”It’s about fucking time, right?” Ice-T heittää rennon huolettomalla äänellä, kun tulemme videopuhelun aluksi siihen tulokseen, että edellisestä Body Count -albumista on liikaa aikaa. Peräti viisi vuotta.
Tällä välin maailmaa on ravistellut pandemia, ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt vuosia. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin valtakausi päättyi ja Joe Bidenin alkoi. Haastatteluhetkellä emme vielä tiedä, kuka on oleva USA:n uusi johtaja.
Carnivore-levyn jälkeisistä ajoista riitti siis kirjoitettavaa. Jopa liikaakin. Tilanne vaati sulattelua jopa Ice-T:ltä.
– Pistimme paljon ajatusta Carnivorelle, ja kun emme päässeet vetämään keikkoja sen tiimoilta, arvaa mitä levy-yhtiö oli asiasta mieltä? Hehän tokaisivat, että tehkää uusi albumi, heti, Ice myhäilee päätään pudistellen.
– He eivät täysin ymmärtäneet, että kun Body Count tekee albumin, teemme 20 huolella kirjoitettua kappaletta, joista valitaan tusina levylle. Emme todellakaan ala vääntää toista levyä kahdeksan yli jääneen kappaleen pohjalta. Aloimme kyllä kirjoittaa nopeasti, mutta ideoiden suhteen olin puristettu loppuun. Maailma paloi, mutta kaikki tapahtunut oli jotain niin absurdia, etten halunnut alkaa kommentoida globaalin kiistelyn keskellä, ellei minulla ollut oikeasti sanottavaa.
Body Count on julkaissut 30 vuoden aikana nipun albumeita, ja Ice myöntää, että bändi voisi hyvin nostaa jalat ylös ja nauttia meiningistä.
– Pandemia teki entistä selvemmäksi, että ihmiset kaipaavat todellisia asioita, todellista musiikkia ja todellisia kokemuksia. Keikat sen jälkeen olivat helvetin hyviä. Tiesimme varmuudella, että levyn pitää olla helvetin kova.
– Poikkeusajat antoivat perspektiiviä. Minäkin aloin arvostaa elämän perusasioita enemmän, kun menetin kymmenen ystävää rutolle. Se avasi silmäni ammolleen ja aloin myös miettiä asioita eri kulmista. Korona oli pieni näyte siitä, että maailmanjärjestys voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Vaikken voi muuttaa asioita, voin silti todeta niitä.
Evoluution vastakohta?
Maailma on juuri nyt niin iso sekamelska, etteivät Body Count -biisien aiheet lopu ihan heti kesken.
Itse asiassa niihin ei vaadita edes mielikuvitusta. Riittää, että Ice-T katsoo ympärilleen tai avaa television. Joka tuutista tulee taatusti materiaalia, joka on hullumpaa kuin mihin kenenkään mieli venyisi. Polarisaatio on edennyt niin pitkälle, että Icen kaltaiselle sanoittajalle tuottaa haasteita se, ettei sorru itse polarisaatioon.
– Olemme julistaneet muutamalla viime albumilla, että ihmiskunta koostuu ihmiseläimistä, Ice sanoo ja painottaa jokaisen sanansa tavuja huolella todetessaan, että nykyihminen syntyy ihan uudenlaiseen verenhimoon.
– Se himo on muuttanut muotoaan esihistoriasta, mutta on yhä olemassa. Jos minulta kysytään, ihmiset eivät onnistu ikinä tulemaan toimeen keskenään. Kirjoitan uudella levyllä, että jos Jumala on olemassa, hän voi pahoin katsoessaan sitä kaikkea, mitä teemme tällä planeetalla. Jumala ei olisi ylpeä.
– Utopia ei tule toteutumaan. Oletko ikinä nähnyt elokuvaa, jossa kaikki on tulevaisuudessa hyvin? Ei. Ne kaikki kertovat dystopiasta. Siitä huolimatta, että olemme nähneet varoittavia esimerkkejä tulevaisuudesta ja tiedämme, että toimemme johtavat dystopiaan, kohautamme vain olkapäitämme ja menemme sitä kohti.
