”Kaikenkattavaa toimeentuloa tai rock’n’roll-glamouria tästä bändistä ei löydä” – haastattelussa Enslaved

Enslaved aloitti 1990-luvun alussa matkan läpi pohjoisen mytologian ja varhaisen äärimetallin. Vuosien saatossa avarakatseisesti koko potentiaalinsa vapauttaneesta norjalaisjoukosta on muodostunut oma arvoituksellinen käsitteensä,

Enslaved on julkaissut 23-vuotisen levytysuransa aikana neljätoista albumia ja matkannut niillä viikinkiteemaisesta black metalista rajattomasti tunnelmoivan raskaan rockmusiikin ääriin. Samalla se on ollut yksi ailahtelevan metallimaailman tasapainoisimmista ja takuuvarmimmista bändeistä, johon on voinut luottaa aina Vikingligr Veldi -debyytistä (1994) näihin päiviin.

Mainittu esikoinen pääsi elokuussa erityiskohteluun, kun Enslaved palasi klassikoksi muodostuneen albuminsa äärelle Norjan Bergenissä järjestetyillä Beyond the Gates -festareilla soittaen albumin kokonaisuudessaan.

Enslavedin perustajajäsenet, kitaristi Ivar Bjørnson ja laulaja Grutle Kjellson, kuvailevat paluuta alkutuotantonsa äärelle yhtä aikaa hämmentäväksi, opettavaiseksi ja myös odottamatonta ylpeyttä herättäneeksi.

Ivar: – Se oli erittäin voimakas kokemus. Sävelsimme albumin aikoinaan Bergenin yhdellä laidalla, äänitimme sen toisella ja nyt soitimme Beyond the Gatesissä, joka järjestettiin kaupungin kolmannella laidalla. Voisi kai sanoa, että tämä keikka sulki 23 vuoden jälkeen eräänlaisen, jos ei ympyrän, niin ainakin kolmion.

Grutle: – Emme olleet kajonneet albumin kappaleisiin vuosikausiin, ja esimerkiksi Midgards Eldaria emme olleet soittaneet missään olosuhteissa sitten vuosikymmenten takaisten treenisaikojen. Keikan jälkeen saimme kuulla lukemattomilta ihmisiltä, että juuri tuon kappaleen kuuleminen ensi kertaa oli heille lähes uskonnollinen kokemus.

Ivar: – Palatessani albumin äärelle pitkästä aikaa yllätyin ehkä eniten siitä, miten intensiivisiä ja rikkaita kappaleita se sisälsikään. Ymmärsimme jotenkuten jo aikoinaan luoneemme jotain sellaista, mitä ei ollut tehty aiemmin, mutta huomasin vasta nyt albumin olevan irrallaan myös kaikesta muusta, mitä olemme tehneet itse.

Grutle: – Vikingligr Veldin aika oli hyvässä mielessä todella kuluttavaa. Olimme täysin riivattuja, palo musiikkia kohtaan ajoi meitä täysillä eteenpäin. Levyn jokainen soitin kiilaakin ihan omillaan, enkä ollut täysin varma, kykenemmekö soittamaan kuten soitimme teini-ikäisinä. Se oli todella iso osa koko albumin hämmentävää magiaa.

Ivar: – Hienointa on, että kuvittelin olevani täysin eri ihminen kuin tuolloin. Tiedäthän, kun muusikko palaa varhaisiin töihinsä ja alkaa ikävöidä varhaista luovuuttaan. Sen sijaan tunsinkin voimakasta sukulaisuutta tuon ajan itseeni ja huomasin eläväni sen saman luovuuden liekin voimalla edelleen.

Veljeyttä metallissa

Ivar ja Grutle perustivat Enslavedin vuonna 1991 ollessaan vasta 13- ja 17-vuotiaita. Kaksikko muistelee, ettei yhteisen bändin perustaminen ollut tuolloin mikään läpihuutojuttu.

– Kun pystytimme Enslavedin, emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Enslaved ei ollut kahden kaveruksen perustama bändi. Meidät toi yhteen yksinkertaisesti äärimmäisen samanlaiset musiikkimaut. Meitä yhdistivät King Diamond, Mercyful Fate, Bathory, Mayhem, Carcass, Autopsy, Celtic Frost ja loputon into musiikkia kohtaan, Ivar sanoo.

