Yli kaksi kolmasosaa elämistään Madder Mortemia hengittäneet sisarukset Agnete ja BP Kirkevaag hymyilevät joulukuussa 2023 puntaroidessaan, miten paljon heidän asiansa ovat hiljattain muuttuneet.
Vuosi taaksepäin kaksikon elämien ainut sävy tuntui olevan harmaa, eikä iloa meinannut syntyä oikein mistään. Juuri ennen haastattelua sisarukset ovat palanneet keikalta, joka ei muuta ollutkaan kuin hauskuutta.
– Olemme keikkailleet lähiaikoina naapurustossamme ja lähiseuduilla. Irrottauduimme oikein kunnolla kaikesta mitä teemme tavallisesti, sillä ohjelmistomme on koostunut lähinnä surf punkista, Agnete hekottelee.
– Tänään treenasimme Beach Boys -kappaleita surffipunkkiversioina, ja toden totta, tällainen irtiotto on ollut juuri sitä, mitä olemme viime vuosien tapahtumien jälkeen kaivanneet.
Sekunneissa vakavoituva Agnete ei viittaa vain pandemia-aikoihin tai lievään writer’s blockiin, josta BP kärsi ennen uuden albumin syntymää. Suurin isku sisaruksille oli heidän isänsä Jakob Kirkevaagin menehtyminen.
– Välit isämme kanssa olivat läheiset ja bändin kannalta varmasti läheisemmät kuin monilla muilla. Isä oli kuin Madder Mortemin jäsen ja osa tätä yhtyettä 30 vuotta, BP sanoo.
– Elämänsä viimeiset kymmenen vuotta hän asui Agneten kanssa, ja minustakin tuntuu, ettei surutyö lopu ikinä. Isämme kuolema sai meidät viimeistelemään Old Eyes, New Heart -albumimme, ja olen todella onnellinen, että isämme tekemä maalaus on levyn kannessa. Toivon vain, että hän olisi kuullut levyn. Hän olisi varmasti pitänyt siitä.
Omistautumista ja uskallusta
Madder Mortem perustettiin pienessä Nord-Odalin kaupungissa vuonna 1993, jolloin Agnete oli 17-vuotias ja pikkuveli BP vasta 13. Bändin nimi oli aluksi Mystery Tribe.
Sisarukset kertovat, ettei bändi olisi päässyt alkuaan pidemmälle ilman heidän isäänsä.
– Isämme mielestä hänen ikäisensä olivat tylsää seuraa, keski-ikäisiä vanhoja ukkoja, jotka eivät olleet kiinnostuneet mistään hyvästä, BP naurahtaa ja kertoo bändin soittaneen aluksi gootahtavaa doomia.
– Hän ei koskaan sanonut, että bändissä soittaminen on hölmöä tai että meidän pitäisi ”kasvaa aikuisiksi”. Hän kannusti ja tuki meitä kaikessa, mitä tuli musiikkiin. Isämme ymmärsi jotain, mitä toivoisin kaikkien vanhempien ymmärtävän: on aika iso avain onneen, kun nuori ihminen saa tehdä sitä mitä rakastaa.
Vieressä hymyilevä Agnete muistelee isänsä lohkaisuja lämpöä äänessään. Hän kertoo tämän heittäneen joskus ystävilleen, että mitä sitten, jos lapseni soittavat Saatanan musiikkia, koska ainakin se pitää heidät poissa ongelmista.
– Isän tärkein oppi oli, että meidän on tehtävä sellaista musiikkia kuin haluamme, ei jotain mitä joku muu odottaa meidän tekevän. Niin sanottu menestys ei merkitse näissä kuvioissa mitään. Lienee siis osittain isämme ansiota, että Madder Mortemista tuli tällaista… noh, progea, jazzia, rockia, bluesia, funkia, housea ja vaikka reggaetä yhdistelevää keitosta, jolla ei varmasti menestytä, hah hah!
Jakob oli paitsi Madder Mortemin kansitaiteilija, autokuski, kokki, valomies ja miksaaja myös isähahmo muillekin bändeille, jotka ikinä sattuivat kiertämään Madder Mortemin kanssa.
– Vuonna 2001 olimme kiertueella Rotting Christin ja Vintersorgin kanssa, ja erityisesti Kreikan tyypit olivat ihan ihmeissään, että faijamme oli mukana. He olivat koko ajan herroittelemassa häntä, Agnete sanoo.
