”Jos edes yksi ihminen päätyy kyseenalaistamaan käsityksensä maailmasta albumimme ansiosta, se on vaivan arvoista” – haastattelussa Heaven Shall Burn

Heaven Shall Burn piti vuoden levytystauon, ja albumi–kiertue-rutiinin rikkominen sai saksalaisten luovuuden pulppuamaan toden teolla. Lopputuloksena on 97-minuuttinen tupla-albumi Of Truth and Sacrifice.

13.06.2020

Heaven Shall Burn on pian neljännesvuosisadan ikäinen bändi. Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa Asunderin vuonna 2000, ja nyt bändi on vanhempi kuin sen monet esikuvista olivat debyytin ilmestymisen aikoihin.

– Se tuntuu ihan hullulta! En voi uskoa, että olemme kulkeneet jo näin pitkän matkan, kitaristi Maik Weichert naurahtelee epäuskoisesti. Hän jatkaa kertomalla, että tasavuodet ovat nousseet bändissä esille viime aikoina.

– Puhuimme juuri siitä, että meidän tulisi juhlistaa 25-vuotisiamme jotenkin. Jätimme pari vuotta sitten kaksikymppisemme väliin, emme järjestäneet mitään erityiskeikkoja tai muuta, koska jo pelkkä ajatus sai meidät tuntemaan itsemme vanhoiksi ukoiksi. Taisimme käydä läpi jonkin sortin kahdenkympin kriisiä!

– Kun ajattelen 20-vuotiaita bändejä, mieleeni tulee ensimmäisenä Metallica, Slayer, Iron Maiden ja kaikki muut idolimme, jotka käynnistivät uransa joskus 80-luvulla. Minusta tuntuu, että ne bändit ovat yhä samanikäisiä kuin aloittaessamme! Meistä itsestämme on vain tullut jossain välissä keski-ikäisiä.

Hetken hengähdettyään Weichert muuttuu hieman pohdiskelevammaksi.

– Toisaalta olen todella ylpeä siitä, että olemme jatkaneet näin kauan. Minusta tuntuu, ettei muusikoilla ole enää oikein pitkäjänteisyyttä rakentaa pitkää uraa. Jos bändielämää on joskus verrattu avioliittoon, niin ne ovat sukua myös tässä mielessä: moni bändi hajoaa heti ensimmäisiin ongelmiin tai vastoinkäymisiin.

– Olemme onnistuneet säilyttämään tekemisen nälän, ja haluamme yhä kokeilla uusia asioita. Se taitaa kuulua musiikistamme, koska uuden levyn ensimmäiset videot ovat herättäneet valtavasti intoa Amerikassa ja Isossa-Britanniassa. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys, kun puhutaan metallimusiikista.

– Minusta on aina tuntunut, että Briteissä ja Yhdysvalloissa metallin aallot ovat paljon trendimäisempiä kuin täällä Keski-Euroopassa tai vaikka siellä Pohjolassa. Täällä samoja bändejä kuunnellaan uskollisesti vuosikymmeniä. Rapakon takana saatetaan olla tänä vuonna innostuneita death metalista ja ensi vuonna taas power metalista.

97 minuuttia

Albumi, kiertue, albumi, kiertue, albumi, kiertue ja päälle vielä albumi ja tietenkin kiertue.

Loputtoman oloinen kierre on saanut monen pitkään jatkaneen bändin leipääntymään, ja pahimmissa tapauksissa tiukat deadlinet ovat pakottaneet yhtyeet kirjoittamaan musiikkia vaikka väkisin.

Heaven Shall Burn halusi rikkoa kaavan, ja tulokset ovat sen mukaiset: bändi vietti studiossa vuoden, minkä tuloksena syntyi peräti 97 minuuttia kellottava tupla-albumi Of Truth and Sacrifice.

– Emme sopineet edes levyn julkaisupäivää, ennen kuin se oli täysin valmis. Kansia myöten. Tämä järjestely ei olisi vielä pari vuotta sitten ollut mahdollinen, Weichert iloitsee.

– Epäilin aluksi itsekin, että ratkaisu voi laiskistaa meitä, mutta meille kävikin päinvastaisesti. Kun mitään ei pakotettu, musiikkia alkoi syntyä hullulla tahdilla. Jos vaikkapa minulle osui huono päivä, en säveltänyt mitään. Jos taas sattui hyvä päivä, saatoin viettää vuorokauden studiossa. Oli mukavaa antaa musiikin virrata ihan vapaasti.

– Jo niin yksinkertainen asia kuin keikkatauko oli valtava mukavuustekijä. Nyt meidän ei tarvinnut roudata pelejämme ja vehkeitämme vaikkapa festarille ja rakentaa studio jälleen uudelleen sen jälkeen. Studio, joka oli ollut meille joskus painajaismainen paikka, muuttui todelliseksi paratiisiksi.