– Näin jälkikäteen ajateltuna bändin perustaminen ja treeniksen hankkiminen oli aikamoista riskipeliä. Meillä ei ollut mitään takeita siitä, että kemiamme toimivat. Monesti sanotaan, että tuossa iässä päätetään asioita liikaa tunteella järjen sijaan. Tässä tapauksessa aavistusten vietäväksi heittäytyminen oli vain hyvä asia.

– Olemme ehkä pohjimmiltaan hyvin erilaisia ihmisiä, mutta Enslaved rakennettiin sille perustukselle, että halusimme tehdä vain ja ainoastaan omaa suosikkimusiikkiamme kenestäkään muusta välittämättä. Olimme Ivarin kanssa tässä asiassa täsmälleen samalla aallolla. Se ei ole muuttunut vuosien kuluessa, Grutle toteaa.

– Kuulostaako yksinkertaiselta? Niin pitääkin. Maailma on ehkä sekava paikka, ja musiikissakin asiat kuten raha voivat sotkea kaiken. Enslavedin kaltaisen bändin siunaus on, että olemme saaneet elää täysin omillamme ja toteuttaa itseämme juuri haluamillamme tavoilla. Tämä ei varmasti ole kaikille bändeille arkipäivää.

Kumpikin korostaa tyytyväisenä, että heidän ystävyytensä on kasvanut vuosikymmenten aikana eräänlaiseksi Enslavedin kivijalaksi, jonka ansiosta bändi on voinut edetä määrätietoisesti läpi lukuisten suunnanmuutosten.

– Vuosien kuluessa meistä on tullut kuin veljekset, jotka jakavat paljon asioita, voivat luottaa toisiinsa ja jakavat pohjimmiltaan saman historian, mutta toisaalta myös väittelevät, haastavat toisiaan, haluavat pysyä tarpeeksi omillaan ja voivat olla varmoja, etteivät erimielisyydet hajota välejä ihan noin vain, Ivar vakuuttaa.

– Tämän ansiosta olemme ajaneet toisemme ylittämään itsemme ja kokeneet vastuuta Enslavedin tulevaisuudesta. Sekä suurimmat vahvuutemme että heikkoutemme ovat kääntyneet usein energioiksi, jotka ovat saaneet meidät tarkastelemaan musiikkiamme useista eri kulmista. Olemme siis kuin toistemme vastavoimia.

– Tietenkään kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista, Grutle lisää. – Olemme käyneet läpi lukuisia musiikkimaailman mullistuksia ja kokoonpanonmuutoksia, mutta meitä ovat sitoneet aina samat intohimot. Jos minun pitäisi valita nyt uudelleen 26-vuotisen bänditaipaleen ja ”tavallisen elämän” välillä, valitsisin Enslavedin.

Historiaa vavisuttavia käänteitä

Enslavedin historiaa tuumiessaan Ivar löytää bändin tuotannosta selkeitä ylä- ja alamäkiä, mutta korostaa heti molempien tärkeyttä.

– Tiedän, että näin on helppo sanoa jälkikäteen, kun asiat ovat takanapäin, mutta arvostan jopa kaikkia hyviä aikoja enemmän niitä Enslavedin historian mutkia, jotka ovat saaneet meidät puskemaan eteenpäin.

– Sanoisin että Frost [1994], Below the Lights [2003] ja uusi E ovat ne albumit, joilla olemme saavuttaneet näkemyksemme kaikkein puhtaimmin. Sen sijaan Blodhemn [1998] oli tuskallinen etsikkoajan virhe, Monumensionilla [2001] Roy Kronheim yritti muuttaa soundiamme liikaa ja Vertebrae [2008] kärsi paljon tuotannostaan. Tämä on kuin ihmiskunnan historia pienoiskoossa: hyviä asioita ei olisi syntynyt ilman virheitä, joista oppia.

Enslaved kohtasi jälleen uuden murroksen uuden E-levyn saadessa muotoaan.

