Nouseva death metal -bändi Cryptic Hatred julkaisi toisen albuminsa Internal Tormentin heinäkuussa. Laulaja-kitaristi Eemil Lajoma riemuitsee julkaisukeikan olleen ”ihan sairaan hyvä kokemus”.
– Oli ”pieniä” logistisia ongelmia. Matkalla keikalle pakettiauto, jossa oli koko backline, lahosi Stadin keskustaan. Tästä huolimatta me saatiin show hoidettua ja kunnialla maaliin. Rehellisesti sanottuna mua jännitti soittaa uusia biisejä ekaa kertaa livenä, mutta lavalla jännitys muuttui innostukseksi, hyväntuulinen metallimuusikko kertoo.
Cryptic Hatred on yhä suhteellisen tuore bändi, se perustettiin Klaukkalassa vuonna 2019. Lajoma sanoo, että kun bändi kokoontui yhteen ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten, tavoitteet olivat hyvin käytännönläheisiä.
– Ihan ekoissa treeneissä tavoitteena oli vain soittaa biisi loppuun asti ilman pysähdyksiä. Sen jälkeen suurin tavoite oli saada äänitettyä demo, ja sitten täyspitkä albumi. Ne saatiinkin sitten tehtyä suht ripeästi.
Haparoivasta Mayhemin biisien tapailusta tosiaan edettiin hyvinkin pian omalle polulle. Nuori bändi soitti ensimmäisen keikkansa Helsinki Death Festissä vuonna 2020, kun pandemia vielä jylläsi maailmalla. Ensimmäinen demo Free From the Grave taltioitiin samana vuonna.
– Ekalla keikalla koko bändiä jännitti ihan älyttömästi. Mulla jalat tärisivät ensimmäisten biisien aikana. Oltiin puhuttu, että jos saadaan eka biisi vedettyä hyvin läpi, loppukeikka varmaan menee ihan rennosti. Noh, eiköhän rumpalimme Tatu Saves pudottanut kapulan ensimmäisen minuutin aikana. Se vielä lensi aivan järjettömän kauas lavan taakse, eikä varakapuloita ollut… Sitten vain soitto seis, hakemaan kapula lavan takaa ja uusi yritys!
Sen jälkeen lavataiteen oppirahat on maksettu moneen kertaan. Lajoma kertoo Cryptic Hatredin olevan todella iloinen saamastaan mahdollisuudesta kiertää maata jo ensimmäisten toimintavuosiensa aikana.
– Syksyllä 2022 me oltiin Lost Societyn lämppärinä, ja se oli meille ihan huikea juttu. Nähtiin hienoja keikkapaikkoja ympäri Suomea, opittiin paljon alasta ja saatiin vielä lisää varmuutta, että kyllä tää on se meidän juttu. Lostin tyypit olivat todella mukavia ja tsemppaavia, mikä antoi meille itsevarmuutta koko hommaan.
Me ollaan metallinuoriso
Cryptic Hatredin ensimmäinen albumi Nocturnal Sickness ilmestyi vuonna 2022. Treenikämpällä äänitetyn debyytin miksasi bändin luottomies Olli Nokkala Kolotila Studiolla.
– Näin jälkeenpäin tuntuu, että Nocturnal Sickness oli suhteellisen helppo tehdä, Lajoma muistelee.
– Tuntui, että biisit syntyivät helposti ja niitä tuli koko ajan. Nocturnal Sickness kuulostaa mun mielestä edelleen ihan hyvältä ekaksi levyksi, mutta nykyään huomaan siinä paljon parannettavaa etenkin tuotannon puolella.
Nocturnal Sickness otettiin hyvin vastaan. Musiikin ohella ihastusta herätti erityisesti muusikoiden nuori ikä. Cryptic Hatredin jäsenet eivät ole vieläkään kuin piirun päälle kahdenkymmenen, ja sekös skenepappoja ilahduttaa. Vastaanotto muistutti siitä, miten Lost Societya ja rockin puolella Strypesia hehkutettiin bändien alkuaikoina. Kun nuori bändi tekee asioita, joita keski-ikäisetkin ymmärtävät, se herättää näissä innostusta ja toivoa.