Weichertin mukaan toinen ratkaiseva inspiraation sytyttäjä ja samalla avain albumin mittaan on monipuolisuus. Heaven Shall Burn päätti olla kahlitsematta itseään mihinkään tiettyyn metallin tyyliin.

– Levyltä löytyy tosiaan hieman deathiä, blackiä, metalcorea, melodista heavyä, power metalin vivahteita ja tunnelmointia, joka flirttalee jopa goottimetallin suunnalle. Tämä kaikki vain… tapahtui!

– Ei Heaven Shall Burn vieläkään ole mikään Devin Townsend, emmekä halua pistää yhteen kappaleeseen kahtasataa raitaa täyteen viittäsataa genreä. Emme taitaisi edes kyetä sellaiseen musikaalisuuteen, mutta päätimme kuitenkin tehdä täsmälleen sitä, mikä milloinkin sattui huvittamaan, vaikka se tarkoittaisi silkkaa konemetallia.

– Kun levyn konsepti syntyi, tiesimme sen vaativan paljon lihaa luiden ympärille, eikä tällaista albumia lähdetty todellakaan tekemään vain kolmen vartin mittaisella metalcorepommituksella.

Kaksi levyä ja 19 kappaletta on jättimäinen määrä pureskeltavaksi, ja vaikka Weichert alleviivaa Of Truth and Sacrificen luonnetta albumikokonaisuutena, hän on valmis nostamaan muutamia levyn ääripäitä maistiaisiksi.

– Jos haluaa saada mielikuvan siitä, miten monipuolisesta albumista on kyse, kehotan kokeilemaan viittä hyvin erilaista kappaletta. Jos ne kaikki kolahtavat, uskon että koko levy toimii.

– Weakness Leaving My Heart on albumin päättävä kahdeksanminuuttinen, josta voi käyttää luonnehdintoja ”herkkä” ja ”kaunis”, jotka eivät ole tavallisesti ne ensimmäiset sanat, jotka Heaven Shall Burnistä tulee mieleen.

– Sen sijaan Truther on ihan toista äärilaitaa: alle kolmeminuuttinen räväkkä äärimetallikappale, joka sisältää jopa black metalin ja grindin kaikuja ja tekee taatusti jyrkän sanomansa hyvin selväksi.

– Expatriate on levyn kokeilevimpia kappaleita, ja jos lähtisimme tekemään uutta levyä nyt, saattaisimme hyvinkin tehdä jotain sen tyylistä vaikka albumin verran. Sen sovitus- ja melodiamaailma on meille jotain ihan uutta.

– The Sorrows of Victory on soundiltaan metalcoremaisempaa Heaven Shall Burniä, mutta sen sovitus flirttailee progemetallisemmille suunnille ja se on kulmikkaimpia teoksiamme ikinä.

– Lopuksi on mainittava tietenkin La Résistance. Emme ole koskaan tehneet mitään näin elektronista, ja tässä konemetallijyräyksessä myös laulajamme Marcus [Bischoff] venyttelee äänestään ennenkuulemattomia jänteitä.

Sortoa vastaan

Tupla-albumin mitassa ei voida puhua mistään ihan kevyestä konseptista. Heaven Shall Burn lähtikin haastamaan itseään toden teolla myös teemallisesti.

– Of Truth and Sacrifice kysyy kuulijalta, mitä totuus nykyään tarkoittaa, Weichert kertoo.

– On todella hämmentävää, miten helppoa nykymaailmassa on pönkittää omia näkemyksiään ja elää harhakuvien kuplassa. Jos haluaa pitää jotain näkemystään todenmukaisena, vaaditaan vain muutaman sekunnin googlaus, ja löytää taatusti sivustoja, jotka komppaavat sitä ja esittävät sen kaiken ainoana oikeana totuutena.

– Tämä asia on muuttunut Heaven Shall Burnin elinaikana paljon. Internet, jonka luulisi laajentaneen ihmisten näkökulmia, onkin ajanut heidät yhä syvemmälle omaan nurkkaansa. Siellä nurkassa on mukava olla, kun omia myrkyllisiä arvoja ei tarvitse kyseenalaistaa ja löytää halutessaan vahvistuksen kammottaville ajatuksilleen.

– En puhu nyt vain politiikasta tai vaikkapa uskonnoista vaan asioista, joiden ei pitäisi mielestäni olla mitenkään epäselviä. Etiikasta, moraalista ja ihmisarvosta. On käsittämätöntä, että maailma on vuonna 2020 rasistisempi ja epätasa-arvoisempi kuin koskaan, ja samalla ihminen pitää itseään sivistyneempänä kuin ikinä.