– Kun teimme In Times -albumia [2015], tunsimme sen olevan joko jonkin aikakauden loppu tai alku. Albumin aura oli ylitsevuotavan lopullinen, mikä viittasi uuteen lukuun Enslavedin tarinassa. Se osoittautui yhden ajan lopuksi, Ivar sanoo.

– Olimme valmistelleet E-albumia melko pitkälle ja varanneet studioajan, kun synistimme Herbrand Larsen päätti jättää Enslavedin. Se oli täysin ymmärrettävä päätös. Enslaved on bändi, jossa motivaation on synnyttävä täydestä intohimosta tätä musiikkia kohtaan. Kaikenkattavaa toimeentuloa tai rock’n’roll-glamouria tästä bändistä ei löydä.

– Joskus aiemmin olisimme halvaantuneet tällaisen tapahtuman seurauksena. Sittemmin olemme oppineet ottamaan kokoonpanonmuutokset ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana. Vaikka minua ja Grutlea ei saa irti Enslavedistä hakkaamallakaan, muut jäsenet ovat vaikuttaneet aina ratkaisevasti kulloisenkin aikakauden soundiin.

– Nytkin muutokset osoittautuivat hedelmällisiksi askeliksi kohti tuntematonta. Håkon Vinjen liityttyä mukaan löysimme soundiimme uudenlaista verevää orgaanisuutta, ja pian koko bändistä välittyi ihan uutta inspiraatiota. Tilanne oli hieman sama kuin Below the Lightsin ja Isan [2004] jännittävinä aikoina.

Keskustelu kääntyy jälleen aiemmin mainitun Vikingligr Veldi -debyytin suunnalle. Grutle kertoo huvittuneesti Enslavedin palanneen näiden muutosten myötä hieman vanhanaikaisempaan tapaan äänittää musiikkiaan.

– Kun aikoinaan aloitimme, vuokrasimme Bergenistä homeisimman mahdollisen mökin treenikseksi, ja koko albumi sävellettiin ja jopa äänitettiin hyvin pitkälti ”studiolivenä”. Hetken aikaa elämissämme ei ollut mitään muuta kuin Vikingligr Veldin täydentäminen ja yhdessä soittaminen äärimmäisen pieneen tilaan puserrettuna.

– Nyt palasimme osittain analogiseen äänitykseen ja veimme studiotyötä yhä elävämpään malliin. Äänitimme kitarat, bassot ja rummut yhtä aikaa samassa pienessä tilassa. Elimme jälleen hetkessä, ja muutaman kuukauden ajan tuntui siltä, ettei elämissämme ollut mitään muuta kuin tämä albumi.

Vapaasti virtaava luonnonvoima

Kun E etenee Storm Son -aloituskappaleen lempeästä introsta rujompiin metallisiin riffeihin ja kaiken takana aistittavissa olevaan hypnoottiseen progehenkeen, albumin tunnistaa välittömästi Enslavedin tekemäksi.

Samalla Enslavedin musiikin voi huomata virtaavan eteenpäin lähestulkoon vapaammin kuin koskaan ennen. Kappaleista ei löydy ilmeisimpiä rakenteita ja ne kulkevat eteenpäin kuin pitelemätön luonnonvoima.

– Uusi kokoonpano toi mukanaan uudenlaista dynamiikkaa, joka innosti meitä kokeilemaan rajojamme. Päätimme kuin huomaamattamme päästää irti kirjoittamattomista säännöistämme. Sen ansiosta E on flow’ltaan lähes jazzahtava albumi, mikä saattaa kuulostaa jonkinlaiselta kikkailulta, mutta jazz ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, Grutle sanoo.

– Sen sijaan E on tunnelmaltaan hyvin vapautunut, avoin ja hengittävä. Sitä kuunnellessa tuntuu kuin kappaleissa ei olisi lainkaan pirstoutuneita osia. Ne ovat aidosti ja luonnollisesti yhtä. Yksikään käänne yhdessäkään kappaleessa ei tunnu pakotetulta, vaikka etenisimme utuisimmasta progetunnelmoinnista raaimpaan metalliin.

Enslaved on yllättänyt aiemminkin repimällä auki rajojaan, vaikkei bändillä edes tunnu olevan sellaisia. Ivar löytää E:lle sukulaisen kaukaa bändin historiasta ja avaa samalla Enslavedin vastavoimien tasapainoilua.