Lajoma muistelee, ettei soittajien iän ihmettely herättänyt bändissä sen kummempia ajatuksia. Oli vain ylipäätään hienoa, että ensimmäinen albumi sai niinkin laajasti huomiota. Yhtye itse ei ole osannut hämmästellä omaa musiikillista suuntautumistaan.
– On vaikea sanoa, ollaanko me jotenkin erilaisia nuoria musadiggailun suhteen. Me kuunnellaan monenlaista musiikkia, mutta niin tekevät myös monet meidän kaverit.
Tästä opimme, että vaikka metalliskenen ikääntyminen on tosiasia ja erilliset anniskelualueet ovat monin paikoin turhia, se ei kuitenkaan ole koko totuus.
– Kyllä sen on keikoilla huomannut, että nuorisosta löytyy ihan sairaasti metallifaneja. Me ollaan soitettu parina keväänä putkeen Helsinki Death Festin järkkäämillä ikärajattomilla All Ager Rager -keikoilla, ja ne ovat olleet isoja menestyksiä. Jo ekana vuonna oli paljon jengiä ja tokana vielä enemmän. All Ager Ragerit ovat olleet tosi siistejä tapahtumia.
Lajoma toteaa, että ensimmäinen levy avasi yhtyeelle odottamattomia ovia.
– Se toi meille paljon lisää huomiota, jonka kautta me saatiin mahdollisuuksia päästä moniin paikkoihin. Me soitettiin Tuska-festivaalilla, ja se oli aivan älytön keikka. Sitten oli se mainittu lämppäripaikka Lost Societyn Suomen-kiertueella, ja soiteltiin me monissa muissakin paikoissa, kuten Saarihelvetissä vuonna 2023.
Rajat auki
Cryptic Hatred on pysynyt alusta saakka samassa kokoonpanossa, joskin sitä on täydennetty toisella kitaristilla. Ensin Joonas Honkanen tuli jeesaamaan bändiä keikoille, ja vuoden 2023 lopulla hänen pestinsä virallistettiin. Lajoman, Savesin ja Honkasen lisäksi bändissä vaikuttaa basisti Miska Hagelberg.
Muita projekteja Cryptic Hatred -miehistöllä ei juuri ole. Tällä hetkellä vain Lajoma työstää itsekseen ”mömmödödismättöä” Gorefixion-nimen alla. Ehtiessään hän toimii kaveripohjalta Disguised Malignance -yhtyeen keikkakitaristina.
Mitä pääbändin edesottamuksiin tulee, hyvää reseptiä ei ole lähdetty muuttamaan pelkästä säätämisen ilosta. Lajoma kertoo, että Cryptic Hatredin kakkoslevy Internal Torment tehtiin samaan tapaan kuin edeltäjänsä.
– Me äänitettiin rummut, basso ja laulut taas treeniksellä, ja kitarat kävin äänittämässä jälleen Studio Kolotilalla Olli Nokkalan kanssa. Olli miksasi koko levyn, kuten edelliselläkin kerralla, ja masteroinnin teki Jaakko Viitalähde.
Häkellyttäviä kokeiluja ei harjoitettu myöskään biisinteossa: homman nimi on edelleen perinteitä kunnioittava death metal. Jos Internal Torment kuulostaa erilaiselta kuin Nocturnal Sickness, se liittyy bändin oman äänen vahvistumiseen.
– Suurin ero näiden kahden albumin välillä oli halu kehittää meidän omaa soundia pidemmälle. Nyt me päätettiin, että ei anneta minkään inspiraation olla niin sanotusti vääränlainen. Me ei aseteta itsellemme mitään rajoja, vaan tehdään just sellaista musaa kuin oikealta tuntuu.
Esimerkiksi yhtyeen uudistumisesta on nostettu single Mesmerized by the Malignant Gaze, jossa edelliseltä levyltä tuttuun groovaavaan death-ajoon yhdistyy toisella tapaa tunnelmallisia osia. Cryptic Hatredillä on mistä ammentaa, sillä sen inspiraationlähteet eivät ole aina geneerisimmästä päästä.