Teemaa avatessaan jopa hieman kiihtyvän Weichertin ääni muuttuu yhä vakavammaksi, kun hän nostaa esille sen, miten suuressa mittakaavassa totuuksia halutaan muunnella ja peitellä.

– Ihmisiä tapetaan totuuden peittelemiseksi. Maailmassa on paikkoja, joihin toimittajat uskaltautuvat astelemaan tarkoituksenaan paljastaa kaikki se sorto, johon paikalliset hallitsijat syyllistyvät. Nämä toimittajat eivät välttämättä palaa kotiin elossa, jos heidän versionsa totuudesta ei ole edullinen näille hallitsijoille. Afrikassa ja Lähi-idässä halutaan opettaa lapsille ja nuorille tiedettä, mutta vanhoilliset terroristijärjestöt ovat valmiit tappamaan nämä ”vääräuskoiset” opettajat uskonnon varjolla. 

Totuus ja sen kyseenalaistaminen on melkoinen aihe, ja siitä kirjoittaessa on pidettävä varansa, ettei päädy itse alleviivaamaan omaa näkemystään ainoana totuutena.

– Tiedän, ettei tämä teema tule olemaan mieluisaa luettavaa kaikille, ja hyväksyn sen vaaran, Weichert sanoo.

– Emme ojenna albumilla vastauksia vaan esitämme kysymyksiä ja pyrimme saamaan ihmiset ajattelemaan itse. Se on mielestäni yksi taiteen tehtävistä: ravistella ihmisiä näkemään, mikä heidän ympärillään on tärkeintä ja mitkä asiat heidän asuttamassaan maailmassa ovat vääristyneitä.

– Saksassa asioista keskustellaan ja taistellaan jatkuvasti, mutta kaikkialla ihmisoikeuksien kaltaisia asioita ei uskalleta edes ottaa puheeksi. Jos edes yksi ihminen päätyy kyseenalaistamaan vinoutuneet käsityksensä maailmasta tämän albumin ansiosta, se on vaivan arvoista. Jo vaikutus yhteen elämään voi muuttaa paljon asioita.

– Se on tämän musiikin tehtävä. Jos totuuden verhot raottuvat hieman, olemme toteuttaneet tehtävämme.

20 vuoden oppikoulu

Weichert nauraa pitkään ja sadattelee jotain selvällä saksan kielellä, kun hän myöntää bändin oppineen ajan kanssa musikaallisemmaksi, mutta vähintään yhtä tärkeä oppitunti on lusittu albumien viimeistelyn suhteen.

Se on ollut tarpeen, jotta Of Truth and Sacrifice kantaisi koko 97-minuuttisen kestonsa ajan.

– Voin sanoa, ettemme olisi ikimaailmassa voineet tehdä tätä albumia vielä kymmenen vuotta sitten, Weichert hekottelee.

– Kun teimme Invictus-albumia [2010], olimme täysin itsepäisiä musiikkimme ja levyn tuotannon suhteen. Tue Madsen, joka tuotti myös uuden levyn, varoitteli meitä jo tuolloin siitä, että albumin on annettava hengittää ja että soundimassaa on yksinkertaisesti liikaa. Emme kuunnelleet häntä. Ja levystä tuli tunnin mittainen järkäle!

– Se albumi on masteroitu aivan liian kovaääniseksi. Se kuulostaa kyllä todella hyvältä, kun jokin sen biiseistä tulee vastaan jollain suoratoistosoittolistalla, mutta entä levykokonaisuus? En usko, että kukaan kuuntelee sitä sellaisena.

– Myönsin vasta viime vuonna Tuelle, että hän oli oikeassa. Tue tokaisi vain: ”Tiedän.” Hah hah!

Kymmenen vuotta vanhempi Heaven Shall Burn kuunteli tuottajaansa – ja myös kokeneempaa itseään.

– Mietimme biisijärjestystä ja esimerkiksi kappaleiden välisten taukojen kestoa todella huolellisesti. Joskus myös sillä on merkitystä, mitä levyllä tapahtuu, kun se ei edes varsinaisesti soi, Weichert avaa.

– Of Truth and Sacrifice on miksattu ja masteroitu jokaisen kappaleen tyylin ehdoilla, ja uskon sen pysyvän mielenkiintoisena läpi koko kestonsa. Se on jaettu kahteen itsenäisesti toimivaan levyyn, joten sen voi kuunnella myös kahdessa osassa. Olen todella ylpeä siitä, että levy ei räjäytä tajuntaa, siis ainakaan väärällä tavalla.

Pohtiessaan tietä, joka on johtanut Heaven Shall Burnin tupla-albumin vaatimaan itsevarmuuteen, Weichert löytää vielä yhden tärkeän opin, jonka bändi sisäisti muutama vuosi sitten.

