Kokoelma umpikujille, hylätyille alttareille, pimeyteen ja hautaan vieviä polkuja – ennakkokuuntelussa Hukutus-yhtyeen debyytti

Mukana lisäksi biisikohtaiset kommentit bändiltä.

Hukutus
Kuva: Susanna Raitamaa

Alkuräjähdyksen Tampereella 2011 kokenut, tähteinvälisiä kokeiluja ja metallimusiikkia orgaanisesti mutagenoiva Hukutus julkaisee debyyttipitkäsoittonsa Oksitosiini perjantaina 27. huhtikuuta. Kolmessa sessiossa, pääosin raakana studiolivenä äänitetty teos on yhtyeen sanoin kokoelma polkuja kohti umpikujia, hylätyille alttareille, gnosiksen harhasta tyhjään pimeyteen ja lopulta vihatun haudan äärelle.

Inferno tarjoaa levyn jo nyt lukijoilleen ennakkoon kuunneltavaksi koko komeudessaan. Lisäksi tarjolla on kahden bändin jäsenen, Aoghorin ja Opakajin kommenttiraita biisi biisiltä.

Ave Mariana

Aoghori:- Ensimmäiset kolme biisiä muodostavat eräänlaisen kasvavan jatkumon tempon ja lyriikoiden osalta. Ave Mariana käsittelee hieman vääristynyttä näkemystäni isa-riimun merkityksestä. Jäällä piirretty viiva, alkuvesi ja lamautunut fokus yhdistyvät ajatukseen aistideprivaatiosta. Periaatteessa kyse on kuolemisesta sekä fyysisellä että päänsisäisellä tasolla.

– Vesi on feminiininen elementti ja Mariana on naisen nimi. Monet levyn biiseistä liittyvät nimeämiseen; pidän siitä ajatuksesta että nimi konkretisoi kohteen.

Opakaj:- Jokaisen biisin taakse kätkeytyy jokin musikaalinen idea tai kieroutuma. Ave Marianan syntyajatus oli luoda mahdollisimman raskas ja riitaisa tunnelma, jossa kaiken kaaoksen keskellä puhuu yhteinen musikaalisuus. Alun uhmaava riitaisuus, kitarakaappien läpi ajetut säröiset epävireiset pianot ja poukkoileva rytmiikka tuo biisiin irvailevan ja inhottavan sävyn. Biisin jälkimmäinen puolisko on kaihoisan kaunis ja toimii vastapainona alun raastavuudelle.

Nadiirit

Aoghori:- Se, jota kutsuttiin Marianaksi, saa nyt lukuisia muita nimiä. Nadiirin avainsana on pelko ja pelolla on monet kasvot. Sitä käytetään hallintavälineenä sekä eräänlaisena initiaatioriittinä.

– Elinikäisenä kauhufanina pohdin usein pelon kokemisen tapoja. Haet säväreitä, käsittelet tabuja tai saat vain huonon tripin väärässä paikassa.

Opakaj:- Nadiirien idea nivoutuu riitelevän oktaavikitaran ympärille. Kaikessa on kyse siitä, on se sitten jännitettä lataavassa tai purkavassa roolissa. Biisin perussyke on luolamiesmäinen juntta, johon on upotettu kerroksia säröhammondeilla ja noisekohinalla. Nadiirit jätettiin tietoisesti helposti soitettavaksi biisiksi.

Koitus

Aoghori:- Musiikillisesti hyökätään rynnäköllä kohti kosmosta. Lyyrisesti tässä on kyse mustasta hierogamiasta, siitä että rakastelet väkivaltaisesti oman Saatanasi kanssa. Se on saanut nimen Kabuki Salmakis, toisin muotoillen kaksineuvoinen valepukujen mestari. Minua kiehtoo ajatus synkästä alter egosta kuten Norman Batesin äiti, Twin Peaksin doppelgangerit tai jungiaaninen varjo.

Opakaj:- Lähtöajatus oli luoda biisi, joka on nopea, staatinen, hektinen, katkeileva ja otteessaan pitävä. Sitä tämä myös on. Haasteena oli sovittaa monotonisen pohjan päälle kerroksia, jotka kasvattavat biisiä ja pitävät mielenkiinnon yllä. Sykehtivät avaruuspulputukset sekä duurin ja mollin välillä kujeilevat kitaramelodiat tekevät biisistä persoonallisen.

Se seisoo

Aoghori:- Tämä on levyn henkisin biisi. Ilmeisen seksuaalisen vertauskuvan ohella se on yksinkertainen ylistys, johon sain idean kun pohdiskelin miten riimut ja viisikannat muistuttavat ihmisruumiin asentoja. Kanavoimme voimia eleillämme, sillä kehonkieli vaikuttaa kaikkeen. Seisotko rivissä kuin lammas vai pidätkö asemasi?

