Vuonna 2021 Fathers, Brothers, and Sons: Surviving Anguish, Abandonment, and Anthrax -muistelmateoksen ja viime vuoden slopulla soolodebyyttinsä julkaissut Anthrax-basisti Frank Bello vieraili hiljattain Bryan Reesmanin haastateltavana tämän Side Jams -podcastissa ja muisteli kaikenlaisia outoja ja erikoisia sattumuksia elämänsä ja uransa varrelta. Yksi varsin ällöttävä muisto Anthraxin alkuajoilta kertoo karua kieltä siitä, miten rankkaa tulevalla thrash metal -suuruudella oli bändin varhaisvuosina.
”Olen tehnyt tätä 40 vuotta ja sinä aika nähnyt kaikkea todella halvoista ja kuvottavista kaikkein huippuluokan huoneisiin. Kun aloitimme, olit onnekas, jos ylipäänsä sait sängyn. Rahaa ei ollut. Keikan jälkeen menet nukkumaan ja toivot vain, että sänky on puhdas. Joskus olet kuitenkin niin uuvuksissa, että kaadut suorilta sänkyyn ja haluat vain sammahtaa. Juuri ne ovat niitä hetkiä, jolloin täytyy olla erityisen varovainen”, Bello alustaa.
”Eräänä aamuna heräsin hotellista ja… Tiedätkö sen hevoskohtauksen Kummisedästä? No, hevosta ei ollut, mutta verta oli. Sitä todellakin oli. Se oli lakanoiden alla, joten en ollut huomannut mitään kun väsyneenä kaivauduin petiin. Kilahdin siitä totaalisesti, sillä – ja tämä on täysin totta – se ei ollut edes vanhaa verta. Joku oli varmaankin luovuttanut huoneensa ja kenties sijannut vuoteen siten, että siivooja ei ollut enää koskenut siihen. Mutta ei se vuode ollut sijattu.”
”Kiljuin niin paljon kuin keuhkoistani lähti. Ensin ajattelin, että se olen minä. Mistä minä vuodan, vuodanko nyt kuiviin? Sitten menin alas vastaanottoon… Ei siellä ollut mitään vastaanottoa, vain joku tyyppi sermin takana, joka ei halunnut tulla häirityksi. Raivosin hänelle, etten todellakaan maksa huoneesta, koska nukuin jonkun veressä! Se oli kuvottavaa.”
”En tiedä, mistä siinä oli kyse. Oliko se joku seksuaalinen juttu vai mitä helvettiä. Mutta minä olin siinä veressä ja se oli kuvottavaa. Ajattelin heti, että sainko nyt jonkun tartunnan. Kaikki sellaiset ajatukset tulvivat heti mieleen.”
