Fokus tarttuvissa kappaleissa – haastattelussa Mors Principium Est

Melodisen death metalin kärkinimiin jo pitkään kuulunut Mors Principium Est pitää tutun linjansa myös seitsemännellä studiolevyllään.

Moni on sanonut Sevenin olevan paluuta alkuaikojenne meininkiin. Pystytkö allekirjoittamaan tämän? 

– Joo, moni on todellakin maininnut niin. Itse en kyllä kauheasti löydä yhtäläisyyksiä kolmen ensimmäisen levyn kanssa, solisti Ville Viljanen tuumailee. 

– Mielestäni Seven on Dawn of the 5th Eran ja Embers of a Dying Worldin [2014, 2017] sekoitus… Ja jos tarkoitetaan yleistä fiilistä, niin ei sekään mielestäni osu yksiin kolmen ekan levyn kanssa. En tiedä. Ihmiset näkevät ja kuulevat välillä asioita hyvin eri tavalla, joten ehkä vika on minussa. 

Albumin rummut soitti yllättäen bändissä viimeksi vuonna 2007 esiintynyt Marko Tommila. Kuinka näin? 

– Marko tuli mukaan, kun liverumpalimme Iiro [Aittokoski] ei ollut kykenevä soittamaan, joten tarvitsimme rumpalin, jonka tiesin tarpeeksi hyväksi tehtävään. Marko suostui heti, joten eipä minun tarvinnut edes miettiä muita vaihtoehtoja 

Teillä on paljon tarttuvia kappaleita. Heitättekö paljon tavaraa roskakoriin vai hyödynnättekö kaikki sävellykset? 

– Tarkoitus on ollut kirjoittaa tarttuvia juttuja, jotka jäisivät ihmisten päihin jumiin. Hyvä jos niin on onnistuttu tekemään! 

– Tavoite on heittää roskiin niin vähän kuin mahdollista. Jos jokin riffi ei toimi heti, yritämme hieman muokata sitä, jotta saisimme sen toimimaan. Välillä muokkaus ei riitä ja riffi ei yksinkertaisesti kelpaa levylle, joten silloin se tietenkin lentää roskiin. Yleisesti ottaen tämä on kuitenkin harvinaista.

Koronarajoitusten on arveltu iskeneen kovimmin keskisuuriin bändeihin. Kuinka tämä kaikki on vaikuttanut Mors Principium Estiin? 

– Veikkaisin, että korona iski kaikkiin melko samalla tavalla. Samat rajoitukset ne on niin isoilla kuin pienemmilläkin bändeillä. Erot tulevat luultavasti parhaiten näkyviin silloin, kun rajoitukset poistuvat ja yhtyeet voivat taas keikkailla. Jokainen haluaa keikalle samaan aikaan, ja mitä pienempi nimi on kyseessä, sitä vaikeampi on saada keikkaa. 

– Väittäisin, että isommat bändit vievät silloin vapaat keikkapaikat ja pienemmät joutuvat jäämään odottamaan vuoroaan. Sama juttu rundien suhteen. Kun isot esiintyjät alkavat valita lämppäribändejä, on hieman vaikeaa saada pienempi bändi esille – ellei sitten ole hyviä suhteita tai rahaa. 

– Morssiin korona vaikutti niin, että pari keikkaa jouduttiin perumaan tai siirtämään, ja Euroopan-rundin aikataulua on siirretty tällä hetkellä kerran. Vähän näyttää nyt siltä, että joudumme aikatauluttamaan rundin jonnekin loppuvuoteen – jos silloin on enää vapaita aikoja ja keikkapaikkoja tarjolla. 

Metallimusiikki koetaan usein vihaisten nuorten ihmisten juttuna, jonka kautta on hyvä purkaa aggressioitaan. Mitä metallin soittaminen merkitsee sinulle tänä päivänä? 

– Niin no, minulle siinä ei ole ikinä ollut kyse aggressioiden purkamisesta, Viljanen heittää. 

– Olen vain tykännyt metallista niin kuuntelijana kuin soittajana. Nuorempana haaveilin kylläkin olevani rumpali, ja itse asiassa haaveilen vieläkin, mutta jostain syystä päädyin laulajaksi. En ole juurikaan katunut, mutta kyllä se rumpujensoitto olisi silti paljon hienompaa. Laulajana on tosin helppo olla, kun roudattavana on vain mikrofoni, hah hah.

Julkaistu Infernossa 1/2021.