The Defaced oli poissa useiden vuosien ajan. Mistä ajatus paluuseen lähti?
– No, meistä tuntui, että emme koskaan varsinaisesti lopettaneet, kitaristi Mattias Svensson vastaa.
– Kun pistimme bändin telakalle, emme sanoneet, että se on lopullista. Siihen aikaan keskityimme eri juttuihin. Minulla oli Kayser, ja Jens [Broman, laulu] oli juuri liittynyt Darkaneen, joten hän ja Klas [Ideberg, kitara] tekivät sitä juttua.
– Anomalyn [2008] teko söi meidät siinä määrin loppuun, että jouduimme ottamaan aikalisän. 14 vuotta oli enemmän kuin ajattelimme, mutta nyt olemme palanneet. Olin kirjoittanut muutamia kappaleita, joiden tiesin sopivan Defacedin uudelle alulle. Tein demoja ja soitin lopulta Jensille. Olimme molemmat sitä mieltä, että on aika puhaltaa elämää tähän bändiin.
Millaista uuden musiikin teko oli?
– Kuin kotiinpaluu. Sävellysprosessi on minulle aina sama, eli ensiksi tulee riffi tai melodia, ja loput kappaleesta rakentuu niiden ympärille.
– Kirjoitin Charlatans-levyn yhdessä Jensin kanssa, mikä tarkoittaa, että vaikka kirjoitan musiikin, luotan hänen laulusovituksiinsa ja sanoituksiinsa. Keskustelemme kappaleista paljon, mutta on oma prosessinsa saada kehityskeskusteluista irti kaikki olennainen.
– Charlatans on monella tapaa klassinen hard rock- ja metallilevy, jolla keskitytään vauhdin sijaan biiseihin ja simppeliyteen. Lisäsimme albumille progressiivista otetta ja pyrimme kehittämään melodioita ja harmonioita, jotka ovat ajattomia ja kiinnostavia.
Mistä sinä sitten laulat, Jens Broman?
– Sanoitukset kertovat ahdistuneisuudesta ja turhautumisesta siihen, miten maailma on kehittynyt, eikä elämä ole sujunut suunnitelmien mukaan, solisti avaa.
– Tekstit ovat täynnä himokasta rakkautta ja menetettyjä ystävyyssuhteita. Käsittelen myös ihmistenvälisiä yhteyksiä – yleensä menetettyjä sellaisia. Ihmiskunta ja välillisesti myös oma elämäni on menossa väärään suuntaan, ja tiedän, että monet ajattelevat samoin. Jotkut tyypit ovat menettäneet totaalisesti järkensä. Jos joku olisi kertonut minulle tämän päivän menosta kymmenen vuotta sitten, olisin pitänyt häntä täytenä sekopäänä.
– Nyt kun miljoonat ihmiset, poliitikot ja media puhuvat salaliitoista, olen aika pessimistinen ihmiskunnan suhteen. Tämän päivän huijarit vetoavat esihistoriallisiin aivoihimme myymällä meille valheita, jotka on helppo ostaa, mikäli on turhautunut omaan tilanteeseensa. Meiltä tuntuu puuttuvan kriittisyys.
Uudella albumilla on monta todella tarttuvaa kappaletta. Mikä on salaisuutenne?
– Luotimme vain siihen, missä musiikilliset juuremme ovat, kehitimme soundia hieman ja lisäsimme hippusen progressiivisuutta, Svensson sanoo. – Kun kirjoitan riffejä, kuljen tunne tai groove edellä. En pidä ”matemaatikkokitaristeista”, jotka pilaavat hyvät riffit vain siksi, että ne ovat liian yksinkertaisia. Enemmän on enemmän, mutta onko se parempaa? Ei ole.
Onko musiikissanne voima muuttaa maailmaa paremmaksi?
– En oikein usko, että maailman johtajat välittävät musiikista. Kaikessa
on kyse vallasta ja rahasta. Musiikki kuitenkin yhdistää ihmisiä, ja jos bändi onnistuu kommunikoimaan kuulijoiden kanssa, tehtävä on suoritettu. Se on oikeastaan päällimmäinen tavoitteemme. Ainoa keino parantaa maailmaa on hylätä ahneus, uskonnot, ennakkoluulot ja viha, mitä tuskin tulee koskaan tapahtumaan.
Julkaistu Infernossa 2/2022.