Opakaj:- Se seisoo on levyn hypnoottisin kappale. Jumittavat riitasoinnut kasvavat ja muuttavat muotoaan. Kaoottisuus purkautuu lohduttomaan harmoniaan ja taas takaisin riitaisaan myllerrykseen. Sana ”seisoa” kuvaa hyvin biisin jälkimmäistä osiota, jossa välillä seisotaan tanakasti paikallaan ja välillä huojutaan. Biisissä yhdistellään psykedeliaa, toivottomuutta ja groovea.

Tapa itse

Aoghori:- Muinaissuomalaisen kansanuskon mukaan Itse on sielun keskeisin osa, jonka voi kuitenkin menettää jos tekee asioita, jotka ovat erityisen pahaksi tai selkärangattomia. Jätin ihan tahallani auki onko tässä kyse tietoisesta Itsen tappamisesta.

– Lyriikat ovat aika itsestäänselvät – katsot pimeää puoltasi. Jahdataan abstraktia somaa eli äärimmäistä huumetta tai paratiisia. Loppuosio pyörittelee paratiisin ajatusta. Metsä voi olla Eedenin puutarha, Aokigaharan itsemurhametsä tai ghettoutunut betoniviidakko.

Opakaj:- Tapa itse on Hukutuksen ensimmäinen sävellys. Siitä huokuu tunne kun olet juuri saanut kortin ja pääset ensimmäistä kertaa rattiin. Se on määrätietoista koheltamista osasta toiseen. Se on sekoitus vanhoja jäänteitä ja uutuudenviehätystä. Punkkius ja raakuus ovat vahvasti läsnä. Pyrkimyksenä oli tehdä sellainen avausriffi, joka toimisi biisin lopussa hidastettuna. Ja sehän futaa.

Metsä ja yö

Aoghori:- Kontrastina edellisen biisin tunnelmiin, metsän pimeä puoli kohdataan nyt pyhänä tilana. Olet yksin öisessä metsässä. Tiedät olevasi pieni, mutta osa jotain suurta. Tunnet juuresi.

Opakaj:- Tämä on levyn kunnianhimoisin sävellys. Se sisältää kuulijan harhaan johtamista, staattista junnaamista, rytmistä uhmaa, levyn raskaimman osion ja pitkän melodisen väliosasovituksen.

– Tämä on sitä pippelinnypläyskamaa näin biisintekijän näkökulmasta.

Abstra-ka-dabra

Aoghori:- Pohdin mitä tapahtuisi tai millainen lopputulos sillä olisi, mikäli kaikki maailman uskomukset ja ideologiat olisivat totta ja ruumiillistuisivat yhdessä olennossa. Lyriikat on kirjoitettu tämän olennon perspektiivistä. Marssirummutuksen on tarkoitus symboloida tämän absoluutin palopuhetta.

– Biisin nimi ja rivi ”viisi on hologrammi” viittaavat suoraan siihen, miten meitä pyritään jatkuvasti harhauttamaan sanoilla ja paskapuheilla.

Opakaj:- Abstra-ka-dabrassa virikkeinä ovat olleet tribaalirytmiikka ja klassinen musiikki. Itse asiassa tämä säkeistön klassishenkinen kulku oli sellainen juttu, joka oli saatava upotettua johonkin biisiin.

– Olen aina pitänyt pitkistä sointukuluista ja siitä miten ne monien mutkien kautta tuodaan takaisin ”kotiin”. Tämä nouseva kulku sisältää härskejä kääntöjä ja lopun epätyypillisen duurin. Biisissä on hyvin persoonallinen leima.

Jokainen hautaa omansa

Aoghori:- Nimi on lainattu suoraan Stephen Kingin Pet Sematarysta. Halusin vangita sillä sen kolkon ja salaperäisen tunnelman, joka tarinassa on.

– Lyriikat ovat hieman päättömät: ne rinnastavat shamanistisen loveen lankeamisen ja muodonmuutoksen elämään kokonaisuutena ja ”danse macabrena”. Käymme läpi monet umpikujat, hulluudet ja muodonmuutokset ja lopussa jokainen hautaa omansa.

Opakaj:- Tiesimme jo varhaisessa vaiheessa, että tästä tulee levyn päätösbiisi. Se varmasti ohjasi säveltämään biisistä eeppisemmän. Tässä on elementtejä vuodelta 2011 ja 2016. Hukutuksen biiseissä on hyödynnetty paljon kromaattisia kulkuja, mutta tässä biisissä kokeilu on viety äärimmilleen. Lopun tuntu on läsnä hela tiden.