Stam1nan, Mokoman, MyGrainin, Battleloren, Pain Confessorin, Turisaan ja monen muun suomalaisen metallibändien laulajia on innoittanut Sound Supreme -studion Janne Saksa. Hän pitää laulujen tuottamista luovana kanssakäymisenä.
– Laulutuottaminen on pitkälti samanlaista kuin soittamisen tuottaminen. Pyritään saamaan laulajasta ulos paras mahdollinen anti. Tuottamiseen sisältyy yleisen tason tarkkailun lisäksi sparraaminen, palautteen antaminen ja mahdollisten ongelmien ratkaisu.
– Ongelmana voi olla esimerkiksi liian korkea nuotti, joka pitäisi saada taltioitua. Tai laulajalle hankala sävellaji. Sisältöön, melodiaan, taustalauluihin ja rytmityksiin puututaan myös, joskus jopa sanoituksiin. Yksi tärkeä laulutuottamisen osa-alue on saada laulajan olo kotoisaksi mikrofonin edessä ja luoda sitä kuuluisaa hyvää fiilistä. Itsetarkoituksellista tuottaminen ei tietenkään saa olla. Bändin ja laulajan mielipiteitä pitää kuunnella, ja täytyy osata tehdä myös kompromisseja.
Janne myöntää harrastuneisuuden merkitykselliseksi myös laulutuotannon kannalta. Kun tietää mistä puhuu, yhteisen sävelen löytäminen laulajan kanssa on mutkattomampaa ja kommunikaatio luonnollisempaa.
– Laulan itsekin, ja se kyllä helpottaa tuottamista. Pystyn tarjoamaan oman laulukokemuksen pohjalta ratkaisuja ja tarvittaessa laulamaan esimerkin halutusta fraasista. Laulua voi toki tuottaa vaikkei itse osaisikaan laulaa. En itsekään osaa soittaa puhallinsoittimia, mutta esitän kyllä toiveeni soittajalle ja yritän ohjata lopputulosta haluttuun suuntaan.
Laulujen äänittäminen ja niiden tuottaminen on Jannen mukaan toisinaan jopa muuta tuotantoa haastavampaa. Kun kyse on sekä psyykestä että fysiikasta, on osattava vedellä oikeista naruista.
– Kun pääsee laulajan kanssa heti samalle aaltopituudelle, homma tapaa mennä omalla painollaan. Laulu on kuitenkin soittimiin verrattuna tavallaan herkkä laji, koska instrumenttina toimii oma keho.
– On erityisen tärkeää rohkaista laulajaa, ja minkäänlainen nolaaminen ei tietenkään tule kyseeseen. Ei myöskään se, että vaatisi laulajalta jotain, mikä on hänen taidoillaan mahdotonta. Niin tekee homman molemmille osapuolille aika hankalaksi.
Mahdottoman oloisilta umpikujiltakaan ei voi aina välttyä, mutta Janne sanoo päässeensä hämmästyttävällä tavalla vaikeidenkin tilanteiden yli. Asiassa auttaa aika.
– Lähden siitä, että laulajan olo saadaan mukavaksi. Tällöin edellytykset itsensä ylittämiselle ovat olemassa. Totta kai yritän välillä saada laulajan laulamaan jotain, mikä ei ehkä meinaa irrota ihan ensi yrittämällä tai joka vaatii vähän säkää onnistuakseen. Välillä on hyvä mennä riskillä. Jos onnistuu, hienoa, jos ei, niin ei väliä.
– Jännittäminen on tietysti normaalia ja todennäköisesti haittaa jonkin verran ”täydelliseen” suoritukseen pääsemistä. Muutama treeniotto alkuun, kunnon kuunteluolosuhteet laulajalle ja parit rohkaisevat palautteet on toistaiseksi toiminut aina.
Moni laulaja saattaa ajatella, ettei tarvitse laulutuottajaa tai ettei sellaisen panoksella voi olla suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Janne kokee tuottajan tuovan aina lisäväriä lopputuotteeseen.
– Erityisen tyytyväinen olotila vaatii oikeastaan sen, että laulaja on lähtökohtaisestikin poikkeuksellisen hyvä. Tyytyväinen olen, jos lauluraidasta tulee omasta ja bändin mielestä hyvä.
Itselläni on sellainen fiilis, että laulutuotanto on aina parantanut lopputulosta, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Maailmaan mahtuu paljon upeita laulajia sekä tietenkin metallilevyjä, joilla ääni niin sanotusti kulkee. Mitä näitä olisivat Janne Saksan mielestä?
– Hyviä levyjä on tosiaan niin paljon, etten uskalla käyttää sanaa ”suvereeni” täysin varauksetta, mies aloittaa.
– En ole jostain syystä aiemmin liiemmin pitänyt Diosta, mutta kyllähän se laulu nykyään säväyttää. Hyvässä suhteessa mahtavaa tunnetta, energiaa ja tekniikkaa… Laulaako Chris Cornell metallia? Ei ainakaan Euphoria Morning -levyllä, mutta siinä on ääni kohdillaan!
Loppuun löytyy taatusti metallista käyvä esimerkki.
– Panteran Vulgar Display of Powerilla on omalla tavallaan suvereenia vetoa. Anselmolla on huippu murinasoundi, ja puhdas laulukin toimii kympillä.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 2/2016.