Uusimaalainen Denigrate julkaisee tulevana perjantaina neljännen albuminsa To the Goddess Unknown. Inferno tarjoaa levyn jo nyt kuunneltavaksi yhdessä laulaja Galzi Kallion toimittamien, kappaleiden saloja avaavien kommenttien kera.
Crystal Rest
– Tämä on mielestämme ilmiselvä ensimmäinen ulostulo levyn kauhukammiosta: helvetin synkkä, pitkä ja monitulkintainen sävellys.
– Tapani mukaan lyriikat ja tematiikka on raavittu ei niin kovin purkkapop-hengessä ranskalaisrunoilija Paul Verlainen innoittamana. Tietty tekstin ajattomuus ja pyrkimys musiikin taustatarinaksi on läsnä, sillä pyrin aina tekemään kaikkeni että pilaan mahdollisimman vähän näiden kerta kaikkiaan nerokkaiden muusikoiden sävellyksiä.
The Ethics of Loss
– Kappale on levyn pitkän kaavan uljas ja tyylipuhdas edustaja, jossa hidas, herkkä ja raaka kohtaavat. Yli seitsemän minuutin mitallaan se tarjoaa matkan uskon, toivon ja maallisen elämän tuolle puolen esittäen vain näkemyksiä ja kysymyksiä sekaantumatta lainkaan vastauksiin. Onko kulkemamme polku jo ennalta päätetty, ja jos, miksi vastustelemme?
Under Ether
– Levyllä, jossa ei pitänyt olla ilmeistä tarttumapintaa lainkaan, vaan pelkkää hetki sitten loppuneesta teini-iästämme tuttua kaivamisen, periksiantamattoman paneutumisen ja sitä kautta löytämisen intoa. Voidaanko tätä ironisesti luonnehtia pettymykseksi tässä kontekstissa?
– Kappaleen sanoitukset kuvailevat levyn feminiiniteeman alla yhteyden ja merkityksen hakemisen tarvetta. Paniikkia, joka seuraa torjutuksi tulemisesta. Ihailua, joka janoaa vastakaikua. Peräkammaria, joka odottaa ja odottaa.
The Apparition of One
– Biisi oli toinen sinkku tulevalta pitkäsoitolta ja sen tarina ruotii kenen tahansa sielun omaavan yksilön tarvetta tuntea ja saada yhteys johonkin merkitykselliseen. Joskus keinoja kaihtamatta ja seurauksia miettimättä vain hetken tarpeen tunnustaen ja tunnistaen. Tästä alkukantaisesta tarpeesta alkaa moraalinen valinta, johtaen nonkonformistisuuteen tai yleisesti hyväksyttyyn.
– Biisi on levyn hieman melodisempaa laitaa hittimittaa silti vahvasti karttaen. Ensimmäisenä sävellyksenä se avasi uuden aika- ja avaruusikkunan alkaen kirjoittamaan itse itseään jatko-osaksi ja vastakohdaksi edelliselle Blackguard-albumille.
One Who Holds the Balance
– Kappale on kädenojennus ysäri-black metalin suuntaan Denigraten tapaan. Biisi, jollaista levyn tunnelma suorastaan huusi ollakseen kokonainen.
– Laulu kertoo hyvyyden ruumiillistuma Prudentian kaltaisesta kaikkeuden ja järjen ylläpitäjästä, joka toisin kuin esikuvansa ottaa ennen kuin armahtaa aseinaan peili ja käärme.
Sesame and Lilies
– Kappale sisältää järjettömän monipuolisen kavalkadin äänimaisemaa, jossa hauras ja lyijynraskas nivoutuvat yhteen kuin lasilla päällystetty purkupallo, kuin death metalilla päällystetty sonaatti.
– Biisi kertoo tarinan henkisyyden puutteesta kärsivästä taiteilijasta, joka syyttää tilastaan kaikkia muita paitsi itseään: muusaansa, sulkakynäänsä, kattoa, seiniä ja lähtökohtiaan.
– Valitusvirsi, johon kaikkien meidän on helppo samaistua, mutta josta on vaikeampi nostaa itsensä niskaotteella ylös ja kohdata omat puutteensa. Tästä on tie ylös tai alaspäin, koska muuttumattomuus ei ole ratkaisu. Kumman sinä valitset?
In the Light
– Levyn skandinaavisin kappale ja jopa suomalaisuuteen päin kallellaan oleva eepos, jossa käväistään melankolisuuden ”väärällä” puolella pilkkimässä vesillä, josta harva palaa.
– Ison soinnin ja raskaan taakan takaa biisistä erottuu myös langanohut toivo siitä mitä voisi olla jos…
Semidiapente
– Ehdottomasti yksi albumin tärkeimmistä kappaleista, jonka tarttuva melodia kuvaa suomalaista surumielistä luonteenlaatua, josta löytyy myös kauneutta tai jopa pelkoa aiheuttavaa aavemaisuutta niille joille se ei ole synnynnäisesti tuttua.