– Kun olimme nuorempia, halusimme peitellä vaikutteitamme vaikka väkipakolla, koska pidimme ”täysin omalta itseltään kuulostamista” jonkinlaisena päämääränä ja itseisarvona.

– Nyt annan tribuutin kuulua niissä kohdissa, joissa se on tärkeää. Uudella levyllä Protectorin kitarasooloissa kaikuu vanhan liiton In Flames, useissa sooloissa on haettu jopa soundillisesti Iron Maidenin tuplakitaroiden tavaramerkkejä ja annan vaikutteiden kuulua muutenkin juuri siten kuin kukin kappale oikeasti vaatii.

– Ai niin, ja sitten on Insomnium! Rakastan sitä bändiä. Children of a Lesser God on eräänlainen kunnianosoitukseni Insomniumille. Aivan kuten emme halua olla jumissa vain saksalaisessa melodiamaailmassa ja levyltä löytyy paljon sekä itää että länttä, tässä kappaleessa on kuultavissa pohjoisia tuulia Insomniumin viitoittamassa hengessä.

Imagona imagottomuus

Maik Weichert, jos matkustaisit ajassa vuoteen 1998, jolloin Heaven Shall Burn julkaisi ensimmäisen ep-levynsä, ja antaisit itsellesi Of Truth and Sacrificen kuultavaksi, mitä 22 vuotta nuorempi minäsi tuumaisi siitä?

– Luulenpa, että tyrmäisin albumin täysin, pitäisin sitä liian tarttuvana sell-out-levytyksenä, kitaristi nauraa.

– Olin nuorena metallin suhteen todella ehdoton. Hyvä jos mukana sai olla melodioita. Kaiken piti olla tosi äärimmäistä, rajua, raskasta ja totista. Jos minulle olisi annettu kuultavaksi albumi, jossa on mukana jousia ja elektronisia juttuja, olisin varmaan olettanut, että vanhempi minä on tehnyt levyn dollarinkuvat silmissään.

– En ollut silloin kovin musikaalinen, joten en varmastikaan ymmärtäisi Of Truth and Sacrificea. Olisin todennäköisesti ylpeä vain siitä, että olemme pitäneet ulkoisesta tyylistämme kiinni kaikki nämä vuodet.

Tupla-albumin kylkiäisenä julkaistaan puolentoista tunnin dokumentti nimeltä Mein grünes Herz in dunklen Zeiten (”My Green Heart in Dark Times”), jolla Weichert ja kumppanit antavat bändilleen todelliset kasvot.

– Heaven Shall Burnin imago on aina ollut se, ettei Heaven Shall Burnillä ole imagoa, Weichert hymähtää.

– Emme pukeudu lavalla vampyyreiksi tai viikingeiksi, laskeudu keikkojen alussa paikalle avaruusaluksella tai polta noitia osana show’tamme. Aluksi olimme nuoria maailmaan turhautuneita miehiä, ja nyt olemme keski-ikäisiä, maailmaan vielä enemmän turhautuneita miehiä, joten siinä mielessä bändi ei ole muuttunut.

– Halusimme kuitenkin avata sitä, millaisia ihmisiä Heaven Shall Burn -nimen takaa löytyy. Teimme dokumentin, joka kertoo periaatteessa uuden levyn tekemisestä, mutta se on vain kehys. Kehyksen sisällä tarkoituksenamme on antaa ihmisille mahdollisuus oppia tuntemaan meidät ihmisinä ja tutustua arvoihimme.

– Dokumentti paljastaa, miten paljon olemme uhranneet elämästämme tämän bändin eteen, mutta samalla myös sen, miten paljon se on avannut silmiämme todelliselle maailmalle.

Weichert kertoo lopuksi toivovansa, että dokumentista tulee vain Heaven Shall Burnin välitilinpäätös, ja että hän voi viiden vuoden päästä muistella tupla-albumia yhtenä bändin uran tärkeimmistä virstanpylväistä.

– Kun katson uraamme taaksepäin, olen ylpeä siitä, että joku tarttui musiikkiimme jo ensimmäisellä ep:llämme, että Century Media signasi meidät Antigone-albumin [2004] myötä ja että saimme tehtyä Iconoclastin [2008] kaltaisen läpimurtoalbumin, jonka Endzeit-hitti riitti jo yksinään viemään meidät suuremmille areenoille.

– Emme ole ehkä enää nuoria, mutta niin kauan kuin meillä riittää näin paljon intoa rikkoa rajojamme ja kokeilla uusia asioita, Heaven Shall Burn tulee varmasti jatkamaan intohimoprojektinamme, joka ei tunnu ikinä työltä.

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Lisää luettavaa