Epätrendikästä heavy metalia – haastattelussa Satan’s Fall

Kotimaisen Satan’s Fallin esikoisella raikaa melodinen heavy metal, jonka ytimessä elää ikiaikainen kapinahenki.

Ensimmäinen levynne Final Day on pian ulkona. Syntyikö albumi kivuttomasti? 

– Suhteellisen, mutta olihan mutkiakin välillä matkassa. Itsensä kanssa sai painia ehkä eniten, koska takaraivossa kolkutti koko ajan ajatus: ”Ei riitä, että levystä tulee hyvä, vaan sen pitää olla helvetin hyvä”, kitaristi Tomi Mäenpää muistelee. 

– Albumista tuli varmasti parempi kuin kukaan meistä osasi kuvitella. Hyvä niin, koska tästä on helpompi jatkaa seuraavan työstämistä. 

– En usko, että mikään levy syntyy tuosta vain, laulaja Miika Kokko puolestaan mietiskelee. 

– Ainakin itse sain aluksi painia biisinkirjoituksen kanssa, kun hain omaa ääntäni ja sitä, miten halusin sanoa asiat tämän bändin puitteissa. Melodiat syntyivät aika puhtaalla intuitiolla, ja väittäisin, että jokaisesta biisistä löytyy tarttuvia melodioita ja isoja kertsejä. 

– Kuten Tomi jo sanoikin, tarkoitus oli tehdä tästä levystä niin helvetin hyvä, että sitä kuuntelisi itsekin. Kun ollaan kranttuja, niin totta kai se vaatii aikamoista vääntöä, että on itse tyytyväinen. 

Albumin sanoitukset pyörivät ilmeisesti maailmanlopun tunnelmissa. Pohjaavatko sanat faktaan vai fiktioon?

– Lyriikat liikkuvat niin nykyisessä maailmantilanteessa – joka oli päin helvettiä jo ennen nykyistä menoa – ja pään sekoamisessa, kuten myös aivan puhtaissa puupääheviralleissa, Kokko jatkaa. 

– Lohikäärmeistä ja miekoista ei varmasti tulla ikinä laulamaan, koska ollaan sen verran ankeita jätkiä. Mieluummin sitä purkaa omaa vitutustaan näitä kanavia pitkin, ettei tarvitse sitten pubissa tilittää huonoa elämää. 

Bändinne nimi oli ennen Satan’s Cross ja teiltä löytyy myös Metal of Satan -ep (2016). Mitä saatana kuvastaa tapauksessanne? 

– Kutsuimme tosiaan itseämme aluksi Satan’s Cross -nimellä, mutta samoihin aikoihin joku meksikolainen black metal -yhtye ehti napata nimen ja julkaista materiaalia ennen meitä, Mäenpää tokaisee. 

– Lähdetään siitä, että emme ole mitenkään hengellisiä tyyppejä. Saatanan tarina Raamatussa on kuitenkin hauska: hänet heitetään pois taivaasta, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta Jumalaa ja alkoi etsiä omaa tahtoaan. Tällainen kapinallishenkinen toiminta auktoriteetteja vastaan sopii hyvin heavy metaliin. 

Minkä bändien ystäville koette Satan’s Fallin musiikin uppoavan? 

– Varmasti perinteisemmän heavyn, speedin ja power metalin sekä toivottavasti myös hyvän kasaripopin ystäville. Jätetään nimien pudottelu ja leimakirves joillekin muille, vaikkapa kuuntelijoille. 

Mitä yhtyeen tulevaisuus pitää sisällään? 

– Ei ainakaan keikkoja, koska korona tulee pilaamaan aivan varmasti koko ensi vuodenkin. Nyt työstetään jo seuraavaa täyspitkää, johon taitaa olla kasassa neljän kappaleen aihiot. Tähdätään joka julkaisulla korkeammalle niin musiikillisesti kuin menestyksellisesti. Me halutaan tuoda tällainen epätrendikäs heavy metal takaisin jengin huulille.

Julkaistu Infernossa 10/2020.