Haastis: Einherjer – Perinteitä elvyttämässä

28.10.2011

Vuosia kateissa ollut Einherjer palaa näyttämölle. Vakuudeksi uudesta tulemisestaan bändi tarjoaa uransa parhaan levyn.

Teksti: Joni Juutilainen www.einherjer.com

Norrøn on selkeästi Einherjerin tähänastisen uran ammattitaitoisin ja paras tuotos. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että kun maanläheinen ja aidoista lähtökohdista kumpuava pakanametalli kuulostaa ”liian hyvältä”, musiikki on menettänyt suuren osan tehostaan ja sielustaan.

Mitä mahtaa yhtyeen rummuista ja koskettimista vastaava Gerhard Storesund (alias Ulvar) olla tästä mieltä?

– Mielestäni musiikkimme on melko vanhakantaista viikinkimetallia. Saamme paljon vaikutteita kansanmusiikista, mutta se on silti selkeästi metallia. Yritämme aina saada parhaan mahdollisen tuotannon levyillemme, joten elämme siinä uskossa, että meidän ei tarvitse yrittää soittaa paskasti ja kuulostaa huonolta luodaksemme aitoa viikinkimetallia.

– Olemme äänittäneet paljon hiotumpiakin levyjä, kuten esimerkiksi Blotin (2003) ja Norwegian Native Artin (2000). Norrønille haimme mahdollisimman luonnollista ja orgaanista fiilistä, ja halusimme levyn soundaavan edellisiä levyjämme akustisemmalta ja rouheammalta.

Norrøn on ensimmäinen Einherjer-albumi, jonka sanoitukset ovat kokonaan norjaksi, mikä on hieman outoa, sillä moni norjalainen metallibändi aloittaa uransa laulamalla äidinkielellään ja siirtyy hiljalleen englantiin.

Mikä oli perimmäinen syy kirjoittaa sanoitukset kokonaan norjaksi?

– Teemme tätä kamaa enimmäkseen itseämme varten, emmekä koe, että meidän tarvitsee todistella muille mitään. Minusta norjaksi kirjoitetut sanoitukset kuulostavat paremmilta, ja koska käytimme tällä kertaa paikallista murretta, se tuntuu aidommalta. Testasimme samaa jo parilla Blotin biisillä, ja homma tuntui toimivan hyvin jo silloin.

Edellisestä levystänne Blotista on aikaa noin kahdeksan vuotta. Oliko Norrønin työstäminen vaikeaa näin pitkän tauon jälkeen?

– Tauon aikana kirjoitimme thrash metalia toiselle bändillemme Batteredille, jonka musiikki on täysin erilaista. Meidän täytyi muuttaa ajatusmaailmamme täysin, jotta pääsimme takaisin kiinni Einherjerille tuttuun grooveen. On paljon haastavampaa kirjoittaa biisejä Einherjerille.

– Muutimme hieman totutun tekotapamme suuntaa, kun päätimme millaisia kappaleita kirjoitamme uudelle levylle. Halusimme tehdä ehdottomasti jotain uutta ja odottamatonta.

Muutamat black-, folk- ja pakanametallibändit ovat joutuneet vaikeuksiin ANTIFAn kanssa – useimmissa tapauksissa täysin syyttä. Onko Einherjerillä ollut ongelmia äärivasemmiston kanssa?

– Meillä ei ole ollut ongelmia ANTIFAn kanssa, vaikka tietämättömillä ihmisillä tuntuu olevan tapana liittää pakanalliset symbolit äärioikeistolaisuuteen, näin se vain menee. Äärivasemmistolaisten päähän on aivan turha takoa järkeä, sillä he muodostavat havaintonsa ja mielipiteensä täysin oman mielensä mukaan.

[alays teksti=”Tietämättömillä ihmisillä tuntuu olevan tapana liittää pakanalliset symbolit äärioikeistolaisuuteen, näin se vain menee.”]