– E on samanlainen loikka eteenpäin kuin Monumension aikoinaan. Ennen sitä meitä olivat määrittäneet tietyt black metalin piirteet, mutta tuolloin avasimme ovemme Pink Floydille, Rushille ja Led Zeppelinille, mikä meni nuoruuden innossa liiankin pitkälle.

– Nyt tunnen meidän löytäneen vastaavan runsaudensarven siitä, ettemme määrittäneet albumia etukäteen mitenkään. E on hyvin tasapainoinen yhdistelmä lähes improvisoituja ja harkittuja ratkaisuja. Toisinaan annoimme musiikin määritellä itse suuntansa, ja yhtä usein kappaleet saivat kypsyä kuukausien ajan.

– Vertebrae oli hyvin hypnoottinen ja harmoninen albumi, jota seurasi Axioma Ethica Odinin sukellus iskevämpään hyökkäävyyteen. Vastaavalla tavalla In Times perustui tunnelmoivaan virtaukseen ja E on kuin vastavoima sille vaakakupin käännyttyä jälleen selvästi dynaamisemmalle puolelle.

– Pyrimme aina vangitsemaan albumille sen hetken, jota kulloinkin elämme. Joskus vaakakuppi on kallistunut liikaakin yhteen suuntaan, mutta E vaikuttaa lähes monumentaalisen vankalta rakennelmalta.

Albumin toisen ääripään tullessa vastaan sen päättävän Hiindsiightin saksofonein höystetyssä hypnoottisuudessa Enslaved vaikuttaa muuttaneen muotoaan albumin sisällä ja löytäneen itsensä jälleen kerran uudelleen.

– Meillä on aina ollut filosofia, että albumin viimeisen kappaleen tulee olla jotain niin vaikuttavaa, että sama kappale voisi yhtä hyvin olla koko bändin viimeinen teos, tai kurkistus siihen, mitä tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan. Nyt vaikuttaa siltä, että tämä on se uusi luku urallamme, joksi In Timesia luulin, Ivar sanoo.

– E oli yhtä aikaa niin luonteva ja haastava albumi luoda, että palan jo nyt halusta päästä säveltämään uutta musiikkia. Ihan kuin meidät olisi vallannut jokin voima, jonka kanssa emme ole olleet aiemmin tekemisissä.

Pieniä murusia mytologiasta

Enslavedin musiikki on ollut alusta asti vahvasti norjalaisella pohjavireellä kyllästettyä, mutta bändin sanoitukset ja kuvasto kietoutuvat Pohjolan historiaan vieläkin näkyvämmin.

Mytologia on ollut aina läsnä Enslavedissä, ja Grutle kertoo sen olevan osa myös hänen jokapäiväistä elämäänsä, johon kuuluu jatkuvaa uusiin tarustoihin syventymistä ja niiden uumenista itsensä etsimistä.

– Luen todella paljon vanhoja kirjoituksia, historiaa ja mytologiaa löytäen niistä tunnelmia Enslavedin albumeille, mutta yhtä lailla säveltämämme musiikki saa minut etsimään siihen sopivia tarustoja kaukaa historiastamme. Se on hyvin symbioottinen prosessi, joka kertoo meidän olevan yhtä mytologiamme kanssa.

– En etsi lukiessani lähteitä jotakin tiettyä albumia varten, mutta kirjaan aina lukemisesta syntyneet ajatukset ylös. Muutaman kerran on käynyt niin, että Ivar on säveltänyt juuri tiettyä teemaa huutavan kappaleen paljon myöhemmin. E-albumilla on mukana Feathers-kappaleen kaltaisia ajatuksia, jotka ovat kypsyneet mielessäni vuosikymmeniä.

Ivar komppaa innokkaasti Grutlen näkemystä Enslavedin, henkilökohtaisen historian ja mytologiaharrastusten välisestä yhteydestä, mutta vie ajatuksen vielä yleismaailmallisemmille tasoille.

