Herääkö death metal -kokoonpano Chaosbreed kuolleista? – ”Tässä juuri asiaa fiilisteltiin pari viikkoa sitten…”

Esa Holopainen ja Oppu Laine suunnittelevat HM-2 -pedaalien kytkemistä päälle

Chaosbreed wanhoina hyvinä aikoina.
Kuva: Century Media

Haastattelimme Amorphis-kitaristi Esa Holopaista tämän tulevan Silver Lake -sooloalbumin tiimoilta toukokuun Infernoon. Sattumalta keskustelu eksyi myös death metaliin, ja puheeksi nousi yhtye lähes parinkymmenen vuoden takaa.

Chaosbreedin muodostivat Holopainen, Olli-Pekka Laine (Amorphis, Barren Earth), Marko Tarvonen (Moonsorrow, Barren Earth), Nalle Österman (ex-Gandalf, ex-Lullacry, ex-Shaman) ja Taneli Jarva (ex-Sentenced, ex-The Black League, Poison Whisky). Viisikko julkaisi Unleashed Carnage -ep:n (2003), Brutal -albumin (2004) ja splitin Rytmihäiriön kanssa vielä samana vuonna. Tämän jälkeen Chaosbreedista ei ole kuultu.

Kun tämä kalmankatkuinen muisto nostettiin esille Holopaiselle haastattelun tuoksinnassa, ajoitus oli liki täydellinen.

– Hauskaa että mainitsit, koska Oppun kanssa tässä juuri asiaa fiilisteltiin pari viikkoa sitten! Holopainen paljastaa.

– Oppu oli jutellut asiasta Markon, ja olikohan se puhunut Tanenkin kanssa, että olisi kiva tehdä taas jotain! Tehtäisiin ihan paineettomasti vaikka pari biisiä vanhaa kunnon dödistä, ja se olisi siinä.

– On tästä jo useampi vuosi aikaa, kun Brutalia tuli viimeksi kuunneltua, mutta tuolloin oli pakko fiilistellä, että mitähän sitä oikein tuli aikoinaan tehtyä! Siinä tulvi muistot mieleen, että olihan sitä helvetin hauskaa tehdä, meillä oli kova porukka kasassa, ja siitä syntyi sellainen spontaanikin death metal -levy.

– Nytkin heräsi fiilis, että eihän siinä voi koskaan mennä täysin metsään, kun pääsee HM-2 -pedaalin kytkemään päälle ja fiilistelemään, sekä oikeastaan tuntemaan sitä pörinää, mikä siitä lähtee.

Bändin kokoonpanohan oli jo muinoin melkoinen, varsinkin kun muistelee millaista meininki oli vielä parikymmentä vuotta sitten näissäkin porukoissa. Siinä voi vain arvailla, millaista meno oli keikoilla. Vielä pidemmillä rundeilla olisi saattanut olla jo rock ’n rollin arvaamattomuutta ilmoilla enemmänkin. Nyt meno voisi olla jo vähän rauhallisempaa?

– Kyllähän ne lyhyemmätkin keikkareissut päättyi aika usein oksennukseen! Holopainen nauraa.

– Hurja ajatushan sillä porukalla rundaaminen oli, kieltämättä. Meillähän oli vähän vireilläkin kiertuetta Graven lämppärinä pohjoismaissa. Nalle sitä aikoinaan organisoi, mutta siinä tuli sitten aikataulullisia ongelmia, koska kaikilla oli todella aktiivisia bändejä. Oiskohan meillä ollut Amojenkin kanssa rundi päällekkäin.

– Siihen aikaan ei varmasti oltaisi sekoiluilta vältytty! Nythän me kaikki ollaan tietenkin kasvettu vanhemmiksi. Jarvakin on kuulemma alkanut oikein kunnolla hifistelemään viskejä! Ehkä meidän tulevaisuuden keikatkin olisi sitten ennemmin viskin maistelua?