– Me kuunnellaan monenlaista musiikkia Cannibal Corpsesta Turnstileen ja Willie Nelsonista Ken Carsoniin. Siinä mielessä tilanne on hyvä, että kaikki bändin jäsenet tykkäävät samoista bändeistä. Automatkat menevät tosi sulavasti.
Räppäri-tuottaja Carsonin ja kantrilegenda Nelsonin diggailu ei kuulu niinkään Cryptic Hatredin musiikissa kuin sen asenteessa: rajat on tehty ylitettäviksi. Musiikillisesti konkreettisesti vaikuttaneet tekijät löytyvät kuitenkin metallin ja punkin puolelta.
– Pakko sanoa, että ilman Cannibal Corpsea tätä bändiä ei olisi ikinä perustettu. Se on aivan ehdottomasti death metal -bändien ykkönen. Muita bändejä, jotka ovat enemmän tai vähemmän auttaneet meitä löytämään oman polkumme, ovat Gojira, Turnstile, Knocked Loose ja Cradle of Filth.
Parikymppinen eikä teini enää
Vaikka Cryptic Hatredin tapa tehdä metallia tuntuu juhlistavan musiikkia ja bändin sitä kohtaan tuntemaan rakkautta, Internal Tormentin levyttämisessä oli myös synkempi puoli. Usein puhutaan vaikeasta toisesta albumista eli siitä, että debyyttialbumin materiaali syntyy yleensä kuin itsestään, pitkän ajan kuluessa, mutta toinen levy täytyy tekemällä tehdä, jolloin bändeillä on harteillaan aikatauluja, odotuksia ja paineita.
Vanhasta kliseestä tuli totta myös Cryptic Hatredin kohdalla.
– Todellakin oli sellainen fiilis. Internal Torment oli selkeästi haastavampi levy tehdä kuin Nocturnal Sickness. Joskus tuntui, että me puristettiin musiikkia väkisin. Se tuntui aika erikoiselta, ja välistä meinasi usko loppua kesken. Toisaalta paine on ihan hyvä asia, ja välillä musaa syntyi myös kuin itsestään. Muutamasta biisistä muistan erityisesti sen, että velloin niiden aihioiden kanssa viikkoja, kunnes yhtäkkiä tuli inspiraatio ja tein biisin loppuun parissa tunnissa, Lajoma muistelee.
Tärkeintä on, ettei muusikoiden sisäinen piina kuulu lopputuloksessa: Internal Torment vastaa debyytin asettamiin korkeisiin odotuksiin. Mutta mikä sitten tekee death metal -biisistä hyvän? Hyvä meininki, heittää Eemil Lajoma.
– Siitä se kaikki lähtee. Mun mielestä hyvässä death metal -biisissä on väkevät riffit, paljon groovea ja tietysti blastbeatiä!
Entäpä teini-iästä parikymppisyyteen vanhennut bändi itse – onko Cryptic Hatred muuttunut albumien välissä?
– Kyllä mä väitän, että bändi on muuttunut jollain tapaa. Onhan tässä tullut kasvettua ihmisenä edellisestä levystä. Ehkä me ollaan muututtu myös siinä, että halutaan nimenomaan tehdä omaa juttua ja täysin oman vision mukaan. Soittamisen ilo, musiikin tekeminen parhaiden kaverien kanssa ja keikkailu taas eivät ole muuttuneet.
Lähiaikoina Cryptic Hatred kiertää Suomea Internal Tormentin merkeissä. Ohjelmatoimisto NEM Agency on buukannut yhtyeen muun muassa Wolfheartin lämmittelijäksi. Myös omia keikkoja piisaa, ja Lajoma toivookin, että toinen albumi laajentaisi bändin reviiriä entisestään.
– Syksyllä meidän keikkakalenteri on suht täynnä, eli me kierretään Suomea ja soitetaan! Toivottavasti uusi levy saa mahdollisimman paljon huomiota ympäri maailmaa. Ihan kivasti se on lähtenyt kyllä liikkeelle. Tällä hetkellä meidän suurin haave ja tavoite olisi soittaa ulkomailla. Kaikilla bändissä on sama visio, yhteiset tavoitteet ja unelmat. Niiden eteen tehdään paljon duunia!
Julkaistu Infernossa 7/2024.