Elämäntapana heavy metal – haastattelussa Perpetual Rage

Perinteikästä heavyä soittava Perpetual Rage haluaa luoda musiikillaan hyviä viboja.

Flames from Below on kolmas levynne. Minkälainen albumi on mielestänne kyseessä? 

– Tämä tuntuu tasaisimmalta ja ehjimmältä kokonaisuudeltamme, kitaristi Petri Hallikainen sanoo. 

– Se ei ole edelliseen [Empress of the Cold Stars, 2017] verrattuna niin eeppinen vaan suorempi ja raaempi sekä ilmaisultaan että tunnelmaltaan. Raskasta metallia melodisilla sävyillä kitaravetoisesti, bändissä kun ei ole kiipparistia. Levy on esimerkki siitä, kuinka rennolla mutta ankaralla tekemisellä pääsee hyvään lopputulokseen. Olemme tyytyväisiä albumiin sen ollessa luonnollista jatkumoa yhtyeen metalliselle perinnölle. 

Kiekon mukana ei tule lainkaan sanoituksia. Onko tähän jokin erityinen syy? 

– Ei mitään erityistä. Musiikki on kansainvälinen kieli, ja oletamme, että kuulija tajuaa pointin ilman, että katsoo tekstejä kansivihkosta. Itse sanoituksiin on panostettu, jotta ne olisivat hyviä, ja on ymmärrettävää, jos joitakin harmittaa niiden puuttuminen. Voi olla, että tulevilla julkaisuilla nähdään kansiin painettuja sanoituksia. 

Ette ole enää aivan teinipoikia. Kuinka paljon niin sanottu aikuisten arkielämä rajoittaa heavy metal -harrastustanne? 

– Joo, aikamiehiä ollaan, eli on duunit, perheet, menot ja asiat. Totta kai ne rajoittavat bändihommia, eli pitää miettiä, milloin voi treenata, keikkailla, äänittää ja niin edelleen. Kuviot pystyy yleensä aikatauluttamaan hyvin, eli lopulta rajoite ei ole suuri. Pystymme siis panostamaan yhtyeeseen hyvin. 

– Tämä on meille elämäntapa, ja ehkä siinä onkin homman jatkuvuuden salaisuus läpi vuosien. Bändi on perustettu 2009, ja pidämme välillä hieman taukoa, jolloin hommaan ei leipäänny vaan siinä säilyy tietty tuoreus ja viehätys. 

– Nyt korona-aikana on ollut vääjäämätöntä olla telakalla, kun kevään keikat meni alta. Tämä on ollut kaikille, genrestä riippumatta, ei-toivottu tilanne. Toivottavasti tulevaisuudessa ei tarvitse olla aloillaan saman asian tiimoilta. 

Edustamallanne genrellä on jo pitkä historia ja lukemattomia julkaisuja. Mitä uutta annettavaa teillä on heavy metalille? 

– On hemmetin vaikeata keksiä mitään uutta, koska periaatteessa kaikki mahdolliset kikat ja kujeet on jo käytetty. Se ei ole mitään uutta, että haluamme antaa kuulijalle kiksejä ja hyviä viboja, vaikka lähes kaikki biisimme ovat aiheiltaan synkkiä. Emme siis ole keksimässä pyörää uudelleen, vaan se rullaa pirun hyvin näinkin. 

– Jokainen julkaisumme eroaa tunnelmaltaan ja hengeltään toisistaan, ja Flames from Below’n myötä olemme varmoja, että jatkossa teemme taas jotain meidän mittapuulla erilaista – tai sitten samanlaista, jos siltä tuntuu. 

Kotikaupungistanne Kuopiosta on tullut merkittäviä kotimaisia metallibändejä. Mikä kaupungin skenen tila on tänä päivänä? 

– Kaikki vanhan koulukunnan hevirokkarit ja nuoremmatkin hevarit muistaa ja tietää Tarotin, siitähän kaupungin heviskene silloin kauan sitten alkoi. Nykytilanne on mielestäni loistava, eli on paljon loistavia muusikoita, joilla on kyky ja visio tehdä musiikkia. Pidempään toimineet rock- ja metallibändit porskuttavat vahvasti, ja mukaan on tullut paljon hyviä nuoria porukoita.

Julkaistu Infernossa 7/2020.