”Kuin valtamerilaiva ajaisi päälle” – ennakkokuuntelussa kotimaisen Coughdustin painava uutuuslevy

Kuva: Päivi Luoma

Viitisen vuotta sitten perustettu kotimainen sludge/death metal -akti Coughdust herätti alan piireissä huomiota A Means to an End -esikoisellaan (2014), ja vähintään yhtä väkevää jatkoa seuraa 1. syyskuuta ilmestyvällä Worldwrenchillä.

Ruotsalais-suomalaisen Suicide Recordsin toimesta ilmestyvän kuusibiisisen kiekon takaa löytyy mm. Rotten Soundista, Enochian Crescentistä ja Corpsetista tuttuja miehiä, joten soittokokemusta ja ammattitaitoa löytyy jo useamman vuosikymmenen ajalta.

Vierailevana artistina kuullaan Demonic Death Judgen huutotaiteilijaa Jaakko Heinosta.

Levyn kappaleet laulaja Antti Murtosen sanoin:

Serpents of the Earth:
– Setin vanhin biisi, taisi olla valmiina jo aika pian edellisen julkaisun jälkeen ja keikoillakin ollut mukana jo pitkälti kolmatta vuotta. Varmaankin selkeintä jatkumoa edellisen levyn kappaleisiin, ja ainakin omaan korvaani sellaista turvallisentasaista rokkipoljentoa. Siten myös helppo valinta levyn alkuun ja videobiisiksi.

The Second Principle:
– Jatkaa hyväksi havaittua “intro – a – b – a – b – jotain sekoilua” -kaavaa. Puolivälin jälkeen huomaa, että biisintekijöitä on alkanut jossain vaiheessa kiinnostamaan kaikenlainen huuruilu. Livenä ärsyttävä vetää, kun on niin pirusti huudettavaa.

Gripless:
– Hidasta Bolt Thrower -henkistä jyrää. Hyvä vastinpari ekan levyn Substitution-lanaamiselle, eli kärsimättömämpi saattaa taas nukahtaa kesken. Vähän semmoinen fiilis tästä tulee, kuin olisi uimassa ja valtamerilaiva ajaisi päälle.

Worldwrench:
– Levyn rokkihenkisempää osastoa, ja varsinkin liveolosuhteissa mukavan menevää jytää. Alkuriffissä ehkä universumin paras kitarasoundi. Kitaristimme on viime aikoina pelleillyt enemmänkin noiden efektipurkkien kanssa, ja on kertonut koittavansa jäljittää sitä ääntä, mikä säröpedaalista tulee kun patteri alkaa loppumaan. Semmoinen ultimate-pieru. En tiedä onko tämä se, mutta hyvältä kuulostaa silti.

Dead Calm:
– Rumpalimmekin osallistui tällä biisillä levyn kirjoitustalkoisiin. Vähän semmoinen slaavilaishenkinen melankolinen lead-kuvio säestämässä raskaampaa riffijunnausta. Demonic Death Judgen Heinonen kävi lauluäänityksissä juomassa kaljaa ja kärisi kertsiin, mikä oli mukava lisä.

– Sanoituksissa oiva Taxi Driver -viittaus, tosin myrsky ei huuhdokaan saastaa viemäriin, vaan putket on tukossa ja kaupunki lainehtii paskassa. Hyvä yhteenveto tämän hetken yhteiskunnasta siis.

Blind:
– Levyn viimeisenä valmistunut biisi sai itseoikeutetusti paikan levyn viimeisenä biisinä. Hempeämpää kitarahelinää ja eeppistä maalailua. Tähän on hyvä lopettaa myös keikka, kun voi laulajana lähteä puolivälin jälkeen lavalta kuivattelemaan hikeä ja jättää muut keskenään möykäröimään.