”Älylaitteet eivät ole rasite niinkään järjestäjän näkökulmasta, vaan yleisölle itselleen” – keikkajärjestäjä kommentoi nykykonserttien vitsausta

Muistatko vielä ne ajat, kun seisoit keskellä yleisöä metallikonsertin hitaan kappaleen aikana ja ympärillesi syttyi kynttilämeri, kun bändin laulaja kehotti ihmisiä nostamaan sytkärinsä ilmaan?

Kuvailtu tuntuu nyt kaukaiselta menneisyydeltä ja sytkärit ovat korvautuneet älypuhelimien valoilla. Valonlähteen muutos itsessään ei olisi mikään mullistava asia, mutta samat älypuhelimet saattavat tätä nykyä peittää puolet näkökentästäsi koko keikan ajan, koska moni haluaa ikuistaa keikan kuviksi ja videoiksi. 

Älypuhelinten käyttö on mennyt kuluvan vuosikymmenen aikana niin pitkälle, että joskus konserttijärjestäjien on puututtava asiaan – esiintyjien toiveesta. Toisinaan tämä tarkoittaa täyttä kuvauskieltoa. 

Runsaasti keikkoja Suomessa järjestävän Live Nationin markkinointivastaava Ansku Karlbom vahvistaa, että älypuhelimista on muodostunut viime vuosina häiriötekijä. 

– Koen, että älylaitteet eivät ole rasite niinkään järjestäjän näkökulmasta, vaan yleisölle itselleen, Ansku toteaa. 

– Älypuhelinten yleistyminen on vaikuttanut siten, että osa yleisöstä saattaa keskittyä enemmän keikan kuvaamiseen muistelotarkoituksessa ja somea varten kuin itse esiintymiseen, jolloin monien muiden ja samalla myös kuvaajien itsensä konserttielämys saattaa kärsiä ja häiriintyä. 

– Tablettien yleistyminen johti jossain vaiheessa siihen, että tietyt artistit kielsivät niiden tuomisen konserttiin. Näin tapahtui pääosin yleisöä itseään ajatellen, etteivät ne peittäisi muiden näkyvyyttä ja häiritsisi yleisön konserttikokemusta. Seuraavaksi selfietikut olivat varsinkin tiettyjen musagenrejen fanien juttu, ja ne kiellettiin turvallisuuden ohella samasta syystä. 

Totaalinen kuvauskielto voi tuntua melko äärimmäiseltä ratkaisulta. Ansku kuitenkin kertoo, että useimmiten rajoite liittyy show’n kokonaisuuteen, eikä kyse ole artistien starailusta tai halusta pilata kenenkään keikkakokemus. 

– Etenkin artistit, jotka panostavat vahvasti visuaalisuuteen osana kokonaiselämystä, ovat toivoneet, että yleisö ei kuvaisi keikalla ollenkaan vaan keskittyisi konsertista nauttimiseen. 

– Esimerkiksi Steven Wilson on esittänyt muutamissa viime konserteissaan toiveen, että konserttia ei kuvattaisi, ja onhan se fiilis keikalla ollut aivan erilainen. Uskoisin myös yleisön huomanneen eron!

Steven Wilsonin kuvasi Mikko Pylkkö.

– Myös Cirque du Soleil on toivonut samaa. Siinä pohjalla on ihan turvallisuussyyt, sillä kameroiden salamavalot voivat heikentää ja vaarantaa akrobaattien keskittymistä suoritukseen. 

On helppo ajatella kyynisesti, ettei kieltoja kuitenkaan uskota ja niiden noudattamista on lähes mahdotonta valvoa, mutta yllättäen Ansku kertoo ihmisten olleen useimmiten hyvin ymmärtäväisiä. 

– Pääosin yleisö kunnioittaa artistin toiveita, mikä on todella ilahduttava huomata. 

– Niin kuin tapahtumissa aina, järjestyksenvalvojien tehtävänä on huomioida, että annettuja ohjeistuksia turvallisuuden ja tapahtuman luonteen suhteen noudatetaan sekä varmistaa muun yleisön onnistunut konserttikokemus ja turvallisuus. Eivät he huvikseen kiellä asioita. Pääasiassa yleisö kunnioittaa annettuja ohjeita. Jos konsertista poistetaan henkilö, se on yleisesti johtunut eskaloituneesta häiriökäyttäytymisestä, ei kuvaamisesta. 

Youtube on täynnä laadultaan vaihtelevia keikkavideoita kokonaisista älypuhelimilla kuvatuista keikkataltioinneista muutamien sekuntien pätkiin, ja eritoten lyhyet klipit saattavat Anskun mukaan olla karhunpalvelus artistille. 

– Se, mikä tuntuu omasta mielestä harmittomalta videonpätkältä, saattaa kääntyä lopulta omaa suosikkiartistia vastaan, vaikka ajatus videoiden kuvaamisessa olisi pohjimmiltaan hyvä. Kuten kaikissa asioissa, kokonaiskontekstista irti otettu lause, hetki tai klippi voi luoda vääristyneen kuvan kokonaisuudesta, Ansku muistuttaa. 

– Jos artisti esimerkiksi laulaa yhdessä hetkessä epävireisesti, se ei tarkoita, että epävireisyys olisi ollut läsnä koko esityksen. Yksi video voi antaa ymmärtää, ettei artisti ole edustavassa kunnossa, vaikka todellisuus olisi ihan toinen. On siis hyviä ja ei-niin-mairittelevia klippejä, mutta artistit ovat hyväksyneet tämän – se on nykyaikaa. 

Julkaistu Infernossa 3/2019.