Guitar World on julkaissut katkelman 9. kesäkuuta ilmestyvästä Soundgarden-kitaristi Kim Thayilin A Screaming Life -muistelmakirjasta. Katkelmassa Thayil muistelee bändin suurinta hittiä, Grammy-palkittua Black Hole Sunia ja toteaa, ettei Chris Cornellin kynäilemä kappale saanut aluksi muulta bändiltä täysin varauksetonta vastaanottoa.
”Kun kuulin Chrisin demon ensimmäistä kertaa, en pitänyt siitä. Tai tunnistin kyllä, että kyseessä on hyvä biisi, mutta ei Soundgardenin biisi. Jos se olisi kirjoitettu bändin ensimmäisten kuuden tai seitsemän vuoden aikana, se olisi hyvin voinut jäädä levyttämättä, koska se ei ollut kappale, jonka olisimme vieneet keikkalavoille”, Thayil kirjoittaa.
Lue myös: Soundgarden-kitaristi nimeää omat grunge-suosikkilevynsä – ”Olisinpa itse keksinyt sen riffin…”
”Olisimme todenneet kollektiivisesti, että biisi on aika siisti, mutta emme vain pysty kuvittelemaan itseämme soittamassa sitä Ditto Tavernissa tai Rainbow’ssa. Se ei ollut biisi, joka olisi syntynyt yhdessä treeneissä jammailemalla. Joten luultavasti se olisi hyllytetty.”
”Tiesin, että biisissä oli potentiaalia, mutta se ei ollut linjassa sen kanssa, millainen bändi olimme olleet. Olimme bändi, joka kirjoitti biisit yhdessä jammaillen ja lavalla kommunikoiden, esittäen musiikkia, joka resonoi yleisössä. Black Hole Sun tuntui joltain, jonka Chris oli luonut yksin nauhurinsa kanssa. Hän ymmärsi kyllä, että hänen piti tehdä kappaleita, joista me kaikki pitäisimme, mutta se ei ollut linjassa meidän vahvasti jamitteluun pohjautuvien juurien kanssa. Se oli paljon harkitummin koottu, mistä alkoi tulla trendi.”
”Vaikka lopulta otinkin Black Hole Sunin vastaan mahtavana biisinä, Chris ymmärsi, että osa hänen ideoistaan tulee torjutuksi ja onneksi se ei lannistanut häntä. Me kaikki olimme herkkiä torjumiselle ja se saattoi satuttaa, jos bändi ei pitänyt jostain, mihin uskoit ja johon olit panostanut. Ainakin minulle oli vaikeaa tuoda pöytään biisi vain kuullakseni, ettei siitä pidetty.”
”Chris oppi olemaan ottamatta kritiikkiä henkilökohtaisesti eikä epäillyt itseään. Hän otti riskejä välittämättä muun bändin tai yleisön ajatuksista. Jos bändi ei pitänyt jostain, hyvä on – on muitakin biisejä. Jos taas piti, aina parempi, koska parhaat työmme olivat aina jotain, mistä kaikki pidimme.”