– Kiinnostukseni historiaa ja sitä kautta mytologiaa kohtaan alkoi jo koulussa, muuttui syvemmäksi Enslavedin myötä ja versoi sitä kautta jälleen opinnoiksi. Nämä kaksi asiaa ovat aina kietoutuneet yhteen. Historia on äärimmäisen mielenkiintoista, koska se paljastaa karuilla tavoilla ne tiet, jotka ovat johtaneet meidät tähän ja nyt. Tiedän, että tämä on klisee, mutta en ole itse uskoa, miten paljon ihmiskunta menettää mahdollisuuksia ymmärtää itseään, koska se sulkee toistuvasti silmänsä historiansa suhteen.

– Koko historiamme on osoittanut, miten suuri vaikutus yksilöillä voi olla asioihin. Tämän hyväksymisen sijaan nykyään tuntuu olevan tapana suhtautua historiaan samalla tavalla kuin ilmastonmuutokseen: ihmiset uskottelevat itselleen, ettei se vaikuta heihin yksilötasolla. Historia on jotain sellaista, joka on tapahtunut yhteiskunnalle ja ”niille muille”. Tämä saa unohtamaan, kuinka ensimmäisen maailmansodan laukaisi lopulta yksi ainoa ihminen, ja samalla tavalla Nelson Mandelan ja Gandhin kaltaiset yksilöt ovat vaikuttaneet miljardien ihmisten elämään.

Juuri mytologiasta on tullut Enslavedin kantava voima siksi, että Ivar kokee sen ulottuvan historiaakin peittelemättömämmin hänen teemoissaan tavoittelemiinsa ihmisyyden absurdeimpiin puoliin.

– Mytologiasta tekee mielenkiintoisen se, että se on historiaan verrattuna jotain täysin erilaista ja silti samanlaista. Sekin kertoo meille mistä tulemme, mutta paljon intiimimmällä tavalla. Se kuvastaa enemmän sitä, kuinka ihmisen minäkuva on kehittynyt historian keskellä ja millä tavalla ihmismieli on käsitellyt asioita läpi koko historiansa.

– On olemassa asioita, joita ei pysty ilmaisemaan sanoilla. Mytologia pukee nämä asiat vertauskuviksi – hieman samalla tavalla kuin teemme itse Enslavedissä muuntaessamme tiedostamatonta ihmismieltä musiikiksi. Musiikkimme on pieni murunen sitä kokonaisuutta, jossa ihmisyys, historia, mytologia ja siitä syntyvä taide ovat yhtä.

Elämän luonnonmukaisuus

Grutle kertoo syventyneensä E-albumin kohdalla kokonaan uuteen puoleen norjalaisia kansantaruja. Sieltä hän löysi yhä vahvempia osoituksia ihmisen ja luonnon alkukantaisesta yhteydestä toisiinsa.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitin albumille saamelaisesta kulttuurista ja mytologiasta. Mitä enemmän syventyy E-albumin kryptisiin sanoituksiin, sitä enemmän voi löytää viitteitä saamelaisuudesta, samaaneista ja ihmisen yhteydestä luontoon sekä kysymyksiä siitä, mistä koko kansamme on alkujaan peräisin.

– Teemat lähtivät syntymään näistä lähtökohdista, ja etenin yhä pidemmälle Skandinavian varhaistarustoihin, aikoihin joina nykyään tuntemiamme maita ei ollut olemassa edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Löysin paljon yhtäläisyyksiä eri kansojen, tarustojen ja nykyajan välillä. Viimeistään se osoitti, ettei ihmiskunta ole muuttunut kovin paljoa.

– Jos minun pitäisi nimetä albumin kantava voima, se on juuri ihmisen ja luonnon erottamaton symbioosi. Saatamme kuvitella irrottautuneemme siitä jossain kohtaa teollista vallankumousta, mutta olemme edelleen yhtä kaikkea meitä ympäröivän kanssa. Se suhde on kaikkea muuta kuin harmoninen.

Grutle toteaa huomanneensa yhä vahvemmin, että niin historialla kuin tarustoilla on tapana toistaa itseään.

– Monet tarustoista ovat täysin universaaleja, riippumattomia siitä, missä päin maailmaa ne on kirjoitettu. Ihmiskunta on aina pyrkinyt peittelemään syvintä olemustaan massiivisten kuvastojen ja eepostelun taakse.