Ice hymähtää, etteivät edes science fiction -kirjoittajat usko meidän selviytyvän, ja jos scifi viedään tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen ja riittävän kaukaiseen paikkaan, mitä siitä seuraa? Tähtien sotaa tietenkin, eli sotimista joka tapauksessa.
– Ainoa asia, jonka voimme tehdä aikanamme tällä planeetalla, on yrittää löytää muutamia rauhallisia hetkiä elämäämme, koettaa opettaa lapsemme navigoimaan sotkun läpi ja toivoa, josko joku sittenkin oppisi jotain.
– ”Can I change it? I doubt it. So I write songs about it”, sanelen levyllä. Tarkoitan sitä, ettei minullakaan ole vastauksia ongelmiimme, mutta ainakin voin todeta väistämättömiä asioita ja saada ehkä jonkun ajattelemaan.
Jos lähtee selailemaan varhaisia Ice-T-albumeja tai Body Countin ysärilevyjä, ei tarvitse olla kovin tarkkanäköinen huomatakseen, että niiden aiheet ovat lähes tai täysin samoja kuin nykyään.
Ihmiskunta ei siis näytä menneen ainakaan ratkaisevalla tavalla eteenpäin, vai mitä?
– Minusta käymme evoluution sijaan läpi jonkin sortin ”devoluutiota”, Ice lohkaisee ison virneen kera ja lisää, että ehkä Body Countin seuraavan albumin nimi pitäisi olla Devolution.
– Sosiaalinen media ja internet ovat mahdollistaneet, että näemme ja kuulemme, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Donald Trump on eräänlainen jäävuoren huippu. Hän on tuonut esiin ihmisten todelliset luonnot ja yllyttänyt heitä siihen, että vaikkei olisi mitään todellista käsitystä jostain asiasta, mielipiteitä pitää silti laukoa.
– Puolet amerikkalaisista uskoo, että Trumpin agenda todella on ”Make America great again”, vaikka koko iskulause on ihan kaistapäinen. Trump itsekään ei tunnu ymmärtävän, että Meksiko, Kanada ja monet muut paikat ovat osa Amerikkaa. Trump on liian ääliö tajutakseen, että Amerikka on kokonainen manner eikä vain Yhdysvallat.
Merciless-albumilta löytyvällä Fuck What You Heard -kappaleella todetaan yksitotisesti, että niin kauan kuin on ihmisiä, on myös korruptiota.
– Kenellä tahansa onkaan valtaa, hän käyttää sitä joko suoraan tai mutkan kautta omaksi edukseen, Ice jatkaa selittämistä.
– Trump ei ole presidentti, jonka tarvitsemme, mutta hän saattaa olla presidentti, jonka ansaitsemme. Hän on kuin maskotti kaikelle sille, mitä ainakin puolet ihmisistä tekevät. Uskon yhä yksilöiden fiksuuteen, mutta ihmiskunta on typerämpi, itsekkäämpi, itsetuhoisempi, ahneempi ja kapeakatseisempi kuin ehkä koskaan historiansa aikana.
– Presidentin valtaa ei pidä silti liioitella. Ihmiset luulevat äänestävänsä lompakollaan, mutta olipa presidenttinä kuka tahansa, mikään ei muutu. Hallitus ja korruptio pysyvät. Kun Obama oli presidenttinä, ainakaan minä en rikastunut. Ihan sama kuka Valkoisessa talossa on, verot nousevat, rikkaat rikastuvat ja muut sotivat rikkaiden sotia.
Liioiteltua todellisuutta
Kerrankin, kun bändin jäsen ei kutsu uusinta albumiaan yhtyeen uran raskaimmaksi ja aggressiivisimmaksi, väite pitäisi paikkansa. Ice tokaisee vaatimattomasti Mercilessin olevan tiukkaa jatkoa parille edelliselle Body Count -levylle.