– Mikä parasta, isä tykkäsi näistä rankemmista bändeistä vielä enemmän kuin me, BP naurahtaa ja kertoo Jakobin pitäneen erityisesti kiemuraisesta äärimetallista ja rohkaisseen Madder Mortemiakin soittamaan vielä kovaäänisemmin.
Agneten mukaan hänen isänsä salainen haave oli, että Madder Mortemista tulisi omanlaisellaan musiikilla lopulta niin suosittu, että bändi voisi palkata hänet – viskiasiantuntijaksi backstagelle.
– Isämme henki elää aina meissä, ja myös Old Eyes, New Heart -albumilla. Musiikissamme on aina ollut kyse sekä omistautuneisuudesta että uskaliaisuudesta, ihan kuten isällämmekin.
Omassa nurkassa
Isän opit oman sydämen kuuntelemisesta ovat tulleet Madder Mortemin 24-vuotisen levytysuran aikana tarpeeseen.
Kyseiseen ajanjaksoon mahtuu rajoja rikkoneita ja ylistettyjä albumeita kuten All Flesh Is Grass (2001), Deadlands (2002), Marrow (2018) ja nyt Old Eyes, New Heart. Ne ovat taanneet Madder Mortemille hämmästyttäyvän lojaalin kuulijakunnan, mutta samaan aikaan bändi on monella tapaa yhä samassa paikassa kuin vuosikymmeniä sitten.
– Olemme olleet niin huonoja promotoimaan tai tekemään pienintäkään numeroa itsestämme, että minkään pienen bändin ei todellakaan kannata ottaa mallia meistä, BP hymähtää.
– Panemme musiikkiimme aina kaikkemme. Panostamme levyihin paljon, jopa päivätöiden kustannuksella. Jos ihastumme johonkin maalaukseen ja haluamme sen kanneksi, hankimme sen itse, jos levy-yhtiö ei tue päätöstä. Teemme kiertueita nollatuloksella tai jopa vähän tappiolla. Se on Madder Mortemin elämää.
Agnete arvelee Madder Mortemin olleen aina hieman aikaansa edellä. 2000-luvun alussa kiemuraista progemetallia soittanut bändi Norjasta ei ollut mikään läpihuutojuttu, varsinkin kun Madder Mortemin musiikki oli outoa jopa muihin lajityypin bändeihin verrattuna. Tätä nykyä ajat ovat tavallaan otollisempia.
– Olemme jutelleet uudesta albumista, ja ymmärrän nyt paremmin, että jos Norjasta tulee tänä päivänä bändejä kuten Leprous ja hekin voivat tehdä mitä vain ja liikuttavat ihmisiä musiikillaan, niin ehkäpä paria kolmea genreä samaan kappaleeseen summaavat sävellyksemme eivät ole enää niin luotaantyöntäviä.
– Parikymmentä vuotta sitten levy-yhtiöt olivat hieman kapeakatseisempia. Varhaisten levyjemme aikaan meille jankutettiin, että olkaa gootimpia ja tehkää tarttuvampia kappaleita, ja ai niin, mitä jos Agnete käyttäisi enemmän nahkaa ja hienompia meikkejä. Nyt levy-yhtiöiden fokus on täysin siinä missä pitää eli musiikissa.
BP jatkaa, ettei Old Eyes, New Heartia ole sen helpompaa kuvailla kuin bändin aiempiakaan levyjä. Hänestä tuntuu yhä siltä, ettei mikään genreluettelo tahdo kuvastaa Madder Mortemin ominaissoundia.
– Olen todella onnellinen siitä, että olemme edenneet siten kuin olemme. Olen 43-vuotias ja koen tehneeni yhden elämäni parhaista levyistä, joka on ihan yhtä vilpittömästi meitä kuin debyyttimme.
– Ajatus menestyksestä hirvittää minua yhä. Ajatellaan bändiä kuten Opeth. Jotenkin he ovat saaneet yhdistelmän progea ja suuria areenoita toimimaan. Meidän kohdallamme se ei olisi ollut ikinä mahdollista. Olen aivan liian ujo ja varautunut, jotta voisin käsitellä sellaista huomiota. Ennemmin askartelen nurkassa musiikkimme parissa.
Kirottu levy
Kun kuuntelee BP:n kertomuksia Old Eyes, New Heartin tekemisestä, on selvää, että levy on vaatinut työtä.