– Meitä ei politiikka kiinnosta lainkaan, kerromme vain tarinoita kulttuurillisesta perimästämme. Jos se on jonkun mielestä väärin, haistakoot vitut!

– En muuten voinut olla huomaamatta dominoivaa sinistä väritystä ANTIFAn nettisivuilla. Ainakin minä yhdistän sinisen värin oikeistolaisuuteen, joten eiköhän sivujen väritys pitäisi olla pikemminkin syvänpunainen tai jotain muuta vastaavaa…

Norja on tunnettu black metalin ohessa myös hyvistä folk- ja pakanametallibändeistään. Ovatko norjalaiset nuoret jotenkin erityisen kiinnostuneita maanne historiasta ja kulttuurista?

– Täällä on kyllä muutamia tämän genren bändejä, mutta koska Norja on niin pieni maa, myös fanikanta on melko pieni. Mielestäni viikinki- tai pakanametalliskene ei ole mitenkään iso juttu Norjassa, ja esimerkiksi meidän kohdeyleisömme tuntuu olevan lähinnä Etelä- ja Keski-Euroopassa. Black metalilla on edelleen paljon vahvempi jalansija täällä Norjassa.

Musiikkianne kutsutaan lähes poikkeuksetta viikinkimetalliksi. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Onko olemassa edes todisteita siitä, että viikingit olivat musikaalisia ihmisiä?

– Viikingit olivat musikaalisia, ja noilta ajoilta on löydetty joitain soittimia. Heillä oli myös vahvat juuret bardilaisessa runoudessa. Tästä ei tiedetä paljoakaan, etenkään sitä, miltä heidän musiikkinsa kuulosti.

– Meillä ei ole koskaan ollut aikeita luoda uusiksi autenttista viikinkimusiikkia, sillä me olemme vain metallibändi, joka ammentaa osan inspiraatiostaan skandinaavisesta folkmusiikista. Viikinkimetalli kuvaa pikemminkin teemoja joita käsittelemme, eli pohjoista mytologiaa ja viikinkien historiaa.

Soittamanne musiikki on suosittua omassa genressään, mutta herättää valtavirtaisessa yleisössä lähinnä naureskelua ja torjuntareaktioita.

Samoista aihepiireistä on hyväksyttyä kirjoittaa kirjoja ja elokuvia, mutta viikinkiaiheista musiikkia pidetään usein lapsellisena. Oletteko törmänneet tällaiseen palautteeseen?

– Joo, uskoisin, että nämä aihepiirit tappavat aika monen ihmisen mielenkiinnon musiikkiamme kohtaan. Näitä asioita on käsitelty melko lapsellisella tavalla jo niin kauan, että ihmiset eivät osaa ottaa tällaista musiikkia oikein tosissaan.

– Tämä on marginaalinen genre, jonka parissa pyörii pieni joukko siitä aidosti kiinnostuneita ihmisiä. Meidän kulttuurillisesta perimästämme on hienoa ammentaa aiheita eeppiseen musiikkiin. Viikinkimetalli on melkoista nuorallatanssimista, sillä näitä aiheita on käsiteltävä kunnioittaen ja huolella, sillä muuten homma lipsahtaa helposti komedian puolelle.

– On hieman huvittavaa, että esimerkiksi black metalissa monet toimivat täysin päinvastoin. Kauhun ja satanismin innoittamia elokuvantekijöitä ei kutsuta satanisteiksi, mutta jos käsittelet näitä asioita musiikissasi, siitä tulee välittömästi paljon henkilökohtaisempaa ja uskottavampaa.

Mikä mahtaa olla bändin uran tiukin Spinal Tap -henkinen tapaus?

– Odin Owns Ye All -levyn (1998) äänitykset olivat melkoista spinaltapia. Tuntui siltä, että Bill ja Ted kontrolloivat tekemisiämme koko ajan! Sen ohella meidän kiertuebussimme ovat hajoilleet, jättäen bändin jäseniä outoihin maihin, ja niin edelleen, mutta tällaista se on soittaa metallibändissä.

Lisää luettavaa