”Emme voi toistaa samoja kliseitä yhä uudelleen ja uudelleen” – haastattelussa Enforcer

Enforcerin uudella pitkäsoitolla ryhmän tunnistettava soundi on päivitetty elementeillä, jotka saavat speed metalin nimeen vannovien hc-fanien kulmakarvat koholle.

28.09.2019

uonna 2004 Ruotsin Arvikassa perustetun yhtyeen johtohahmon, laulavan kitaristin Olof Wikstrandin fiilis on korkealla. Syy tähän on luonnollisesti Enforcerin uusi studioalbumi Zenith, joka näkee päivänvalon 26. huhtikuuta. 

– Levyhän on ollut valmiina jo viime syksystä. On todella helpottava tunne, kun biisit, joiden parissa on paininut parhaimmillaan useamman vuoden ajan, alkavat hahmottua ja saavat lopullisen muotonsa, Wikstrand huokaisee tyytyväisenä.

Enforcer on pitänyt yllä varsin tiivistä julkaisutahtia, ja levyjä on ilmaantunut kahden kolmen vuoden välein. Zenithin kohdalla aikataulu kuitenkin venyi tavallista pidemmäksi. 

– Viime levyn [From Beyond, 2015] kiertuesykli oli todella hektinen. Teimme sen tiimoilta reilusti yli 200 keikkaa, mikä on meille paljon. Tien päällä ollessani en pysty keskittymään uusiin biiseihin, joten meidän piti vain odottaa rundin päättymistä ja taukoa päästäksemme sävellysmoodiin. 

– Kiertueella ollessa sitä roikkuu jatkuvasti samankaltaisissa rokkiklubeissa ja tapaa vain rokki-ihmisiä. Sellainen yksipuolinen ympäristö ei ole kovin inspiroiva, vaan sillä on huono vaikutus säveltämiseen. Kaikki alkaa kuulostaa samalta. Siksi teen musiikkia mieluummin kaikessa rauhassa kotona. 

Hurja kiertueaikataulu aiheutti myös sen, että kitaristi Joseph Tholl jäi sivuun vuonna 2015. Hänen saappaissaan on siitä lähtien seisonut Jonathan Nordwall, jonka tuurauspesti vakinaistettiin vuoden alussa. 

– Olemme todella aktiivinen bändi, ja ehkä se vain oli Josephille liikaa. Hän ei ollut enää sataprosenttisesti mukana. Joseph on mahtava tyyppi ja meillä oli todella hauskaa yhdessä, mutta Jonathan toi bändiin uutta verta ja tuoreutta, joka inspiroi ainakin minua suuresti. Hän antoi mielestäni koko bändille energiabuustin, Wikstrand kehuu. 

– Suurin osa uuden levyn materiaalista oli kuitenkin jo tehty ennen kuin Jonathan otettiin virallisesti bändiin, joten hänen panoksensa kuulunee enemmän vasta seuraavalla levyllämme. 

Uuteen malliin pehmommin 

Enforcerilta on totuttu kuulemaan vahvasti perinnetietoista, brittihevin uudelle aallolle, thrashille ja speedille syvään kumartavaa metallia, jossa 1980-luvun judaspriestit, ironmaidenit, metallicat, exciterit ja saxonit on tuotu tähän päivään tyylikkäästi ja asenteella. 

Zenithillä puhaltavat kuitenkin eri tuulet, minkä johdosta kovimmat pittimaakarit ja vauhtiveikot tulevat varmasti höristelemään korviaan ja kohottelemaan kulmakarvojaan. Levyn kappaleissa on tällä kertaa enemmän kaikuja 80-luvun hard rockista, glamista ja jopa popista. Bändin sosiaalisen median kanavissa uusia singlejulkaisuja onkin verrattu muun muassa Scorpionsiin, Mötley Crüehun, Europeen ja Bon Joviin. 

– Minähän rakastan Bon Jovia, joten minulle tuo on pelkästään kehu! Wikstrand nauraa ja rauhoittelee, ettei bändi ole alkanut pehmoilla ja mukana on edelleen paljon tutun nopeaa tykittelyä. 

– Halusimme pysyä soundillemme uskollisina, mutta tuoda myös mukaan paljon uusia ja erilaisia elementtejä. Tämä on jo viides levymme, joten kehittyminen on luonnollista. Emme voi toistaa samoja kliseitä yhä uudelleen ja uudelleen. 

– Jos jatkaisimme vain samaan vanhaan malliin, biisien tekeminen tulisi aina vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Olimme hioneet vanhasta soundistamme täydellisen ja saavutimme mielestäni pisteen, josta ei voinut enää parantaa. Oli siis luonnollista lähteä tutkimaan uusia polkuja. 