Kitaristi kertoo, että albumin vanhimmat osat ovat peräisin peräti vuodelta 2004. Hän käyttää esimerkkinä Master Tongue -kappaleen ”slayermäistä riffiä”, joka on hakenut paikkaansa monilta bändin levyiltä. Sitten hän jatkaa, että valtaosa albumista syntyi todella hitaasti vuosien 2018–2023 aikana.
– Heti kun Marrow-albumi oli julkaistu, mieleeni tulvi uusia ideoita, ja jotenkin elämäni oli hetken aikaa tasapainossa. Se jos mikä on minulle luova mielentila.
– Sitten ”elämä tapahtui” ja levyn viimeistely kesti ikuisuuden. Ja sitten toisen ikuisuuden. Se oli tuskallista. Mielialani alkoivat heitellä. Mikään ei tuntunut oikein miltään, aloin kyseenalaistaa kaiken ja tuskailin pitkään, onko Madder Mortemissa tai missään muussakaan mitään järkeä. Olin tovin ihan jumissa levyn miksaamisen kanssa.
Old Eyes, New Heartista oli vähällä tulla ihan eri levy. BP, joka on äänittänyt ja miksannut vuosikausia kaiken Madder Mortemin musiikin, antoi levyn jopa toisen miksaajan tehtäväksi, mutta sekään ei toiminut.
– Isämme vakavat sairastelut ja viimeiset ajat saivat meidät… turtumaan. Kaikki, jotka ovat nähneet läheisensä kuihtuvan hiljalleen pois, tietävät varmasti, miltä se tukahduttava tunne tuntuu, Agnete jatkaa.
– Kuolemasta tuli kuitenkin elämää. Isämme menehtyminen sai meidät pohtimaan kaikkea, mitä olemme tehneet ja kokeneet. Pian tiesin, että Madder Mortemissa jos missä on järkeä ja levyn on valmistuttava, BP summaa.
Albumista, jota BP kutsuu puolivakavasti ”kirotuksi levyksi”, tuli lopulta jotain kaiken vaivan arvoista. Old Eyes, New Heart on yksi Madder Mortemin hienoimmista levytyksistä, joka kokoaa bändin omalaatuisen soundin yhteen hienosti.
– Ehdin jo leipiintyä kappaleisiin täysin, mutta nyt olen jälleen innoissani niistä, mikä saattaa antaa pientä vihjettä, että ehkäpä näissä sävellyksissä on ”sitä jotain”, BP sanoo.
– Meinasin antaa periksi Madder Mortemin suhteen, minkä hyvä puoli on siinä, että kun en enää välittänyt mistään, annoin mennä. Katso levyn kappalelistaa. Osa nimistä on synkintä metallia, mutta Here and Now tai Things I’ll Never Do? Nehän voisivat olla ihan poppia!
Oikea ja väärä
Madder Mortem ei päästä kuulijoitaan helpolla. Ei edes kahdeksannella albumillaan.
Sisarukset kertovat olevansa isänsä lapsia myös siinä mielessä, että albumit ovat albumeita. Old Eyes, New Heartilla kaikella on merkitys kansitaiteita, kappalejärjestystä ja draaman kaarta myöten.
– Rakastamme kontrasteja sekä kappaleiden sisällä että niiden välillä. Joskus on kutkuttavinta pistää samaan kappaleeseen todella lempeää groovea ja raskainta rumuutta, kuten vaikka levyn aloitusraidalla, Agnete sanoo.
– Jos selviät Long Road -päätöskappaleeseen asti, voit ehkä huomata, että kyseessä on ollut matka. Levy alkaa yhdenlaisesta mielentilasta, päättyy aivan toiseen ja välille mahtuu paljon kaikenlaista. Emme tajunneet sitä levyä tehdessämme, mutta monella tapaa me jätimme näitä lauluja tehdessämme jäähyväisiä isällemme.
BP nostaa esille itselleen erityisen hetken Old Eyes, New Heartilta.
– Luotan aina siihen vaistoon, että jos jostain ideasta tulee ajatus, ettei näin saa tehdä, sitä on ehdottomasti kokeiltava, kitaristi toteaa.
– En enää tunge samaan kappaleeseen ihan kaikkia ideoita vaan viivyn hetkessä pidempään, mutta… Onhan se yhä innostavaa, että Cold Heart Rain -biisillä kuullaan vanhan liiton black metalia, kirkkourkuja, amerikkalaisen folkin tunnelmia ja yhdet Agneten hienoimmista lyriikoista ikinä. Ja se kaikki kuulostaa samaan aikaan sekä oikealta että väärältä.
Julkaistu Infernossa 1/2024.