Tekoäly herättää monenlaisia mielipiteitä ja nostattaa vaihtelevia tuntemuksia lähes jokaisessa, joka maailmanmenoa seuraa. Pitipä siitä tai ei, sen kanssa joutuu väkisinkin tekemisiin yhä useammassa toimintaympäristössä. Parhaimmillaanhan se helpottaa elämää ja vapauttaa ihmisten aikaa johonkin mielekkäämpään tai tärkeämpään tekemiseen, mutta myös nurjia puolia löytyy.
Osaa näistä synkemmistä laidoista olemmekin pyytämättä esitelleet aiemmin tällä sivulla. Joku on kenties jo toipunut 50-lukulaisittain murjotuista Iron Maiden– ja Black Sabbath -levyistä, joilla on potentiaalia saada kivikasvoisempikin karju kyyneliin.
Lue myös: Nyt myös Iron Maiden sai fiftarikuorrutteen – tältä kuulostaa rillumarei-aikojen Pedon Luku
Kukaan ei ole tilannut myöskään tämänkertaista väkivallantekoa, mutta niin vain maailma on saanut jälleen uuden rikki rakastellun klassikkoalbumin. Tällä kertaa isän kädestä sai Metallican nimikkolevy, eli niin kutsuttu Black Album, joka sai sen sortin glittersilauksen että siihen heikompi tukehtuisi.
Rieskasta on nimittäin tehty discoversio. Äkkinäinen ei kykene kuvittelemaan, kuinka hirveältä voi kuulostaa discobiitin rökittämä Nothing Else Matters, mutta tästäpä sitä kättä pidempää on mielikuvaharjoittelun tueksi tarjolla.