Kyseessä on nimensä mukaisesti armoton metallialbumi, joka tarttuu ensitahdeistaan alkaen kuulijan rinnuksiin ja ottaa tiukan katsekontaktin. Ice sylkee sanomaa päin kuulijan näköä silmiään räpäyttämättä.
– Poikkeusaikana minullakaan ei ollut juuri muuta tekemistä kuin katsoa elokuvia, joten Merciless on aika elokuvamainen albumi, jossa todelliset asiat ovat kuin kappaleiden mittaisia kohtauksia leffasta, Ice kuvailee.
– Nimikappale on vihamielinen kidutuskohtaus. Purgella kuullaan Cannibal Corpsen Corpsegrinderia ja kerromme kansanmurhista. World Warissa totean, että kolmas maailmansota on ollut käynnissä jo hyvän aikaa. Merciless on näkemyksemme dystopiasta, joka ei tapahdu tulevaisuudessa, vaan tässä hetkessä, juuri nyt.
Ice muistelee, että Body Countin musiikkia on kutsuttu ainakin rap- ja nu-metalliksi sekä ”sillä ja tällä ja tuolla nimellä”. Mikään nimityksistä ei ole sopinut sen sanoman sävyyn, jota bändin levyillä kuullaan.
– Siispä aloimme kutsua musaamme grindhouse rockiksi, mikä tulee muuten täysin Quentin Tarantinon Grindhouse-elokuvasta, jossa isotissinen asejalkainen nainen pistää kaiken ihan hevonvitun päreiksi, hah hah!
– Se elokuva [joka on kylläkin kaksinäytöksinen, ja Ice kuvaili juuri sen Robert Rodriguezin ohjaamaa Planet Terror -osuutta] joko säikäyttää kuoliaaksi tai naurattaa katkeamispisteeseen. Sama pätee Cannibal Corpsen liioiteltuun suolistamiseen. Ja myös Body Countiin. Haaste piilee siinä, että nykyään pitää liioitella aika paljon, koska asiat ovat niin helvetin sekaisin. Me teemme sitä alleviivataksemme sanomaamme, ja niin pitää tehdä myös biiseissä.
– Mercilessiä ei todellakaan pidä ottaa liian kirjaimellisesti, mutta minusta ei enää riitä, jos vain sanoo miten asiat ovat. Pitää liioitella, jotta kuulija joutuu miettimään, onko asia todella näin vai vedätetäänkö minua… Ja mikä parasta, aika usein ne kaikkein liioitelluimmatkin yhteiskunnalliset kommenttini ovat aika lähellä totuutta.
Sitten ollaankin tämän kysymyksen äärellä: jos Body Count kirjoittaa äärimmäisiä ja liioiteltuja sanoituksia todellisista asioista, mikä estää kuulijoita ottamasta niitä liian todesta tai suoranaisina kehotuksina tai oikeutuksina erinäisille teoille?
Ice ei suoranaisesti väistä muusikon vastuuta, mutta luottaa yhä Body Countin ydinkuulijakunnan maalaisjärkeen.
– Monet tekstini ovat niin makaabereja ja kuin huutoa tavalliseen keskusteluun verrattuna, että jos joku ei ymmärrä, missä kohtaa lyriikoitani kulkee totuuden ja kärjistyksen välinen raja, en voi tehdä asialle yhtään mitään.
– En voi alkaa varoa. En tässä kontekstissa. Kaikkien on jossain kohtaa ymmärrettävä, että kun Ice-T ja Body Count kirjoittavat lyriikkaa, he eivät ole kenenkään toisen agendalla. Olemme omalla agendallamme. Jos sanon, että Trump on valehteleva sekopää, se ei ole mielipide vaan totuus, ja tuollaiset toteamukset erottaa kyllä joukosta.
Tämän todettuaan Ice kuitenkin myöntää, että mahdollisuus väärinymmärrykselle on aina olemassa. Body Count tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa Cop Killer -kappaleellaan, eikä tarvittu internetiä, jotta sen sanoma käsitettiin väärin.
