuinka lähellä mutta toisaalta kaukana eri kappaleet ovat toisiaan – tavallaan artistin oman äänen.
Valon jatkaessa luettelointia tulee selväksi, että mukana ei ole mitään levyjen unohdettuja helmiä tai muita obskuureja ihailijakunnan syvien rivien suosikkeja.
– Ei. Teimme HIMin kanssa joskus sitä, että kysyimme joiltain die hard -faneilta ehdotuksia ja soitimmekin jotain hämäriä b-puolen kakkosbiisejä. Siinä on kuitenkin se, että yleisöstä kaksi tyyppiä rakastaa niitä yli kaiken ja on orgastisissa tiloissa, mutta muut katselevat kelloa tai käyvät vessassa. Kyllä keikkailevan artistin homma on tietyllä tavalla myös palveluammatti.
Silti ei ole syytä keskittyä vain kaikkein ilmeisimpiin hitteihin, joita HIMiltä löytyy vuoden 2000 pankinräjäyttäjästä Join Me in Deathistä lähtien.
– HIM on ollut poissa viisi vuotta ja sen pitkä historia on saattanut jo vähän unohtua. On hyvä muistuttaa keikalla, että ai niin, tällaisiakin biisejä oli ja soittaa valikoimaa ihan ensimmäisestä levystä asti.
Pitkään toimineiden yhtyeiden ”oikeanlaisen” settilistan koostamisen vaikeutta koskeva keskustelu lähtee rönsyilemään. Kohta juttelemme KISSistä, joka on ollut Valollekin rakas bändi lapsuudesta lähtien.
– KISS on vähän samanlainen kuin Iron Maiden, se on kokonaan oma elämäntapansa. KISSillä on tavallaan monta eri uraa, ja jokaisella on ne omat suosikkinsa, jotka olisi pakko saada kuulla. Jollekin hc-fanille I Was Made for Loving You ei edes ole KISSiä ja hän rakastaa Creatures of the Nightia. Minulle taas tärkein on Animalize. Mutta ehkä KISS on tässä mielessä vielä aivan oma lukunsa!
Julkaistu Infernossa 11/2022.