– Tuon kaiken takaa voi silti aina löytää ne samat tarpeet löytää elämän tarkoitus, palvoa korkeampia voimia, perustaa elämä auringon- ja kuunkierrolle ja hypellä hyvin inhimillisillä tavoilla mustavalkoisten vaihtoehtojen välillä. Yhtä aikakautta seuraa sekä tarustoissa että historiassa usein jotain täysin päinvastaista.

Vaikka kaukainen historia saattaa tuntua etäiseltä ja tarustot väritetyltä fantasialta, kaikki tämä heijastuu voimakkaasti myös nykyaikaan, kun koko maailma tuntuu elävän toisintoja omasta menneisyydestään.

– Olen huomannut kysyväni itseltäni, onko ihmiskunta oppinut yhtään mitään koko olemassaolonsa aikana. Palaamme kerta toisensa jälkeen samojen virheiden äärelle. Saatamme valehdella itsellemme, että kyseessä on ihan eri asia kuin aiemmin, mutta lopulta koko ihmiskunta toimii ihmismielen pimeämpien puolien mukaan, Grutle sanoo.

– Hyvän tekeminen vaatii ponnisteluja. Paha on usein se helpompi ja ihmiselle luonnollisempi tie. Meillä on taipumus turvautua pimeimpiin ajatuksiimme, koska se on tyydyttävämpää. Luonnoltaan hyvät ihmiset taas nöyrtyvät omaan kiltteyteensä ja antavat pahojen asioiden tapahtua, koska heillä ei ole vaadittua röyhkeyttä puuttua siihen.

– Pimeys ja valta sekä valo ja alistuminen kulkevat koko historiassamme ja näin ollen myös tarustoissamme käsi kädessä. Tämä voi kuulostaa synkältä, mutta toisaalta epätäydellisyys ja vastavoimien ikuinen taistelu on yksi ihmiskunnan kiehtovimmista virheistä. Se tekee elämästä elämisen ja taistelemisesta taistelemisen arvoista.

Lähestulkoon kiihtyneen Grutlen puhe taukoaa hetkeksi. Sitten hän naurahtaa ja kertoo haluavansa välttää paasaamista ja keskittyvänsä mieluummin ihmiskunnan hyviin puoliin.

– Se, minkä pyrin ottamaan aina historiasta ja tarustoista osaksi itseäni, on asioiden tarkastelu hieman ensimmäistä mielenjohdetta laajemmasta perspektiivistä. Olen huomannut, että ihminen tekee usein pahimmat virheensä impulsiivisesti ja kauaskantoisesti parhaat ratkaisunsa ottamalla askeleen taaksepäin ja viivähtämällä hetken.

– Tässä maailmassa on helppoa olla tuomitseva paskiainen. Luottaa siihen, mitä internetissä kirjoitetaan, tuomita kaikki kaoottiset teot hirveyksiksi ja tuntea ylemmyyttä. Ihan kuin olisi itse kaiken yläpuolella. Näissä tilanteissa voi vain kysyä itseltään: tekisinkö oikeasti asiat eri tavalla tuossa asemassa? Vastaus vaatii syvää rehellisyyttä itselleen.

Lopuksi Grutle hyppää ihmiskuntaa koskevien ajatustensa toiseen äärilaitaan pientä huvittuneisuutta äänessään.

– Toisaalta, jos ihmiskunta on edelleen suureksi osaksi uskontojen orjuuttama, valmis alistumaan tyrannisoivien laitosten vietäväksi, ja samaan aikaan on olemassa valtava määrä ihmisiä, jotka eivät hyväksy evoluutiota ja pitävät maapallon pyöreyttä salaliittona, olemmeko edes valmiit siirtymään seuraavalle tasolle?

– Meillä on tapana jäädä kiinni tuttuun ja turvalliseen. Jos siis toivon jotain tältä maailmalta seuraavina vuosikymmeninä, niin edes pientä askelta avarakatseisuuteen. Me yritämme tehdä tästä oman pienen osamme musiikin ja arkipäiväisen elämämme kanssa, mutta meilläkin on vielä pitkä matka todellisen ymmärryksen aukeamiseen.

Julkaistu Infernossa 9/2017.