– Ihmiset eivät ymmärtäneet, ettei Body Count ole sama asia kuin soolomusiikkini. Edes soololevyilläni kaikki eivät hoksanneet, ettei kertojaminä ole aina minä itse.
– Kun julkaisimme Cop Killerin, valtaosa jengistä oli sitä mieltä, että kappaleessa Ice-T yllyttää ihmisiä tappamaan poliiseja. Olen biisissä hahmo, psykopaatti. Ihmiset eivät ymmärtäneet sitä. Body Countin identiteettiä ei ymmärretty alkuunkaan. Nykyäänkin draamanhaluisimmat tyypit käsittävät kaiken väärin himoitessaan kohuja.
Asiantuntijat puhuvat
Hieman ennen haastattelua Ice postasi Instagram-tililleen varoittavan esimerkin siitä, miten ihmisten ajattelu toimii tätä nykyä ja miten sosiaalisessa mediassa voidaan laukoa ihan mitä lystää.
Eräs henkilö ihmetteli Body Count -festarikeikan jälkeen viestipalvelu X:ssä, eikö kukaan pannut merkille, että Ice-T teki lavalla natsitervehdyksen. Ice vastasi viestiin, että kutsuiko tämä henkilö juuri mustaa miestä natsiksi ja kehotti hakemaan apua.
– Asia on niin, että Body Countin keikalla on Body Count -faneja, jotka tietävät tasan tarkkaan, mistä tässä bändissä on kyse. Mutta kun soitamme festareilla, joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, joista joidenkin mielestä olen täysi kusipää, Ice nauraa.
– Siispä kun nostin oikean käteni pystyyn kesken kappaleen, kyseessä oli natsitervehdys. Hän kirjoitti aiheesta X:ään, minä vastasin siihen. Seuraavaksi tämä draamanhaluinen tyyppi oli yhteydessä managereihini. Hän vaati, että vastaukseni poistetaan, koska oli varma, että tulee saamaan tappouhkauksia. You can’t make this shit up.
”World wide web”, Ice muistuttaa siitä, mistä nettiosoitteiden www-liite tulee. Hän sanoo, että vaikka ihmiset käyttävät internetiä päivittäin, moni ei tunnu muistavan, että sinne kirjoitettavat asiat todellakin ovat koko maailman nähtävillä.
– Netti on yksi iso chathuone. Vaikka joissakin palveluissa on nykyään kuvia, kyse on yhä siitä, että kaikki jauhavat paskaa ja seuraajat päättävät, ketä kuunnellaan ja kenen sanomat asiat otetaan todesta.
– Haluan omien seuraajieni näkevän, miten ihmiset ajattelevat. Se kaikki on yhtä suurta vastakkainasettelua. Kilpaillaan vain siitä, kuka aiheuttaa isoimman reaktion. Kuka uskaltaa esittää kaikkein itsevarmimmin jonkin jutun asiantuntijaa. Minua ei kiinnosta moinen. Siksi en väitä tietäväni mistään mitään. Tuon vain asioita esille tavallani.
Netti saa Icen mukaan ihmiset käyttäytymään kuin pikkulapset, mikä näkyy myös verkon ulkopuolella.
– Naapurini hankki ihan äskettäin aseen ja perusteli asiaa sillä, että hänellä on oltava ase, koska jollakin muullakin voi olla, eikä hän aio käyttää sitä, ellei joku muu käytä omaansa.
– Hoksasin somekeskustelun, jossa tämä naapuri oli kuullut jonkun kirjoittavan, että naapurustossamme vainotaan mustia aseiden kanssa. Kyseessä ei ollut mikään fakta tai totuus, vaan juoru ja huhu. Sen perusteella tämä mies, joka ei ollut eläessään käsitellyt asetta, heilui nyt sellaisen kanssa. That’s the world we’re living in, man.
Julkaistu Infernossa 10/2024.