Astrofysiikkaa ja kauhuelokuvia 

Jos musiikissa on uusia elementtejä, myös lyriikkaosastolla on menty eteenpäin. Wikstrandin mukaan sanoituksiin kiinnitettiin Zenithillä aiempaa enemmän huomiota. 

– Sen sijaan, että olisimme vain heitelleet aiempien levyjen tavoin paljon kliseitä ja hakeneet inspiraatiota muiden bändien sanoituksista, innoitusta haettiin tällä kertaa asioista, jotka ovat meille relevantteja ja merkitsevät jotain. Halusimme peilata ympärillämme tapahtuvia asioita ja juttuja, jotka ovat meille tai ainakin minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, Wikstrand kertoo. 

Kovin kauas perinteisistä heavy metal -teemoista ei nytkään mennä, sillä sanoitukset vilisevät kuolemaa, pahoja voimia ja muita synkkiä juttuja. Minkäs teet, kun sanoittaja luettelee kiinnostuksensa kohteiksi okkultismin ja elämän pimeään puoleen liittyvät asiat. Wikstrandin mukaan ideoita napattiin myös kirjoista ja elokuvista, jotka ovat tehneet vaikutuksen. 

– Esimerkiksi One Thousand Years of Darkness perustuu löyhästi City of the Living Dead -kauhuelokuvaan, Ode to Death taas 2001: Avaruusseikkailuun. The End of a Universe on puolestaan saanut vaikutteita astrofysiikasta ja modernista tieteestä, joista olen kiinnostunut, Wikstrand avaa. 

Wikstrand myöntää olevansa tekstittäjänä todella epävarma, ja kappaleita syntyisi varmasti paljon enemmän, jos sanoittaminen kävisi luontevammin. Osin tästä syystä yhtyeen aiemmilta levyiltä on löytynyt myös instrumentaaleja, mutta Zenithille sellaista ei tullut. 

– Meillä oli kyllä yksi instrumentaali työn alla, mutta se tippui lopulta pois. Se oli mahtava biisi, mutta emme saaneet sitä sellaiseen muotoon, jonka se mielestämme ansaitsee. Kenties se saadaan valmiiksi ja julkaistaan joskus myöhemmin. 

Yhtye yllättää myös julkaisemalla Zenithistä erikseen espanjankielisen version. Idea siihen tuli Wikstrandin muusikkoystävältä, joka on julkaissut levyjään Latinalaisessa Amerikassa hyvällä menestyksellä. Käännöstyössä on auttanut Wikstrandin chileläinen tyttöystävä. 

– Latinalaisesta Amerikasta löytyy maailman parhaat fanit ja olemme kiertäneet siellä paljon. Halusimme näin kiittää ja antaa heille jotain takaisin. 

Perinnöstään ylpeä 

Zenithin äänitysten aikoihin Enforcerin esikoispitkäsoitto Into the Night täytti pyöreät kymmenen vuotta. Wikstrand kuvailee hetkeä tajunnanräjäyttäväksi. 

– Hitto vie, kymmenen vuotta! Mutta niin se aika vain rientää, parempi tottua ajatukseen. Yksi sormien napsautus, ja yhtäkkiä olemmekin jo vuodessa 2045, hah hah! 

Wikstrand sanoo olevansa tyytyväinen siihen, millaisen jäljen ja perinnön yhtye on onnistunut jo nyt jättämään. Erityistä ylpeyttä hän tuntee siitä, että bändi on saanut julkaistua jo viisi pitkäsoittoa. 

Eikä Enforcerilla ole aikomustakaan alkaa jarrutella: loppukevät ja kesä menevät Eurooppaa ja festareita kiertäen, ja syksyllä on vuorossa pitkä Pohjois-Amerikan-kiertue kalifornialaisen thrash metal -yhtyeen Warbringerin kanssa. Sen jälkeen ei ole tiedossa mitään kiveen hakattua, mutta pidempi Euroopan-kiertue on suunnitteilla. Myös Suomeen olisi Wikstrandin mukaan enemmän kuin mukava tulla taas keikkailemaan. 

– Jos meidät kutsutaan, tulemme erittäin mielellämme. Rakastan Suomea ja meillä on aiemmilta reissuiltamme paljon hyviä muistoja. Jos minä saisin päättää, soittaisimme siellä jatkuvasti, Wikstrand kehuu ja sanoo muistavansa erityisen lämpimästi yhtyeen kymmenen vuoden takaisen ensimmäisen Suomen-visiitin. 

– Olimme luonnollisesti soittaneet jo paljon keikkoja Ruotsissa, mutta oli iso yllätys, miten paljon parempi skene Suomessa oli. Olimme aivan ihmeissämme, kun jo ensimmäisillä keikoillamme oli niin paljon jengiä, vaikka olimme vasta uramme alkuvaiheessa. Se oli todella siistiä!

Julkaistu Infernossa 4/2019.

Lisää luettavaa